Love me tinder, love me creep

Sarjassamme oisitpa mun kirja, ja muita lipevyyksiä. Tinderin creepit tekivät paluun, tällä kertaa yllätys yllätys Roskisprinssin muodossa.

Sunnuntaiaamuna eli tänään aamulla herätessäni oloni oli jotenkin kummallinen. Kuin hiirellä, jonka joku iso elefantti olisi juuri liiskannut alleen. Siis joku todella hyvännäköinen, hurmaava ja kertakaikkisen upea elefantti.  Johtuiko kummallinen olo myöhään valvomisesta, eilisestä juhlimisesta vai siitä, mitä eilen tapahtui. Sitä en tiedä. Tai okei - tiedän, tiedän. Turhankin hyvin.

Olen viimeiset kaksi viikkoa koittanut välttää Roskisprinssiä kuin karkkilakossa oleva salmiakkia himoitseva teini. Koittanut välttää häntä koululla, luennoilla, bileissä ja lenkkipolulla. Alkuviikosta hän tuli lenkillä minua vastaan ja kun huomasin hänet hyppäsin äkkiä puun taakse piiloon. En usko, että hän edes huomasi minua. Niin keskittynyt hän oli edessään juoksevan blondin muikkelin perseen tiirailuun. 

Seuraavana aamuna näin hänet koululla juomassa kahvia ja olin kuin en huomaisikaan häntä. Kävelin hänen ohitseen ja ihan varmasti paljon coolimmin ja viileämmin kuin yksikään Pingviini-tuutti ikinä (tosin korkkarit jalassa minun ja pingviinin kävelytyylissä voi olla jotain samaa). Mutta myönnettäkööt, vaikka hänellä oli kahviossa istuessaan viis muijaa ympärillään en siltikään voinut olla kieltämättä itseltäni sitä tosiasiaa, miten hurmaavalta hän näyttää. Valitettavasti en tainnut tosin olla ainoa naispuolinen henkilö, joka ajatteli niin. Eikä se Roskisprinssiäkään tuntunut haittaavan, että naisia pörräsi ympärillä kuin mehiläisiä pesässä. Ja minä en hänen mallimuikkeliensa kanssa ala kilpailemaan hänen huomiostaan. Mä en nimittäin jaksa ihastua enää yhteenkään lirkkuun. Haluan tavallisen tylsän miehen. Sellasen naapurin Jorman. Mä oon päättänyt, etten tee enää sitä joka naisen oikeuksia rikkovaa pahinta mokaa: Ala kerjään itse naisena miehen huomiota: stalkkaan toista tai viestipommitteleen. Kyllä se on miehen tehtävä ottaa yhteyttä. En haluaisi siis ajatella niin, että on miehen tehtävä ottaa yhteyttä, mutta valitettavasti se vain kulttuurissamme (en tiedä, missä kulttuurissa ei menis) menee niin. Eli jos joku kunnollinen ihana ja mahtava mies ei ole vielä löytänyt naista syy on luultavasti siinä, että hän on ujo. Mitä elämästäni oon oppinut niin on se fakta, että mies joka lähestyy ekana on lirkuin. Mies joka lähestyy toisena on vähemmän lirkuin. Kolmantena lähestyvä mies ei ehkä ookkaan enää nii lirkku. Nainen face the facts: mies joka on sukkelin suusta on myös sukkela pelaan pelejä. Koska players gonna play play play ihan niinku haters gonna hate hate hate. 

Mutta miksi naiset ihastuvat näihin pleijereihin? No Roskisprinssi opetti mulle aikanaan kaikki lipevyydet. Ja senkin, että naiset tykkää saaha huomioo. Minua hän muun muassa vertasi useisiin julkkiksiin ja tottakai olin siitä heti otettu. Hei kuka nyt ei haluais joltain superjulkkikset näyttää? Mies ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa, jos hän ei ota hän ei vain ole kiinnostunut. Ainakin yleensä siis. Ja tarpeetonta sanoa ees, että Roskisprinssi tykkää pitää yhteyttä naisiin. Monessakin muodossa.

Mutta miksi Roskisprinssi ei ottanu enää syksyllä muhun yhteyttä nii paljon? Yksinkertaisesti ja ytimekkäästi sanottuna lirkkumiehen kännykkä täyttyy aina syksyisin. Uudet opiskelijat saapuu kaupunkiin, lirkkumiehellä ei ole enää aikaa vanhalle tindermätsilleen. Hänellä on uutta verta (meinaan siis naista) tinderselectiossinaan. Roskisprinssillä ja muilla lirkuilla on jo uudet muijat, joiden kanssa säätää lämpötilat uusille kuumuuksille.

Koko arkiviikon kestäneen onnistuneen Roskismies välttelyn jälkeen koitti kuitenkin lauantai. Eilinen siis. Ja koska lauantai oli aina lapsena minun karkkipäiväni, niin on se nykyään myöskin minun aikuisiän namupäiväni eli virallinen bailupäivä. Lauantai ilman bileitä olisi kuin viini ilman rypäleitä. Tai kun sade ilman pisaroita (okei se ois liian kivaa ollakseen totta). 

