Sarjassamme Punttiniilon
nipotukset. Jostain syystä oon ollu aina heikkona lihaksikkaihin miehiin.
Ja nyt en siis puhu Tom Hunksista tai
muistakaan Hunksien kaltaisista
otuksista. Mä en oo nimittäin ikinä oikeen digannu mistään ällölihaksikkaista
kävelevistä protskupatukoista, vaan ihan vaan semmosista peruslihansyöjä Petreistä ja kasvissyöjä Kaalepeista.
Mutta mitä kuukauden treffilakossa ollut Iina tekee
päästyään viimein viihteelle kera rommipullon koulupänttäyksien jälkeen? ―
No tietysti painaa koulun isoimmalle bodarille sydäntä Tinderissä sen kummempia
funtsimatta. Ja näin jälkikäteen aateltuna ei olis ehkä pitäny ekana painaa
sydäntä kellekään pelkän hauishaban perusteella... Mutta tiiättehän sitä
tunnetta ku ei vaan voi vastustaa, kun hauis vilahtaa! Sen jälkeen mun päässä
vaan yksinkertaisesti niiiiin kilahtaa! Joten lupauduin Punttiniilon kanssa
treffeille muutama viikko sitten… Ja tietysti johonkin fitnessmehubaariin…
Sunnuntaina 18.joulukuuta kotona mun suurensuuressa opiskelijaboxissa
mä päätän kerranki ruveta ajoissa pynttäytyyn. Ja koska haluun kerranki onnistuu
treffeissäni ja tehä boyfriend-to-be mieheen edes jonkin sortin vaikutuksen päätän pukea itseni
todelliseen fitnesskuosiin. Koska myönnetään nyt, kun opiskelee ja bilettää
kuta kuinkin 24/7 (siis ihan vain hieman liioiteltuna, ainakin sen opiskelujen
suhteen :D), niin ei mulla nyt ihan hirveenä aikaa millekään salitreenille jää…
Joten jotta näyttäisin eeeees hitusen niiltä fitnessprinsessoilta, jotka esiintyvät
iltalehtien klikkiotsikoissa tyyliin, Fitness-tähti Iina alasti edestä ja takaa
ja Huh mitkä body! –Fitness-tähti täysin alasti!, niin mä todellakin pistän
itseni päälle parhaimmat fitnesstamineet ikinä. Siis ihan Oppa Gustafsbergs Style!!
Ja rehellisesti sanottuna päädyn lopputuloksena ratkaisuun: liian feikin
näköiset tekoripset, astetta liian pinkki ja bling huppari ja ehkä vähän liian
tiukat henkkamaukan jeansit. Ja koska enhän mä nyt taaskaan lenkkareita oo
kämpilleni muistanut tuua, niin päädyn jälleen kerran vetämään korkkarit
messiin sellasen asun kaa, johon ne korkkarit ei nyt vaan kuuluis (siis ei mun
eikä varmasti sen fitness-Jutankaan mielestä). Mutta näillä mennään eikä
meinata, tuumin kun paiskaan kämppäni oven vauhdilla kiinni ja juoksen
bussipysäkille.
Mehubaarin oven aukaistessani, ei mun tarvi onneksi kauaa
hakea häntä katseellani. Sillä mä en oikeestikkaan oo
koskaan nähny livenä niin isoja lihaksia. Tältä voisin kuvitella Mentulan härän näyttävän. Ja leukani näyttää hänet huomatessani
ehkä vähintäänkin siltä kuin se olis jumiutunu jotenki kummasti aukiolevaan
asentoon. Enkä vielä siinä vaiheessa osaa sanoa, onko se varsinaisesti
ihastuksesta vai hämmennyksestä auki. Ehkä hieman molemmista.
Punttiniilo huomaa minut vasta, kun olen ehtinyt hänen
nokkansa eteen. Ja ei, se ei johdu tällä kertaa Tinderkuvieni epäselkeästä
rakenteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että hän on keskittynyt yhteen
ainoaan asiaan mehubaarin tuolilla istuessaan. Ja se yksi asia ei oo mikään blondin muijan perse
tällä kertaa, vaan So Low Carp Protein High Bar With No Fat And With Very Artificial Flavors -protskupatukka. Onneksi mäkin oon varustaunu näille
treffeille fitnesstyyliin, mietin katsellessani hänen jättimäistä salikassiaan
ja harmaita Betterbodies verkkareitaan.
Mennäänkö tilaan, mies ehdottaa. Ja niin kipsuttelen hänen perässään
mehubaaritiskille tilaamaan erittäin sokerisen mansikkasmoothien ja jättimäisen
suklaakakkupalan. Punttiniilo kävelee pirtsakan näköisen tiskin vieressä takanani tilaten pelkän kahvin
ja katsoen samalla pistävästi lihaksikkailla silmillään hiilarimättöäni ja sokeripommiani.
No jospa juttelussa mätsäisi ruokapuolen (tai ruuattoman
puolen) erilaisuutta paremmin, mietin toiveikkaana istuessani pöytään.
Innoissani alan selittämään hänelle, kuinka rakastan leipomista ja, kuinka teen
mieluiten juustokakkuja. Juustokakkuja? Teetkö niitä steviasta? Punttiniilo
tiedustelee uteliaana matalalla mörökölli äänellään… - Niissä on varmaan paljon
rasvaa? Pyöräyttelen silmiäni vastaukseksi hänelle siirtyen samalla kasuaalisti kysymään häneltä seuraavasta vakio small talk-aiheestani eli siitä, mitä hän on tänään tehnyt. Vastaus oli, kuitenkin ehkä hieman
ennalta-arvattava (vain hieman): Kävin salilla, sitten olivat kehonkoostumusmittaukset ja
sitten kävin Lidlissä ostamassa rahkaa… Sen
jälkeen jatkan kysyen häneltä hänen mielenkiinnonkohteistaan, johon hän
vastaa pakkotoisto.comin urheilupalstan lukemisen, oman fitnesstreeniblogin
ylläpitämisen sekä kreatiinijauheiden ostamisen. Okei, no ehkä keksin edes jotain
yhteistä mietin epätoivoisena ja kysyn tykkääkö hänkin käydä
opiskelijabileissä. Vastaukseksi häneltä saan kuitenkin epäuskoisen kuuloisen naurunremakan miehen nauraessa niin, että Punttiniilon lihakset jytkyvät hänen naurunsa tahtiin.
Opiskelijabileissä, minäkö? Mies jatkaa hohotustaan, kunnes olen aivan
epätoivoinen ja tunnen, kuinka tekoripseni ovat tipahtaa päästäni. Ja okei, mä
toivon, että se olisi ollut vain tunne, että mulla irtoo tekoripset päästä - mutta
ei, ne repsotti oikeasti mun poskilla. Minä kun en ole sellaisia hienouksia
tottunut päähäni liisteröimään. Ja irronneet ripset poskillani, huomasin vasta
tullessani kotiin ja pistäessäni juustokakkusen uuniini. Ripset amerikkalaisen
juustokakun pinnassa, kun eivät olleet se leipomishistoriani kaunein koriste. Ja
niiden treffien jälkeen me olemme nähneet Punttiniilon kanssa kerran: ohimennen
punttisalilla. Mä nimittäin en aio pistää sitä Tinderin rakkauden sydäntä tai whatsapin ehdottelevaa viestiä enää
yhellekään miehelle, jonka aivot on pelkkää protskujauhetta.
Ps. Hyvää joulua kaikille sinkuille, punttiniiloille, himahiirille ja suhteileville tasapuolisesti! <3
