Miksi Tinderistä maksaminen ei kannata?

 

(Tämä postaus toteutettu ei niin kaupallisessa yhteistyössä, yksinäisen ja katkeroituneen sinkkunaisen kirjoittamana. Kaikki mielipiteet ovat omiani ja koskevat sitä deittisovelluksista kuuluisimpaa eli Tinderiä ja sen upeaa/tai ei niin upeaa Plussa-versiota)

Rahalla saa, mutta hevosella pääsee? Vai näinkö sittenkään?

Näin useamman vuoden suhteessa olon, ja sinkkumarkkinoille palaamisen jälkeen iskee sinkun mieleen hiljainen mutta sitäkin synkempi epätoivo. Ja ajatus siitä, että minähän vaikka maksan, jotta löydän sen oikean miehen!

Ja niinhän minä sitten maksoin. Onneksi se ei kauhean suurta kiristysreikää kukkarolleni 3 euron hinnallaan aiheuttanut. Jostain syystä se Tinder Plussa nimittäin oli halvempi, kun ostin sen tietokoneelleni entä kuin kännykkääni. Ja siis ajatella – Tinderin saa nykyään tietokoneelle! Toista se oli silloin aiempina ihanina sinkkuvuosina.

No mitäs hyviä puolia tästä Tinder-plussasta sitten löysin. Löysin sovelluksesta kaksi plussa-asiaa verrattuna basic-tinderiin. Eli plussan edut mielestäni ovat:

-          sijaintitiedot voit lykätä minne tahansa päin Suomea – tai vaikkapa Kiinaa!

-          voit piilottaa käyttäjäprofiilisi niin, että se näkyy vain niille joista olet itse tykännyt

Ja nyt voinkin sitten kertoa sinulle, että miksi nämä kaksi plussan etua eivät mielestäni kuitenkaan olleet etuja. Näin pienessä kylässä asuvana voin toki todeta, että ruoho on vihreämpää siellä kylän toisella puolella. Ja nimenomaan todeta, että se on vihreämpää. Koska se deittailu kaatuu joka kerta siihen helkkarin välimatkaan. Siis joka IKINEN kerta.

Se että käyttäjäprofiilin saa piilotettua, niin että näyn vain niille, joista olen itse tykännyt, olisi tietenkin joka pettäjämiehen ja naisen unelma. Muuta ”hyvää” puolta en tästä keksikään. Koska eikös se ole hyvä pitää kaikki mahdollisuudet auki, ja tiedottaa koko maailmalle (tai siis kylälle) olevansa jälleen sinkku? Eihän sitä tiedä jos joku ei niin miellyttävä sinkkuihminen bongaisi minut sieltä, ja kertoisi sinkkukaverilleen joka olisikin mieleisempi, että hei toi on taas sinkku. Plus lisäksi tämä käyttäjäprofiilin piilotus ennen omaa tykkäystä hidastaa kovasti koko peliä siten, että mätsäät ihmisten kanssa myöhemmin kuin aiemmin.

Ja sit niistä ylimääräisistä tykkäyksistä ja rajattomista boosteista. Tai superlikeista. Todettakoon niistä vain lyhyesti, että ei niistä mitään hyötyä ole. Ihmisten kusetusta pahimmoillaan.

Kysymyksiä? Saa jättää kommenttiboksiin. Sinkkuelämän asiantuntija on taas back.

 

Girls talk

Eräs blogini lukijoista laittoi minulle tässä joulunaikaan hienon ehdotuksen siitä, että voisinko kertoa, miten naisia tulisi mielestäni jututtaa. Kiitos ihanalle lukijalleni vinkistä! Ja vielä näin muistutuksena, nämä tavat olisivat sellaisia, jotka toimivat ainakin minulle - eivät välttämättä kaikille muille naisille :D Joten takuukuittia näistä vinkeistä et tule saamaan, mutta hyvässä tapauksessa pääset toisillekin treffeille. Ainakin siis mun kanssa.