Lauantai-iltana bileiden jälkeen minun puhelimeni siis päätti pitkästä aikaa ilmoittaa olemassaolostaan ja rimpautti pari kertaa soittoääneni All by myself. Muistan kuinka istuin vessassa ja mietin kuinka olin ihan varma, että outo numero, joka mulle soittaa (once again), on taas se sama intialainen mies, joka diggaili ahistella mua koululla. Ja sitten kuulen jotain tosi tuttua ääntä. Se on hän. Roskisprinssi. Olen hajota siihen paikkaan. Mä oon taas niiiii MYYTY. Tajuan, että mulla on ollu niiiiiiiiiin ikävä häntä. Se seksikäs matala ääni. Se itsevarmuus. Roskisprinssi kuulostaa jotenkin extrasexyltä, kun hän sopertaa puhelimeen unohtaneensa avaimet kotiinsa. "Iina kiltti asut niin lähellä, voisinko olla sun luona yötä? Kämppis ei oo kotona ja en pääse mitenkään sisään taloon..." Ja niin Iina lupautuu kiltisti ilman mitään kummempia ajattelettamatta, että Roskisprinssi, lirkuista lirkuin tulee hänen luoksensa yöksi...Vaikka hän siis ei ole koskaan edes käynyt mun luona...

Ovikello soi viiden minuutin päästä puhelusta. Siellä hän on, mukanaan pieni reppu. Ja hymy, joka sulattaa naisen kuin naisen sydämen. Paitsi että minua se ei ehdi sulattamaan, kun hänen kännykkänsä alkaa jo piippaamaan. "Siellä ne sata naista taas pommittelee häntä", mietin itsekseni. Seuraavaksi Roskisprinssi koittaa tulla halaamaan minua ja minä astun varovasti askeleen taaemmas. Mä en haluu tolta lirkulta mitään, mä oon päättäny. Mutta pystynks mä vastustaan kiusausta koko yön...

Puolen tunnin päästä sanon hänelle alkavani nukkumaan ja että hän voi nukkuu mun vieraspatjalla. Sen kommentin jälkeen Roskisprinssi vaikuttaa TODELLA tympääntyneeltä. "Siis enks mä muka voi nukkuu sun vieres?" se marisee. Pudistan päätäni, sammutan valot ja alan nukkuun. Tai ainakin yritän nukkua. Sillä Roskisprinssi on sitkeä kuin purukumi, hän ei luovuta ennen kuin saa kaikki haluamansa naiset. Ja tänään hän on päättänyt haluta minut yhdeksi illaksi: "Iina hei, nukuk sää?? Iina mitä sä teet?" Hän kyselee vähintäänkin viiden minuutin välein. Mulla oikeesti valehtelematta meinaa mennä hermot ja toisaalta olen sulaa hänen söpöydelleen. Sit mun ovikello soi. Mitä nyt taas mä mietin ja meen avaan oven, Roskisprinssin maatessa lattialla olevalla patjalla. "Moi, onks mun mies tääl? Mun kämppis sano nähneensä mun miehen menevän tähän naapuriin?" Ja sitten vähintäänkiin raivoissaan oleva blondi marssii naama punaisena pinkit kengät jalassaan oven takaa mun kämppään sisälle ja alkaa raivota täysillä Roskisprinssille. Ja mä oon oikeesti järkyttynyt. Mistä mä oisin voinu tietää ensinnäkään Roskisprinssin naisesta tai toisekseen siitä, että Roskisprinssi valehteli avainjutusta. Ja sitten pyydänkin molempia poistumaan kämpästä. Ja ekan kerran kun katon Roskisprinssiä nii sen hymy ei näytäkkään enää nii valkoiselta eikä naama niin komealta. Ja ekan kerran mua ei kaduta enää yhtään, että meistä ei tullukkaan mitään. 

Jos mulla on toinen

Pakit. Niistä ei kukaan tykkää. Ja nyt en siis puhu työkalupakeista, enkä auton pakista, enkä sixpakeista (vai oliko ne bäckejä vai mitä?) enkä edes sexpakeista, vaan nimenomaan siitä pakista, joka ei ole koskaan emotionaaliselta tasoltaan neutraali. Siis niistä pakeista, jotka tuntuvat paskalta, ainakin niin kuulen aina sanottavan.

Aina joskus silloin tällöin eteesi tulee mies/nainen, joka ei kiinnosta sinua. Ehkä hän on lipevälirkku, ehkä hän juo kuin merihädässä oleva antilooppi ehkä hän on vain jostain eri planeetalta (tai aivan eri lähiöstä) kuin sinä. Ehkä hän puhuu kamalaa hesan murretta, ehkä hänellä on vaimo tai ehkä hänen egonsa on niin suuri, ettei mahdu edes suloisen kämppäsi pienestä ovesta sisään. Ehkä hän asuu roskiksessa tai ainakin haluaisi asua. Ehkä hän ei pese hampaitaan koskaan. Ehkä hän on nuuskamuikkusten sukua. Ehkä vain jotenkin tiedät, että teissä ei ole sitä jotain. Ehkä hän ei vain oo man just like you. Ehkä sulla on jo joku toinen kiikarissa (ei sillee et itellä ois). Haluaisit ottaa pakkivaihteen päälle, mutta et tiedä miten. Sillä pakissa on yksi este: vastapuolen hankaavat tunteet. Eli toisin sanoen, miten antaa miehelle pakit nätisti/kiltisti (tai naiselle)? Okei myönnetään, pakkeja tuskin koskaan voi antaa nätisti, mutta sillä tavoin, että ne olisivat toisesta ihan siedettävät, ei niin kamalat, ei niin nöyryyttävät eikä hajottaisi toisen itsetuntoa ihan palasiksi. Koska ethän sä nainen haluu, että ykskään mies laulaa sun takia Alan walkerin Faded -kappaletta. Ja vieläpä sun ikkunan alla. Keskiyöllä. Kuin vanhoissa satukirjoissa. Ja sama pätee myös toisinpäin, ethän sä mies nimittäin haluu, että nainen roikkuu sun sukassa kii kuin fazerin suklaalevyn viimeisessä palassa.

