Salil eka, salil vika

Sarjassamme Punttiniilon nipotukset. Jostain syystä oon ollu aina heikkona lihaksikkaihin miehiin. Ja nyt en siis puhu Tom Hunksista tai muistakaan Hunksien kaltaisista otuksista. Mä en oo nimittäin ikinä oikeen digannu mistään ällölihaksikkaista kävelevistä protskupatukoista, vaan ihan vaan semmosista peruslihansyöjä Petreistä ja kasvissyöjä Kaalepeista.

Mutta mitä kuukauden treffilakossa ollut Iina tekee päästyään viimein viihteelle kera rommipullon koulupänttäyksien jälkeen? ― No tietysti painaa koulun isoimmalle bodarille sydäntä Tinderissä sen kummempia funtsimatta. Ja näin jälkikäteen aateltuna ei olis ehkä pitäny ekana painaa sydäntä kellekään pelkän hauishaban perusteella... Mutta tiiättehän sitä tunnetta ku ei vaan voi vastustaa, kun hauis vilahtaa! Sen jälkeen mun päässä vaan yksinkertaisesti niiiiin kilahtaa! Joten lupauduin Punttiniilon kanssa treffeille muutama viikko sitten… Ja tietysti johonkin fitnessmehubaariin…

Sunnuntaina 18.joulukuuta kotona mun suurensuuressa opiskelijaboxissa mä päätän kerranki ruveta ajoissa pynttäytyyn. Ja koska haluun kerranki onnistuu treffeissäni ja tehä boyfriend-to-be mieheen edes jonkin sortin vaikutuksen päätän pukea itseni todelliseen fitnesskuosiin. Koska myönnetään nyt, kun opiskelee ja bilettää kuta kuinkin 24/7 (siis ihan vain hieman liioiteltuna, ainakin sen opiskelujen suhteen :D), niin ei mulla nyt ihan hirveenä aikaa millekään salitreenille jää… Joten jotta näyttäisin eeeees hitusen niiltä fitnessprinsessoilta, jotka esiintyvät iltalehtien klikkiotsikoissa tyyliin, Fitness-tähti Iina alasti edestä ja takaa ja Huh mitkä body! –Fitness-tähti täysin alasti!, niin mä todellakin pistän itseni päälle parhaimmat fitnesstamineet ikinä. Siis ihan Oppa Gustafsbergs Style!! Ja rehellisesti sanottuna päädyn lopputuloksena ratkaisuun: liian feikin näköiset tekoripset, astetta liian pinkki ja bling huppari ja ehkä vähän liian tiukat henkkamaukan jeansit. Ja koska enhän mä nyt taaskaan lenkkareita oo kämpilleni muistanut tuua, niin päädyn jälleen kerran vetämään korkkarit messiin sellasen asun kaa, johon ne korkkarit ei nyt vaan kuuluis (siis ei mun eikä varmasti sen fitness-Jutankaan mielestä). Mutta näillä mennään eikä meinata, tuumin kun paiskaan kämppäni oven vauhdilla kiinni ja juoksen bussipysäkille.

Mehubaarin oven aukaistessani, ei mun tarvi onneksi kauaa hakea häntä katseellani. Sillä mä en oikeestikkaan oo koskaan nähny livenä niin isoja lihaksia. Tältä voisin kuvitella Mentulan härän näyttävän. Ja leukani näyttää hänet huomatessani ehkä vähintäänkin siltä kuin se olis jumiutunu jotenki kummasti aukiolevaan asentoon. Enkä vielä siinä vaiheessa osaa sanoa, onko se varsinaisesti ihastuksesta vai hämmennyksestä auki. Ehkä hieman molemmista.

Punttiniilo huomaa minut vasta, kun olen ehtinyt hänen nokkansa eteen. Ja ei, se ei johdu tällä kertaa Tinderkuvieni epäselkeästä rakenteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että hän on keskittynyt yhteen ainoaan asiaan mehubaarin tuolilla istuessaan. Ja se yksi asia ei oo mikään blondin muijan perse tällä kertaa, vaan So Low Carp Protein High Bar With No Fat And With Very Artificial Flavors -protskupatukka. Onneksi mäkin oon varustaunu näille treffeille fitnesstyyliin, mietin katsellessani hänen jättimäistä salikassiaan ja harmaita Betterbodies verkkareitaan. Mennäänkö tilaan, mies ehdottaa. Ja niin kipsuttelen hänen perässään mehubaaritiskille tilaamaan erittäin sokerisen mansikkasmoothien ja jättimäisen suklaakakkupalan. Punttiniilo kävelee pirtsakan näköisen tiskin vieressä takanani tilaten pelkän kahvin ja katsoen samalla pistävästi lihaksikkailla silmillään hiilarimättöäni ja sokeripommiani.

No jospa juttelussa mätsäisi ruokapuolen (tai ruuattoman puolen) erilaisuutta paremmin, mietin toiveikkaana istuessani pöytään. Innoissani alan selittämään hänelle, kuinka rakastan leipomista ja, kuinka teen mieluiten juustokakkuja. Juustokakkuja? Teetkö niitä steviasta? Punttiniilo tiedustelee uteliaana matalalla mörökölli äänellään… - Niissä on varmaan paljon rasvaa? Pyöräyttelen silmiäni vastaukseksi hänelle siirtyen samalla kasuaalisti kysymään häneltä seuraavasta vakio small talk-aiheestani eli siitä, mitä hän on tänään tehnyt. Vastaus oli, kuitenkin ehkä hieman ennalta-arvattava (vain hieman): Kävin salilla, sitten olivat kehonkoostumusmittaukset ja sitten kävin Lidlissä ostamassa rahkaa… Sen  jälkeen jatkan kysyen häneltä hänen mielenkiinnonkohteistaan, johon hän vastaa pakkotoisto.comin urheilupalstan lukemisen, oman fitnesstreeniblogin ylläpitämisen sekä kreatiinijauheiden ostamisen. Okei, no ehkä keksin edes jotain yhteistä mietin epätoivoisena ja kysyn tykkääkö hänkin käydä opiskelijabileissä. Vastaukseksi häneltä saan kuitenkin epäuskoisen kuuloisen naurunremakan miehen nauraessa niin, että Punttiniilon lihakset jytkyvät hänen naurunsa tahtiin. Opiskelijabileissä, minäkö? Mies jatkaa hohotustaan, kunnes olen aivan epätoivoinen ja tunnen, kuinka tekoripseni ovat tipahtaa päästäni. Ja okei, mä toivon, että se olisi ollut vain tunne, että mulla irtoo tekoripset päästä - mutta ei, ne repsotti oikeasti mun poskilla. Minä kun en ole sellaisia hienouksia tottunut päähäni liisteröimään. Ja irronneet ripset poskillani, huomasin vasta tullessani kotiin ja pistäessäni juustokakkusen uuniini. Ripset amerikkalaisen juustokakun pinnassa, kun eivät olleet se leipomishistoriani kaunein koriste. Ja niiden treffien jälkeen me olemme nähneet Punttiniilon kanssa kerran: ohimennen punttisalilla. Mä nimittäin en aio pistää sitä Tinderin rakkauden sydäntä tai whatsapin ehdottelevaa viestiä enää yhellekään miehelle, jonka aivot on pelkkää protskujauhetta. 

Ps. Hyvää joulua kaikille sinkuille, punttiniiloille, himahiirille ja suhteileville tasapuolisesti! <3