Sugar daddy

Kun mä kuulin ensimmäisen kerran sanan Sugar daddy mieleeni pinttyi kuva perheenisästä, jolla on naama täynnä sokeria Haribo-karkkien jäljiltä. Isästä joka ottaa aamupalaksi levyllisen suklaata ja menee nukkumaan sitten hillosokeripullan sokerijätökset naamallansa. Käsitteen varsinaisen merkityksen tajusin vasta tavatessani tällaisen aidon Haribokarkkisetämiehen. Siis ihan livenä.

Koululla voi törmätä monenlaisiin ihmisiin. Muun muassa tuntemattomiin, jotka tervehtivät sinua. Eräs vanhempi herrasmies tervehti minua koko viime lukukauden ajan aina vastaan tullessaan. Vielä silloin ajattelin, että hän on varmaan joku siskonkaimankummisetä, jota en vain tunnista, mutta hän tunnistaa minut. Hänen hymynsä näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin varsin irstas ja lipevä siihen nähden, että hän olisi voinut olla se siskonkaimankummisetä. Mutta irstaasta hymystä huolimatta moikkasin häntä jokainen kerta hänet nähdessäni yhtä innolla ja iloisesti hymyillen.

Kuntosalilla hiki virtaa pitkin kasvojani, ja pyyhin hikeä housujeni takataskuun. Joku koputtaa olkaani. Käännyn ja olen kiljahtaa ääneen sata desibeliä liian kovalla. Taas tuo pelottava jätkä koululta ajattelen miettien samalla, mikä sukulainen hän olikaan. Arviolta lähemmäs 50-vuoden ikäinen mies tapittaa minua suoraan silmiini omituinen virne kasvoillaan. Näen kuinka hänen kätensä hikoilevat ja hänen tasapainonsa horjuu sivulta toiselle hermostuneesti. ”Hei!” hän huudahtaa ja sitten katoaa nopeasti. Olipas kummallista, ajattelen ja teen treenini pikapikaa kuin Pikatsu loppuun.

Treenin jälkeen jään odottamaan kuntosalin aulaan kaveriani pukuhuoneesta. Näen kuinka minua lähestyy jokin hahmo nopeaa. Voi ei, taas hän, ajattelen. Sama viidenkymmenen kieppeillä oleva mies tulee luokseni ja kysyy, olisiko minulla hetki aikaa. Vastaan myönteisesti ja hän esittäytyy: Teppo. Kerron oman nimeni hänelle nopeasti. Sen jälkeen hän kertoo, kuinka törmäilemme koululla usein ja kuinka olisi kiva tehdä hieman lähempää tuttavuutta kanssani. Siis lähempää???? Hetkonen???? Mä olen hädintuskin 20 ja hänellä ikää oli??? Siinä vaiheessa mulla kiehahtaa ja suoraan sanottuna ällöttää, kun mies ottaa kännykkänsä esille ja rupeaa kyselemään puhelinnumeroani seuraavia treffejä varten. Ei ole seuraavia kun ei ollut ensimmäisiä! Tekee mieleni kiljua. En halua mitään elämäni Dannya, pärjään omalla opiskelijabudjetillani, kiitos vain, tekee mieli sanoa. Vastaan kuitenkin nopeasti ja kohteliaasti miehelle olevani vain varattu (jota en kyllä muista olleeni viimeiseen vuoteen…). Mä en tiedä mistä sokeritehtaalta nää sokerisetätoverit tuovat itsensä, mutta se tehdas pitäis lakkauttaa. Voin jo kuvitella miehen laulaneen Maroon 5 Sugaria hänen lähestyessä yhtä parikymppistä lukuisten muiden parikymppisten joukossa:

Your sugar
Yes, please
Won't you come and put it down on me?
I'm right here, 'cause I need
Little love, a little sympathy

Toisaalta asia sai minut ajattelemaan, että eivät nämä sokeri-isit lähestyis parikymppisiä naisia ellei heistä joskus jotkut lähtisi heidän matkaansa. Mutta kuka? miksi? ja ennen kaikkea minkä vuoksi? Mä ja varmasti Tuiskun Anttikin tietää, että on tosi kiva maksaa verot, korot ja korkojen korot. Mutta vain rahan takii eikä rakkaudesta miehiin, vaan rahan takii?