Ja mistä pakkiajatus sai alkunsa? Minua on koululla viime aikoina jahdannut mies, ulkomaalainen sellainen, joka on yrittänyt kaikin epätoivoisin keinon lähestyä minua. Ensimmäinen kerta kun hän yritti pokata oli sellainen, että hän kyseli puhelinnumeroani, koska oli muka hukannut oman kännykkänsä. Oikeasti Call me maybe -taktiikka on jotain niiiii yesterday. Minä sinisilmäisenä uskoin tietysti hänen höpinänsä ja kilttinä soitin hänelle. Seuraavaksi kyseenomainen intialainen miekkonen sanoi, että ei kännykkää näy siltikään ja hän jatkaa sen etsimistä. Kuluu tunti ja kännykääni tärähtää viesti tuntemattomasta numberista: "Hei! Kännykkä löytyi." Vastaan hänelle: "Hienoa, mukava kuulla!". Ja seuraava kysymys mieheltä onkin: "Mikä sinun nimesi on?"
Seuraavaksi ignooraan miekkosen viestin törkeästi (hyi hyi Iina).
Kuukauden päästä istun koulun ruokalassa mussuttamassa salaattiani loppuun, kun joku koputtaa olkaani. Olen tipahtaa penkiltäni, kun näen hänet. Siinä sama intialainen miekkonen puhuu jälleen kerran epäselvällä aksentillaan englantia. Lämpimästä aksentistaan huolimatta, minä en lämpeä hänelle. Ennemminkin mieleni halajaisi lämppärivoileipiä. En ymmärrä sanaakaan, koska aksentti on niin ehhmmm. eksoottinen voisi sanoa. "What?" toistelen uudestaan ja uudestaan, ja hän kysyy jo epätoivoisena, että enkö ymmärrä edes englantia. Lopulta saan selvää: Hän kysyy saako liittyä seuraani syömään. Pahoittelen, että minulla on kiire luennolle. Juoksuaskelin häivyn ruokasalista luennolle. Viikko kuluu, puhelimeni soi myöhään illalla. Kännykkämies. En vastaa. Puhelin soi. Vastaan. Uusi illalliskutsu. Epätoivoinen olo. Miten antaa pakit ilman, etten loukkaa häntä? Ei hajuakaan. Siispä jatkan ignooraamista, kunnes hän varmaan jo joku päivä seisookin jo kotiovellani.

Seuraavaksi kuitenkin lista tavoista antaa pakkeja. Joo mä tiedän, tiedän, tiedän, osa niist huonoi on, varsinkin ne, jossa miehet ei saa huomioo. Koska miehet tykkää saada huomioo, kuten Abreun Annakin tietää.  Toivottavasti jonkun hyvän niksin (köhköh, kuin mulla sellaisii olisi) näistä Niksi-Iinan vinkeistä saat kuitenkin poimittua:

1. Ignooraaminen - Välttele häntä kuin viimeiseen villasukkaan asti. Hänen viestejään, puheluitaan ja kaikkea. Laita salainen näkymättömyysviittasi yllesi ja kuvittele, että simbsalabim mies/nainen ei huomaakaan sinua.

2. Mulla on toinen, olen suhteessa, seurustelen - Monta tapaa ilmaista sama asia. Ja kuka väitti etteivät valkoiset valheet koskaan toimi?

3. Vetoa elämäntilanteeseen - Oon just eronnu (köhköh) tai koulukiireet (röhröh, niinku mää koulussa jaksaisin istuu..) yms. mitä ikinä keksitkin.

4. "Vanhempani ovat sopineet minulle jo naimakaupan intialaisen miehen kanssa." - Okei, ei ehkä uskottavin/moraalisin mahdollinen tekosyy...

5. "Oon muutes lesbo/homo!" - Tätäkin on testattu todella epätoivosten jätkien kanssa, valitettavasti valheen jäljet jäivät lyhyeen, kun pusuhimo hemmetin hyvännäkösen miehen kaa iski!

6. Sori, mitä sä sanoitkaan? - Okei tää on törkee!

7. "Sori, pakko poistuu vessaan kuselle" - Jänishousujen tapa pakeille...

8. Ole mahdollisimman epämiellyttävä. Sellainen, ettei hän kerta kaikkiaan voi enää kiinnostua sinusta. Pue vaikka roskapussi yllesi ja jauha purkkaa suu auki. Mässytä purkkaa oikein isoon ääneen. Pieraise päälle. Opettele röyhtäilemään.

9. Minulla on jo sielunkumppani. Marsu kotonani. - Mies: Saanko mä olla sun marsusi?

10. "Oot ihan kiva, mutta ansaitset parempaa kuin minut." - Urbaanilegenda, aina yhtä huono.

