Sillä kun me erottiin...

Viikko sitten mä aloin funtsimaan että miksi säätö, jonka kanssa mulla tuli bänät vuonna kukka ja ruukku (okei, siis aika lailla tasan kolme vuotta sitten) ottaa minuun yhteyttä aina tasaisin vuoden väliajoin. Ekaks mä mietin syyksi luonnollisesti sitä että tietysti, koska mä oon vaan niin hiton ihana nainen, ja et sen mieles mä vaan elän aina uudestaan (ihan niinku PistePisteenkin), ja se ei vaan kestä sen ikävää muhun. Kunnes muistin, et ei se mennyt niin, toisiltamme eksyttiin. Sillä hän petti minua. Tai en mä nyt tiedä voiko sitä niin pettämiseksi kutsua, kun ei vielä varsinaisesti suhteessa silloin oltu, deittailtiin vain vakavammin... Mut sillä oli toinen, ja koko kaupunki aikalailla ties sen mua ennen, vaikka sen nimi ei ollutkaan Jossu.
Joka tapauksessa tiedän hänen olleen jo silloin kolme vuotta sitten vain sen yhden ja ainoan asian perässä kanssani (jota en siis aluksi tiennyt kun vielä olin hänen kanssaan), hänen silloisen ikävän käytöksensä perusteella. Pettämisen lisäksi hän teki mua kohtaan tosi paskasti levittäessään ikäviä juoruja minusta kavereilleni, joten päädyimme erillemme silloin...(Ja hyvä niin.)

Mutta nyt taas viime viikolla oli meidän jokavuotisen kerran vuodessa parina viikkona tapahtuvan viestittelyn aika. Olinkin ihan ehtinyt jo unohtaa hänet parin vuoden avoliiton, eron ja katastrofitreffien jälkeen. Ja ehkä juurikin niiden viime aikoina tapahtuneiden katastrofitreffien ja ehkä myös yhä mielessäni jatkuvasti enemmän tai vähemmän pyörivän eron vuoksi, niin mitä parikymppinen neiti nimeltä Iina päättää tehdä? No tietysti vastata hänen viesteihinsä typeryyksissään! Oon joka vuosi yrittänyt katkaista yhteydenpidon häneen parin viestin jälkeen, ja varsinkin suhteessani ollessani onnistuinkin siinä. Mutta nyt...Nyt... Siis musta vaan tuntuu, et joka kerta, kun mä vaan kuulenkin siitä, niin ihan kuin sata salamaa iskisi tulta ja mun koko elämä räjähtäisi. Siis ihan niinku Roskisprinssinki kanssa. Vaikka siis Roskisprinssin mä siis oooon niiin jo unohtanu, kuten mun exänki ja kuten myös siis tään jätkän, siis ainakin melkein. Ne on jo siis So yesterday Ihan kuten Hilary Duffkin tietää...

Mut nevermind. Mä olin jo ihan unohtanut tään vuosipäivämme mr. ex-säädön kanssa, kunnes mun kännykkään kilahtaa viesti. Ja mä päätin pysyä tiukkana, kun näin sen viestin. Niin tiukkana, että päätin vastata vain yhteen hänen viestiinsä, ja sitten toiseen... Ja sitten vielä kolmanteenkin! Kunnes kello 03:00 Lihatiskillä Elinan kanssa bailatessani päätän tehdä viestittelylle lopun (kiitos Elinan). Mr. ex-säätö alkaa muistella Whatsapissa yhteisiä hetkiämme kolmen vuoden takaa, selvästi kaivaten sitä yhtä asiaa tylsän lauantai-iltansa iloksi ja laittaa minulle viestin: Kaipaisin halia, tuu mun luo. Ja sen kerran mä pysyn oikeesti tiukkana ja vastaan sille: Mee halaileen puita. Ja viimein mä tyytyväisenä hymyillen nyökkään Elinalle, ja me jatketaan tanssimista innoissamme pilkkuun asti. Ja mä tiedän päässeeni hänestä eroon...Tai ainakin luulen niin.

Seuraavana aamuna oloni ei ole mikään hehkein. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu kuin joku elefantti olisi tullut kärsällä hakkaamaan päätäni, ja vatsassani möyrisivät tuhatjalkaiset esteratakilpailussa. Että tällainen tipaton tällä kertaa tuumin...Ja avaan rommipullon sijasta kännykkäni, joka on suorastaan räjähtänyt viimeisen neljän tunnin aikana. Voi ne viestit, ne viestit, kuinpa niitä, ei olisikaan ollut...

Iina, mitä sä oot tehnyt?!? Oli eka viesti mun kaveriltani. Toisen kaverini viestissä luki, että OMG Iina, miks sulla on tollainen asu tossa? Ja kolmas viesti kuului, et en tiennytkään, et oot noin halpa nainen (ja tää viesti siis ei ollu tosiaankaan, miltään mun best-friend-foreveriltä...) Ja siinä vaiheessa, kun mä luin viestejä pidemmälle tajusin, mitä mr. ex-säätö, oli mennyt tekemään. Se ällötys, oli mennyt lähettämään kaikki mun kolmen vuoden takaiset supernolot hänen salaa ottamansa kuvat KAIKILLE meidän yhteisille kavereille. Ja kostoksi mistä? Siitä että en antanut sille eilen, kun sillä halutti? Siitä, että hän petti minua? Onneksi en niin hölmö 18-vee teininä ollut, että olisin poseerannut ihan kuin luonto minut tarkoitti... Mutta kuitenkin niin hölmö, että olin joutunut salakuvauksen uhriksi... No mitä Iina tästä oppi kantapään kautta...Älä juttele idiooteille....