Thrift shop

Keväällä musta tuntui olo vielä toiveikkaalta. Joka kerta, kun kävin uusilla Tinder-treffeillä, pieni toivonkipinä syttyi sisälläni ja uskalsin ajatella ja toivoa, että tässä se nyt olisi. Elämäni mies - paras Tinder-Surprise ikinä. Mutta vaikka lukuisissa Disney-saduissa rakkaus löytyy ensisilmäyksellä, en itse siinä onnistunut lukuisista yrityksistäni huolimatta. Joten päädyin siihen radikaaleista radikaaleimpaan ratkaisuun - poistin Tinderin ja lukuisat lupaavat mätsini. Entä mikä sitten johti tähän epätoivoiseen päätökseen, että Tinderin vakioasiakas päätti luopua koko applikaatiosta? No lyhykäisyydessään syyt ovat seuraavat:

1) Sormeni puutuivat jokaisen kerran jälkeen, kun aloin kirjoittamaan vastausta jollekin mätseistäni.
2) Okei no sanotaan se suoraan: Vaikka ulkonäköön ihastutaan, niin en oikeastaan haluaisi, että tapaisin tulevan mieheni pelkän yksittäisen kuvan perusteella.
3) Jatkaen edellistä - en haluaisi tavata tulevaa elämänkumppaniani istuen yhdellä elämäni suurimmista paskahetkistä wc-pöntön äärellä (kiitos läkerolit ja laksatiivit, pääsitte jälleen yllättämään minut)
4) En koskaan pitänyt Spiderman tai Bond -leffoista. Enkä ole sen kummemmin jaksanut perehtyä ihmemies MacGyveriin. Let`s face it. Miehet ette oikeasti ole puoliakaan niin ihania, komeita, soisaalisia ja suosittuja olentoja kuin väitätte Tinderissä olevanne.
5) Small talk. - Olen suomalainen. En vain jaksa sitä jokapäiväistä iänikuista keskustelua aiheesta, mitä Tindermätsilleni Matille tai Kallelle kuuluu ja sataako tänään taivaalta sontaa vai sontaa. It`s a rainy day anyways, kun Suomen kesästä puhutaan.
6) Runnin', runnin', runnin' Ain't runnin' from myself no more... Nopetempoisuus on tämänpäivän trendisana. Sitä haetaan työelämän, koulun ja liikunnan lisäksi jopa deittailussa, muun muassa Speed Datingin ja Tinderin muodossa. Nopeat syövät hitaat. Mutta siinä nopeuden huumassa tulee monesti tehtyä hätiköityjä ratkaisuja (kuten lähdettyä naapurin pleijerin tai kaverinkaverin exän kanssa treffeille...)
7) Money, money, money, must be funny... Kaupallisuus, sitä ei Instagrameista ja muista ulkonäkökeskeisistä sovelluksista puutu. Viime aikoina Tinderiin lisätyt kaupalliset mainokset vahvistavat vain tunnettani siitä, että olen ostamassa itselleni kaupallista tuotetta nimeltä Tindermies.
8) Kukapa ei haluaisi olla yksi niistä tuhannesta naisesta, joille tulevaisuuden Tindermiehesi juttelee yhtä aikaa? Haluaisin miehen jolle riittää yksi nainen, koska olen yhden miehen nainen. Tinderistä mulle on tullut aika pahasti mieleen Macklemoren Thrift Shop kappale. Kukapa nyt ei haluaisi olla jonku miehen kierrätyspalkinto?

Ohessa vielä mahdollisia Tinderistä syntyneitä elämän rakkaustarinoita häissä kerrottavaksi (ja kaikki kukkahattutädit, asianosaisten nimet muutettu ;).

Toni, 31.v.

Tapasin vaimoni Elisan Tinderin kautta. Olin Stockmannin miestenvessassa, kun tuleva vaimoni Elisa pisti minulle ensimmäisen viestin. Olin otettu siihen, kun nainen itse laittaa minulle viestiä.

Riina, 25.v.

Olin kavereitteni kanssa yksillä, kun bestikseni vahingossa swaippasi jonku epätoivoisen oloisen jätkän oikealle. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nyt se mies tuossa vieressäni istuu sohvalla ja juo kaljaa.

Matias, 55.v.

Mä tapasin 20-vuotiaan tyttöystäväni Tinderin kautta. Parit illalliset hänelle tarjosin ja kohta onkin jo häät tiedossa. Tyttöystävä vaikuttaa kaikinpuolin tyytyväiseltä, on tällä hetkellä hänelle synttärilahjaksi ostamallani Amerikan lomalla.

Oheiset rakkaustarinat toimikoon siis inspiraation lähteenä Tinderistä vakavasti seuraa hakeville (jos sellaisia ylipäätään on). Entäpä miten Iina aikoo jatkaa tästä eteenpäin? Aionko lopettaa deittailun kokonaan? -  En suinkaan. Ennemminkin päinvastoin. Kaikki treffikutsut miehiltä, jotka eivät käytä Tinderiä tai pelkkää munaansa tai vain pelkkiä silmiään vaimonvalintakriteereinä, ovat varsin tervetulleita elämääni. Uusia yllätyksiä ja baarireissuja innolla odottaen.