11. "Oot mulle kuin veli, mutta valitettavasti en voi ajatella sua kuin ystävänä" - Okei, ei tääkään kiva.

12. Sano suoraan. Satuttaa vähiten, koska turhaa toivoa asian muuttumisesta ei ole. Ennen kuin alat itse toivoa häntä takaisin siis ja it`s too late to apologize :D. Mutta tää on sellainen tapa, jossa ainakin itselläni toteutuu ajatus: Tee niin kuin toivot itsellesi tehtävän.

13. "En ole kiinnostunut, mutta lähdetäänkö ystävinä kahveille?" - Tätä tapaa olen käyttänyt itse eniten, ja tällä tapaa saanut myös miespuolisia kavereita. Suosittelen!

Ja näin lopuksi, jos teillä lukijat olisi jotain vinkkejä "kiltteihin" pakkeihin, niin bring it on ;)

24 verisurea tapaa munailla treffit

Treffit voi junailla monella tapaa - toki myöskin munailla. Miten sitten varmistaa, että uusi treffikutsu ei tipahda postissa tai kilahda kännykkään?

1. Myöhäsen Matti - "Sori oli vähän kiireinen päivä, et kai joutunu kauaa oottaa?" (Niin itse kiirehdin hikipipossa pyörälläni keskustaan vain ootellakseni Myöhäsen Mattia seuraavat puoli tuntia, joka ei ole edes mukava eikä äskeisen odottamisen arvoinen...)

2. Oli eilen vähän hauskaa, tänään vähän hauskempaa. - Boys, boys boys. Ja viina haisee miehestä ainakin kilometiren säteelle.

3. Omistan yhden vaatteen, se on nää pieruverkkarit. Ja lisäksi omistan asenteen, joka on I`m sexy and I know it  - Pliiiiis, tiiän että ulkonäkö ei oo se tärkein juttu, mutta eikö sitä vois ees vähän satsata niin, että voitais santsata uuestaan näit treffei?

4. Mua vähän jännittääääää. - Mikä yllätys, en osannutkaan päätellä asiaa sun tärisevistä käsistä ja punaisista poskista. Ja ainii sun jutuista, jotka olivat luokkaa lentävät dinosaurukset.

5. Saisiko kauniille neidille tarjota kylmän kaunistavan kahvin? - Kiitos kaunis miekkonen, mutta kauniisti sanottuna tai oikeastaan vähemmän kauniisti sanottuna, painu sinne, mistä lipeäkalatehtaalta tulitkin.

6. Mennäänkö meille vai teille vai mun yhen jätkäkaverin luo? - ....

7. Oot paremman näkönen ku kuvissa... - Ai mitä?!? Oliks mun kuvat huonoi vai???

8. Oisko sulla peiliä nii voisin kammata hiukset? (Kerro kerro kuvastin ken on maassa pinnallisin?) - Jos mies pynttäytyy naista enemmän, nii tiedät kyllä...

9. Onks toi laukku aito merkkilaukku? - Money, money, money. Must be funny. In the rich man's world. Abbakin sen tietää, mutta sori honey mun feikkilaukuilla et tuu rikastuun.

10. Mitä sun vanhemmat tekee työkseen? Oliks sun porukoilla kissaa tai koiraa? - Niin oliks sä treffeillä mun vai mun porukoiden kanssa?

11. Minä sitä minä tätä minä minä minä minä - Vie kärsivällisyyskynnykseni äärirajoille ja lisäksi Jare sitä Jare tätä on jo suosioltaan laskukiidossa.

12. Paskanpuhujat. Se on niin paska tyyppi ja tää laiffi on paskaa. Mulla on paska työ ja oli tosi paska päivä ja paskoja asiakkaita. - To be honest haistelisin mieluummin lehmän paskaa tai jauhaisin pastaa kuin kuuntelisin miestä, jolla olis jaettavanaan vaan paskaa.

13. Oot ensimmäinen tyyppi jonka kanssa käyn elämäni ensimmäisillä treffeillä. Mulla on vessahätä (kolmatta kertaa puolen tunnin sisällä). Mä oon sisustanu huoneeni legotapeteilla ja poikien kans tykätää pelata vähän änärii. - ...

14. Mulla on iso Rolexin rannekello ja jättikylpyamme kotona. Timantit on ikuisia. Olisitko mun ikuinen timanttini kunnes löydän uuden hiottavan? - ...

15. Mies: Oliks sun nimi Maria vai Liisa?
      Minä: Maria-Liisa
      Mies: Niin mä aattelinki. Mehän tavattiinki sillon firman pikkujouluissa, vaikka mul oli vaimo.
      Minä: Niin mun nimeni oli IIIIINA. Ja nää on meiän ekat treffit.
      - Ja seuraavaksi kiusallinen hiljaisuus ja nopea päätös treffeille..

16. Mun mamma olla Italiasta ja minä asua hänen luona. Minä rakastaa äitiä ja pitsa yli kaikkea.
Asua täällä vielä pari viikkoa ja sitten lähden mammani luo, jota minulla olla jo kova ikävä. - Tuleeko tuleva muikkelisikin asustaan mamman kotosalla?

17. Montako lasta haluat? Millaiset häät? - Sen näkee sit ku sopiva elämänkumppari löytyy, mutta obviously herra hätähousu ei kuulu kategoriaan tulevat elämänkumpparit.