Ei löytynyt onnee Onnelasta

Huh, kerrankin yksi harvinaisen tavallinen baari-ilta parhaan ystäväni Elinan ja poikien kanssa (kaveripoikia kaikki kolme siis). Vaiko sittenkään?

Tanssimme poikien kanssa baarin (jälleen kerran Lihatiski) täpötäydellä tanssilattialla lauantai-iltana ja yhtäkkiä Elina ilmoittaa menevänsä vessaan. Minä tietysti lähden Elinan mukaan jättäen pojat jammailemaan keskenään. Matka vessaan ei kuitenkaan suju niin rauhallisesti, kuin olen se kuvitellut menevän ja ennen vessan ovelle pääsyä huomaan, että olen hitaan ja sammaltavan tahtini vuoksi hukannut Elinan, joka kiirehti vessaan juosten oksentamaan (liikaa mustikashotteja taas...). 

About baaritiskin kohdilla minut pysäyttää nuori, ei kuitenkaan mikään teini-ikäinen mies, joka on pitkä ja hoikka. Hän esittäytyy Lasseksi ja tiedustelee, että voisinko auttaa häntä. Intopinkeänä holin vaikutuksesta vastaan, että tietysti ja tiedustelen, että miten. "No, meillä oli poikien kanssa tänään sellainen veto, että kuka löytäisi tyttöystävän tänä iltana. Joten mietin, että voisitko sinä kenties esittää tyttöystävääni tämän illan ajan?" Hän tiedustelee. "Okei, kunhan ei mitään fyysistä kontaktia ja vain tämän illan", sönkötän humalaisena vastaukseksi. "Selvä se, vastineeksi saat tilata, minkä drinksun ikinä vain haluat mun piikkiini, kun ilta on ohi", mies vastaa ja hymyilee vienosti. 

Seuraavaksi Lasse tarttuu minua kädestä ja ohjaa kavereidensa luokse. "Hei kaikki, tässä on minun tyttöystäväni Iina", Lasse esittelee minut kuudelle kaverilleen. Kaverit tuijottavat minua epäuskoisena ja hämmentyneenä ja hymyilen hieman vaivautuneesti tekopirteää kaljahymyäni. "Näinköhän?" Yksi heistä sammaltaa ja alkaa heti tentata minua. "Mikä on Lassen lempiväri, missä Lasse käy salilla ja missä tapasitte", kuuluvat seuraavat kysymykset ja niinpä aloitan kertomaan vuosisadan kännisintä rakkaustarinaa, jota Lasse seuraa vierestä hieman huvittuneen oloisena. 

"Tapasimme Lassen kanssa kolme vuotta sitten, kun olin kalassa. Siinä minä pistin kumpparit jalkaan ja hyttysverkon päälle ja menin lähijärvelle kalaan. Ja Lasse. Siellä hän seisoi.", huokaisen draamaattisesti.ja luon kännisen silmäyksen Lasseen. "Käymme samalla salilla lassen kanssa ja Lassukalla on sama lemppariväri kuin minulla", jatkan kysymyksiin vastailua, kunnes joku koputtaa selkääni. "IIIIINA!", mihin sä katosit, oon ettiny sua joka paikasta", Elina huokaisee ja luo hämmästyneen silmäyksen Lasseen. "Ja kuka toi jätkä taas on?" Hän huokaisee ja minä pistän äkkiä käden Elinan suun eteen vetäen hänet sivuun ja sanon, että hän on vain tosi kännissä muille. Seuraavaksi talutan Einan takaisin poikien luo tanssimaan ja kerron matkalla Elinalle vedosta. Eina ymmärtää shoteista huolimatta ja jatkan takaisin Lassen luo hoipertamista. Parin epäuskottavan rakkaustarinan jälkeen alkaa olla jo hitaiden vuoro. Lasse tarttuu minua kädestä ja vetää minut Lihatiskin tanssilattialle. Kaiuttimista alkaa soida "Lupaan olla sun", Lasse vetää minua itseään vasten ja haistan kauas ällöttävän minttuviinan löyhkän. "Tule vain rohkeasti lähemmäs", Lasse kuiskaa hoipertaessa minun kanssa tanssilattialla ja tunnen, kuinka oksennus melkein nousee kurkussani. "Älä arastele hani", hän kuiskaa seuraavaksi ja laittaa kätensä takapuoleni päälle. Siinä vaiheessa tsemppaan itseäni ajatuksella kalliista drinkistä. Ja niinpä jotenkuten kestän tanssin lipevän ja haisevan miekkosen kanssa loppuun juopuneen olotilan ja tulevan drinkin voimilla. Kun Lupaan olla sun -kappale on ohitse huokaisen helpotuksesta ja kävelemme Lassen kanssa baaritiskille. En osaa päättää mitä joisin, joten Lasse tilaa minulle jekkubatterin. Sitten muistan, kuinka inhoan Jekkubatteria ja kun elina kömpii tanssilattialta jonkun miehen seurasta lykkään batterin hänelle ja sanon "Juo". Drinksun juotuaan Lihatiski sulkee sopivasti ovensa ja menemme ulos poikien kanssa porisemaan. Selkä oveenpäin juttelen pojille ja Elinalle, kunnes Elinan silmät pyöristyvät lautasen kokoisiksi ja hän huudahtaa "Iina, katso!" Käännyn katsomaan taakseni, mutta liian myöhään. Märkä, limainen, pusu. Iljettävä viinalta haiseva. Suoraan huulilleni. Lasselta. Lähden juoksemaan äkkiä pakoon ja takaa kuulen kuinka pojat nauravat:  "Wow, Iinalla on taas uus." "Ei enää vetoja, ainakaan kännikalojen kanssa", päätän. Voi kuinka miehen voisikin löytää yhtä helposti kuin Pikatsun...