1. Kevyistä aiheista keskusteleminen – Esimerkiksi treffikumppanin lempiruuista, lempiväreistä ja harrastuksista keskusteleminen toimivat yleensä varsin turvallisilla vesillä vielä. Joulukinkut ovat raskaita sulateltavaksi, kuten myös raskaat aiheet. Siksi suosittelenkin välttelemään varsinkin ensimmäisillä treffeillä näitä niin sanotusti raskaasti sulavia aiheita, ja juttelemaan kaikesta kepeästä ja ”kivasta”. Mukavista aiheista juttelemalla tulee helposti sekä itselle, että myös toiselle kiva mieli.


2. Ota toinen huomioon! Kysele, ole aidosti kiinnostunut, laajenna silmiäsi, nyökkäile… Toinen kyllä aistii sen, jos sinua ei oikeasti kiinnosta… Tai jos kehonkielesi ja puheesi eivät täsmää toisiinsa!


3. Välttele itsestäsi puhumista (ainakin liikaa). Jos läjäytät heti ensimmäisillä treffeillä koko elämäntarinasi, voi olla, että sinulla ei jää enää paljoakaan kerrottavaa mahdollisille tuleville kerroille ;) Kysele sen sijaan toisesta mahdollisimman paljon informaatiota, ja esitä esimerkiksi lisäkysymyksiä hänen kertomiaan asioita koskien. Tämä helpottaa lisäksi omaa tutustumistyötäsi toiseen ihmiseen.


4. Jos näet, että toinen innostuu jostakin aiheesta, jatka juttua siitä.


5. Esimerkiksi treffikumppanin mielenkiinnonkohteet ovat yleensä niin sanotusti turvallisella alueella liikkumista (ellei toisen mielenkiinnonkohteet ole jollain tapaa epäilyksiä herättäviä, kuten esimerkiksi postimerkkien keräilyä). Vielä parempi jos teillä löytyy yhteisiä mielenkiinnonkohteita, joista jatkaa jutunjuurta.


6. Omista virheistä tai mokista puhuminen… Mielestäni huumorin tekeminen itsestään tai omista mokistaan hyvän maun rajoissa voi olla ihan hyvä juttu. Tällä tavalla voit antaa itsestäsi inhimillisen kuvan treffikumppanillesi sekä muistuttaa siitä, että hei minäkin olen vain ihminen. Lisäksi vitsailu omalla kustannuksella on aina parempi kuin jonkun toisen kustannuksella.


7. Ps. Jätä kännykkä laukkuun! Mikään ei ole ehkä rasittavampaa ja epäkunnioittavampaa toista kohtaan, kuin kännykkää näpyttelevä treffikumppani.

Salil eka, salil vika

Sarjassamme Punttiniilon nipotukset. Jostain syystä oon ollu aina heikkona lihaksikkaihin miehiin. Ja nyt en siis puhu Tom Hunksista tai muistakaan Hunksien kaltaisista otuksista. Mä en oo nimittäin ikinä oikeen digannu mistään ällölihaksikkaista kävelevistä protskupatukoista, vaan ihan vaan semmosista peruslihansyöjä Petreistä ja kasvissyöjä Kaalepeista.

Mutta mitä kuukauden treffilakossa ollut Iina tekee päästyään viimein viihteelle kera rommipullon koulupänttäyksien jälkeen? ― No tietysti painaa koulun isoimmalle bodarille sydäntä Tinderissä sen kummempia funtsimatta. Ja näin jälkikäteen aateltuna ei olis ehkä pitäny ekana painaa sydäntä kellekään pelkän hauishaban perusteella... Mutta tiiättehän sitä tunnetta ku ei vaan voi vastustaa, kun hauis vilahtaa! Sen jälkeen mun päässä vaan yksinkertaisesti niiiiin kilahtaa! Joten lupauduin Punttiniilon kanssa treffeille muutama viikko sitten… Ja tietysti johonkin fitnessmehubaariin…