18. Mun exä oli niii hyvä leipoo! Oi ja sun hiuksetki on ihan niinku mun exällä!!- Taylor Swiftkilläkin on a long list of ex-lovers, jotka kertoo hänen olevan insane, mutta jotenkin must tuntuu, että se blank space -vaihe vielä tästä miekkosesta puuttuu.

19. I know you want me you know I want cha... uno dos tres quatro - Kuules jäbä, liekki on sammunut ennen kuin se ehti edes palaa roihuten.

20. Vittu ku vittu oli jätkien kanssa vitun hauska ilta. Vittu vedin sellaset kännit että vittu. - No multa ei ainakaan irtoa vittua.

21. Somettaja Samuli: Instaa, snäppii tai facee? Lisätäänkö kaikkii? - Somesomesomesome ei ole mun mielest niin awesome ku luulet.

22. Oot mun neljännessadannestuhannes mätsini ja sadannes treffinaiseni Tinderist. Kippis sille! - Niinkö? No et varmaan näin lyhyil treffeil oo kuitenkaan aiemmin käynyt?

23. Meillä täällä koulumme elitistikerhossa on tapana juoda vain chileläiseltä ruusupensaikko biisoninkylventä alueelta tulevaa aistillisen pehmeää ja harmonisen makeaa punaviiniä. - Kivat sulle, Minä joisin mieluiten muumilimpsaa. Vadelmanmakuista sellaista.

24. Ikä? Osoite? Kotipaikkakunta? Opiskelut? Työpaikka? Harrastukset? Vahvuudet, heikkoudet? - Ei enää työhaastatteluja, plzzz!!!

Seksikkäin jäbä

Pidän pelin aina rehtinä ja pelin nimi on Ehtivät. Ja vaikee olla vaatimaton, kun on niin seksikäs. Mä oon tään baarin kuumin ja seksikkäin jäbä. Ja tänä yönä et löydä parempaa kuin tämä. Oon seksikkäin jäbä. (- Teflon Brothers, Seksikkäin Jäbä, 2013) 

Ja mikä surullisinta sanat pitävät täysin paikkansa. Hän on ehtivä - liiankin ehtivä. Hän on kaikkea muuta kuin vaatimaton ja tursuaa itseluottamusta. Ja lopulta hän on myös seksikkäin jäbä, jonka olen koskaan tavannut.
Tänään oli siis maanantai ja olimme samalla luennolla Roskisprinssin kanssa. Ja hän ei jutellutkaan minulle! Olin hänelle kuin tyhjää raskasta ilmaa. Pidin etelään lähtöäni eräänlaisena pleijeri-koeaikana Roskisprinssille. Ja hyvä niin, sillä nyt tiedän hänen olevan pleijeri. Hän unohti minut Suomeen paluun jälkeen kuin sata salamaa iskee tulta ja mun koko elämä räjähti siihen. Ja rakkauden voi riistää multa, sillä Roskisprinssi löytää uuden maan (eiku siis makuualustan) ennen kuin minä olen toisesta maasta palannutkaan.
Mutta jotenkin ehdin jo ajatella, että kaikki ne viestit, joita hän minulle etelään lähetti joka päivä aamuin illoin, olisivat merkinneet hänelle jotakin. Koska minulle ne merkitsi, koska ne saivat minut hyvälle tuulelle ja nauramaan. Hän sai mut nauramaan. Ja samalla hän sai minut unohtamaan koko eron. Kuvittelemaan itseni taas rakastetuksi, kokonaiseksi ja ehjäksi. Kuvittelemaan että kun palaisin Suomeen hän juoksisi syliini ja sanoisi ikävöineensä ja jahtaisi minua samalla lailla kuin ennenkin. Juoksisi perässäni. Ja jälleen kerran saan vain todeta, kuinka naiivi Iina onkaan, kun kuvittelee moisia höperöitä hattara-ajatuksia. Roskisprinssi tulee vastaan koululla ja ampuu kaikki hattarankevyet pilvilinnani suoraan alas taivaalta. Minun pienet pilvilinnani, joita olen rakentanut päähäni jo monia vuosia. Unelmat prinssistä, joka tule uljaalla ratsullaan (siis Jopollaan) ja noutaa minulle, vaikka kuun taivaalta (okei, tässä tapauksessa sen Oltermanni-juuston Tokmannilta).
Roskisprinssin aiheuttaman pettymyksen jälkeen, seurasi operaatio Exän jäljillä (okei oma vika, ei Roskisprinssin). Siis c`moon pakkohan mulla joku mies on olla. Kaikesta miesten tylyydestä ja tylsyydestä tylsistyneenä päätin siis laittaa exälle viestiä. Siis MINÄ - exälleni. Tiedän, tiedän -mikä moka! Mutta onneksi se jäi siihen yhteen viestiin. Ja jotta en palaisi exän kanssa yhteen tai soittaisi hänelle uudestaan kertailen mielessäni juuri vasta-eronneiden-naisten mantraa, joka kuuluu seuraavin sanoin: "Minä pärjään yksin. En tarvitse miestä ollakseni kokonainen. Miehet on mulkkuja." Ja tämän mantran jälkeen on oloni taas varsin loistokas.

Boys just want to have fun

Kaipaatko sinäkin jotain lämmintä syksyn pimeneviin iltoihin? Onko vessanpönttösi ollut jo pitkään pesemättä? Onko sinulla aamulla herätessäsi kylmä? Vastauksena näihin kaikkiin kysymyksiin meillä on teille uusi upea uutuustuote (tai sitten ei niin uusi, vaan ikäloppu viiskymppinen):  - Tindermies! Eikä siinä vielä kaikki. Lisänä tuotteelle tulevat kuppa, klamydia ja tippuri sekä lukuisia muita Tindermiehen upeita ominaisuuksia. Lisäominaisuuksina mainittakoot esimerkiksi kaljasiepottelu, tietoisuus siitä, että olet jollekin vain pelkkää hauskanpitoa (sillä poika halusi vaan päätä) sekä lukuisat törkyviestipommitukset. Tindermies tarjoillaan suttuisten silmänalusten ja ikuisten sekä itkuisten kyyneleiden kera. Cyndi Lauper - valitettavasti joudun toteamaan, että olit väärässä. Oh boys just want to have fun, eikä girls.

Tuleeko teillekin koskaan sellainen olo, että Tinderistä (tai ylipäätään elämästä) puuttuu yksi erittäin oleellinen ominaisuus. Jos kerran Tinderissä voi antaa toiselle Superlike -tykkäyksiä niin, missä ihmeessä on Tinderin Superno -ominaisuus? Kuinka kätevää olisikaan, jos kaikki epämiellyttävät miehet voisi saman tien sutaista Tinderin näytöltä ohi painamalla supernou -tykkäystä. Supernou olisi hyödyllinen, vaikka ihan vain siksi, että miehille voisi näyttää heti suoran ja selvän savumerkin siitä, että heidän ei kannata vaivautua ees yrittämään pokaamista eikä varsinkaan yrittämään vielä sen jälkeen kun ovat jo kerran yrittäneet. Ja mistä ajatus supernousta lähti liikkeelle?
Viimeaikoina olen alkanut saamaan Tinderiin törkyviestejä. Ja törkyviesteillä tarkoitan siis viestejä, jotka ovat oikeasti törkeitä. Toisin sanoen suoria ehdotteluja. Minä en yhden illan jutuista välitä, joten skippaan niitä ehdottelevat viestit suosiolla. Tai ainakin yritän skipata, kunnes ärsyynnyn viestien törkeydestä niin paljon, että kiukkuni on räjäyttää koko tonnikalapastakattilani. Ja seuraavaksi päätin julkaista sen törkeimmän viestin, jonka olen koskaan saanut ja joka pamahti kännykkääni eilen. Mutta ennen kuin pistän sen tähän alle haluan varoituksena sanoa, että alla oleva teksti on ehdottomasti K18-matskua (!!!), en itse käytä ikinä näin rumaa kieltä ja seuraava viesti saa sinutkin luultavasti vihaamaan koko miessukupuolta. Okei, tässä se tulee:

Mies: Pilluhan se tietenki mielessä. Jos sitä eppäilit. Eikös se ole ihan normia miehelle ;)
- Okei eli ensinäkin viestin kontekstista sen verran, että yllä oleva kommentti tuli ihan täysin kasuaalin ja asiallisen Mitä kuuluu -keskustelun jälkeen. Ja toisekseen, mikä ihme saa miehen kuvittelemaan, että minä epäilen hänen haluavan minulta seksiä? Ja kolmannekseen tuo mies ei omista käytöstapoja sitten yhtään (jonka muuten sitten lopulta totesinkin hänelle). Joten hänen ällöttävästä kommentista kimpaantuneena päätin ensimmäisen kerran elämässäni (tai myönnettäkööt ehkä toisen tai kolmannenkin) vastata Tinderin törkyviestittäjälle:
Minä: Joo kullihan se täälläki mieles 24/7. Ei taia sulla vaan olla tarpeeks isoa kalua, joten eiköhän ole naiselle ihan normia, että lopetetaan tämä keskustelu.
Mies: No hei, tää on vittu tinderi. Ei voi olla noin vakavaa.
Minä: Ai hyvä että tiiät, että tämä on Tinderi. Kymmenen pinnaa ja papukaijamerkki. Niin kyllä minä tiiän, että noi sun jutut ei koskaan oo mitään vakavaa. eikä varmaan vakavaksi tulekaan.
Mies: No miten ois nyt sovintoseksin paikka?

Ja sitten oli myös mies, joka ehdotti minulle jotain yhteistä aktiviteettia loppuviikosta. Kertomatta sen tarkemmin tietenkään mitä, koska tiesi, että minä en ole tyhmä ja tajuan kyllä. Ja tajuan kyllä myös, että miehet tosiaankin ajattelevat välillä vain mulkullaan (ainakin Tindermiehet). Ja lopulta minä luovutin (luovuttaminen=keskustelun lopettaminen). Koska miehet. Tuomas Kauhanenkin tietää, millaisia enkeleitä nämä miehet ovatkaan: Yleensä mun suhteissa lähinnä vaan käydään. Ja niin paljon niitä tyttöjä on, joiden kanssa vois mennä kotiin. 

Lääkkismiehet

- Jos ootat keskustelulta muutaki ko auton nokka-akseleita ja lätkää, saatan olla just se juttu. Paikkakunnan x lääkis.

- Soon-to-be-Doctor

- Lääkisjäbä. Olethan ihan kiva tai kivempi.

- Lääkis, 190 cm

- Lääketieteen kandidaatti

- Oioi lääkärinainen? (En tajua, mistä joku ihminen voi edes keksiä mitään yhtä järjetöntä, että olisin lääkkikses?!?)

Ja lisäksi Tinderistä löytyy kymmeniä muita tuotekuvauksia sisältäen sanan lääkis. Ja kaikista niistä kuvauksista käy kyllä ilmi, että he ovat jossain vähintäänkin kymmeniä senttejä ylempänä kuin me muut tavalliset kaduntallaajat. Osuvia deskriptiivisiä sanoja heille ovat mm. x-traordinary, superhero ja superman. En halua yleistää, en pidä yleistämisestä ja se on ehdottomasti väärin. Mutta nyt on tullut sellainen olo, että jotain rajaa näille lekurimiehille. Enkä halua myöskään sanoa, että ammattiylpeys on huono juttu. Mutta valitettavasti joudun sen nyt toteamaan, että joskus se voi olla. En ole nimittäin koskaan tavannut mitään yhtä ylpeää lajiketta miessukupuolen edustajistosta kuin lääkismiehet. Mä tarvin lääkkeet, että kestäisin niitä. Ja vahvat sellaiset. Siis miettikää, jos joka alalla kaikki esittäytyisivät, kuten lääkismiehet tyyliin:

- Jos ootat keskustelulta jotain tosi diippii ja paljon parempaa kuin muilta, niin juttele mulle koska oon putkimies. 
- Soon-to-be-roskakuski
- Siivoojajäbä. Olethan ihan kiva tai kivempi.
- Pianisti, 190 cm
- Kasvatustieteiden kandidaatti tai Uimakoulun kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö

Ai niin ja sattuipa tässä niin, että eräs lääkisläinen erehtyi vielä erehdyksissään aloittamaan keskustelun kanssani Tinderissä. Ja kun puheeksi tuli jo keskustelun toisessa kommentissa, mitä hän tekee oli vastaus tietysti kouluhommia, jotta hän voisi kertoa vielä kerran olevansa lääkiksessä. Vaikka kyllä minä toki näin, että hänen tuotekuvauksessa se lääkis olla möllötti. Ja totta kai seuraavatkin kommentit koskivat hänen opiskelujaan ja kun hän kysyi minun alaani oli vastaus vain naurava hymiö. Kuinka ala-arvoista vielä itseäni kolme vuotta vanhemmalta hepulta.

Tanssilattialla on ruuhkaa. Tanssimme kaverini kanssa kahdestaan, kunnes viereemme tulee neljä miestä. Joista yksi tulee kanssani tanssimaan. Hän on hyvännäköinen ja sosiaalinen. Aika hurmaava ja saa minun hymyni ulottumaan korviin. Ja kaikki olosuhteet ovat täydelliset vuosisadan suurimmalle rakkaustarinalle. Kunnes hän aukaisee suunsa. Ja suusta tulevat sanat karskahtavat korviini kovempaa kuin kovimmat kirosanat. "Katoppa mun haalareita, eks sä tiiä mitä mä niinku opiskelen?" Mies tivaa nokka pystyssä. Kyllä minä tiedän. Minä tiedän turhankin hyvin, mitä Burana haalareissa meinaa. Ja minä tiedän, että he tutkiskelevat naisten sukupuolielimiä harjoittelussa. Yhtään väheksymättä asian tärkeyttä. Ja minä tiedän, että he saavat lääkkeistä alennusta. Mutta minä tiedän myös olla myöntämättä omaa tietoisuuttani asiasta. Hän ottaa minua vyötäisiltä kiinni, niin kuin hänelle muka olisi oikeus koskea muhun. "C`moon vaikka sä lääkisjäbä koskettelet joka päivä naisten perseitäs työkses, niin muhun et kuule pikkusormellakaan hipaise", ajattelen ja kevyesti työnnän hänet vierestäni. Ja näen, että hän on raivoissaan. "Mikä mulkku", kuiskaan kaverilleni ja jatkan tanssiani muiden kuin Burana-haalarimiekkosten kanssa. "Pitäkää Burananne", tuhahdan. Jos miehet ois liikennemerkkejä niin lääkisläiset ois niitä väistäjokasuunnastakolmioita (eikä vain siksi, että voivat määrätä kolmiolääkkeitä).

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista

Vanha maito, tyhjä jääkaappi, happamat marjat puissa ja sateinen sää. Herään kolmen aikaan siihen, kun rappukäytävästä kuuluu meteliä. Meteliä josta tunnistaa, että opiskelijat ovat palaneet kaupunkiin. Meteliä jossa ei pysty nukkumaan. Ei vaikka, kuinka yrittäisi kuvitella unelmiensa miestä väsyneen naamansa eteen. Turhautuneena melusta pimpotan naapurin ovikelloa yöpaita nurinpäin. Tulee hiljaista. Jatkan uniani.
Sitten tulee aamu. Mustat silmänaluset ja kolea sää. Aurinko nousee tai ainakin kuvittelen sen nousevan. Ja sitten tiedän että on minun vuoroni loistaa. Mutta ei vielä, ei vielä. Bileet alkavat vasta kymmeneltä illalla. Päivä menee nopeaa ja ilta alkaa ennen kuin huomaankaan. Ilta joka sulautuu aamuun synkän sään jatkuessa. Ilta jota olen odottanut. Olenhan aina rakastanut bileitä yli kaiken! Naamaan suttaan nopeasti vähän liian monta kerrosta ripsiväriä ja punaista lempparihuulipunaani. Päälle pistän lyhyen mustan topin ja tietty aina niin tyylikkäät opiskelijahaalarit. Kaikki on täydellistä. Ainakin hetken, kunnes exä alkaa taas soittelemaan perääni, kuten hänellä on tapana jokaikinen ilta (siis oikeasti onko kaikki exät noin hulluja? - jos on niin en halua erota enää koskaan!). Mutta sitten päätän, että ei - eksäni ei tule tänä iltana droppaan mun tunnelmaa. Ei yksikään mies. Joten en vastaa. En vaikka hän soittelee kuinka monta kertaa, en vaikka hän laittelee kymmeniä viestejä. Kuluu tunti ja sitten olen valmis. Nopea tsekkaus peilistä ja siideripissis on ready jatkamaan sinkkuelämänsä ensimmäisiin opiskelijabileisiin. "Ja onneksi Roskisprinssi sanoi, ettei hän ei käy enää meidän bileissämme", mitein paiskatessani kämpän likaisen oven kiinni.
Rakennuksesta kuuluu tuttu melu aiemmilta opiskelijavuosilta. Ulkona on kirpeä sää. Nakkaan takkini naulakkoon ja näen kaverini pitkästä aikaa, jotka ovat ehtineet ottaa jo hieman enemmän kuppia ennen saapumistani. Halauksia, sanojenvaihtoa ja hassuja juomapelejä. Sitten huomaan jotain sivusilmälläni. "Ei voi olla totta", huokaisen. Ja siinä hän seisoo minun takanani, kolmen muun naisen seurassa. Roskisprinssi. Ja valehtelematta hän näyttää minusta taas hyvältä. Ihan vastustamattomalta. Varsinkin kun otan ensin pari hömpsyä ennen kuin vilkaisen häntä uudestaan. Mä en kestä, oon nii ihastunu. Ja sitten mietin uudestaan: ei saa, ei saa Iina. Hän on lipevä. Älä ihastu. En halua ihastua. Ei, ei, ei.
Yritän kovasti olla tuijottelematta häntä ja jatkan juomapelin peluuta. Jossain vaiheessa hän menee rakennuksen piha-alueelle ja minä jään muiden kavereideni kanssa sisälle. "Onneksi hän ei tullut juttelemaan minulle", ajattelen helpottuneena. Kuluu tunti, kun pelailemme ja juovumme toistemme seurassa sisällä. Sitten kaverini Silja ehdottaa, että menemme pihalle polttaan pari sätkää. Tai että minun kaverini menevät, sillä itse en polta. Kun astun takaovesta ulos, näen hänet. Hän istuu jonkun toisen naisen vieressä. Mutta olen kuin en huomaisikaan häntä - enkä naista. He istuvat etäällä toisistaan, kun kävelemme kavereideni kanssa heidän ohitse. Ja sitten. Joku nykäisee minua hihasta ja huudahtaa: "Iina". Katseemme kohtaavat. Ne silmät, ne jäänsiniset silmät. Siellä ne ovat taas ja katsovat minua. Minua. Ja minä olen ihan liian humalassa, että tajuaisin olla ihastumatta. Että tajuaisin olla unohtamatta hänen lipevyyden.
Vaihdamme muutaman lauseen, ja sitten juoksen pois. Pakoon talon sisälle. Päätän etten puhu enää hänelle. Päätän lujasti. Pari hömpsyä myöhemmin olen onneksi jo kadottanut hänet silmistäni. Vaan en mielestäni. Ja sitten on legendaaristen kännitekstauksien aika (oikeasti jonkun pitäisi ottaa tältä tytöltä kännykkä pois, silloin kun on bileet). Ja tietenkin tämä epätoivoisen ihastunut naikkonen päättää laittaa juuri hänelle viestiä ja kysellä, missä hän on. Onneksi hän on jo kotona. Hänen vastauksiensa tylyys ja lyhyys yllättää minut. Jotenkin tiesin, että kaikki muuttuu taas kun palaan Suomeen. Ja niin myös kävi.
Nyt on kulunut pari päivää bileistä. Seuraavana aamuna häpeädarra oli pahempi kuin oikea darra. Viestit nolottivat. Eksän kanssa riitelimme. Ja päätin etten enää näe häntä. Päätin että en enää vastaa hänelle. Sain tarpeekseni. Hän jälleen kerran kehui vain ulkonäköäni, mutta haukkui minut sisältä. Sanoi minun olevan pelkkä pahanilmanlintu ja maailman rasittavin ämmä. Tiedän etten ole täydellinen, tiedän etten sellaiseksi tule. Mutta tiedän myös sen, etten voi olla ihmisen kanssa, joka ei rakasta minua sisältä yhtään. Rakkaudettomuus kuivattaa minut. Päätin että en anna enää vanhan suolan kuivattaa. Päätin haluavani uuden suolan. Uuden suolan johon ei kuulu miestä. Merisuolan - villin, vapaan ja tyrskyävän sellaisen. Sunnuntaina on seuraavat bileet. Ja niissä on VAIN miehiä lukuunottamatta minua ja muutamaa kaveriani. Maanantaina on luento. Ja siellä on Roskisprinssi.