Sunnuntaina 18.joulukuuta kotona mun suurensuuressa opiskelijaboxissa mä päätän kerranki ruveta ajoissa pynttäytyyn. Ja koska haluun kerranki onnistuu treffeissäni ja tehä boyfriend-to-be mieheen edes jonkin sortin vaikutuksen päätän pukea itseni todelliseen fitnesskuosiin. Koska myönnetään nyt, kun opiskelee ja bilettää kuta kuinkin 24/7 (siis ihan vain hieman liioiteltuna, ainakin sen opiskelujen suhteen :D), niin ei mulla nyt ihan hirveenä aikaa millekään salitreenille jää… Joten jotta näyttäisin eeeees hitusen niiltä fitnessprinsessoilta, jotka esiintyvät iltalehtien klikkiotsikoissa tyyliin, Fitness-tähti Iina alasti edestä ja takaa ja Huh mitkä body! –Fitness-tähti täysin alasti!, niin mä todellakin pistän itseni päälle parhaimmat fitnesstamineet ikinä. Siis ihan Oppa Gustafsbergs Style!! Ja rehellisesti sanottuna päädyn lopputuloksena ratkaisuun: liian feikin näköiset tekoripset, astetta liian pinkki ja bling huppari ja ehkä vähän liian tiukat henkkamaukan jeansit. Ja koska enhän mä nyt taaskaan lenkkareita oo kämpilleni muistanut tuua, niin päädyn jälleen kerran vetämään korkkarit messiin sellasen asun kaa, johon ne korkkarit ei nyt vaan kuuluis (siis ei mun eikä varmasti sen fitness-Jutankaan mielestä). Mutta näillä mennään eikä meinata, tuumin kun paiskaan kämppäni oven vauhdilla kiinni ja juoksen bussipysäkille.

Mehubaarin oven aukaistessani, ei mun tarvi onneksi kauaa hakea häntä katseellani. Sillä mä en oikeestikkaan oo koskaan nähny livenä niin isoja lihaksia. Tältä voisin kuvitella Mentulan härän näyttävän. Ja leukani näyttää hänet huomatessani ehkä vähintäänkin siltä kuin se olis jumiutunu jotenki kummasti aukiolevaan asentoon. Enkä vielä siinä vaiheessa osaa sanoa, onko se varsinaisesti ihastuksesta vai hämmennyksestä auki. Ehkä hieman molemmista.

Punttiniilo huomaa minut vasta, kun olen ehtinyt hänen nokkansa eteen. Ja ei, se ei johdu tällä kertaa Tinderkuvieni epäselkeästä rakenteesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että hän on keskittynyt yhteen ainoaan asiaan mehubaarin tuolilla istuessaan. Ja se yksi asia ei oo mikään blondin muijan perse tällä kertaa, vaan So Low Carp Protein High Bar With No Fat And With Very Artificial Flavors -protskupatukka. Onneksi mäkin oon varustaunu näille treffeille fitnesstyyliin, mietin katsellessani hänen jättimäistä salikassiaan ja harmaita Betterbodies verkkareitaan. Mennäänkö tilaan, mies ehdottaa. Ja niin kipsuttelen hänen perässään mehubaaritiskille tilaamaan erittäin sokerisen mansikkasmoothien ja jättimäisen suklaakakkupalan. Punttiniilo kävelee pirtsakan näköisen tiskin vieressä takanani tilaten pelkän kahvin ja katsoen samalla pistävästi lihaksikkailla silmillään hiilarimättöäni ja sokeripommiani.

No jospa juttelussa mätsäisi ruokapuolen (tai ruuattoman puolen) erilaisuutta paremmin, mietin toiveikkaana istuessani pöytään. Innoissani alan selittämään hänelle, kuinka rakastan leipomista ja, kuinka teen mieluiten juustokakkuja. Juustokakkuja? Teetkö niitä steviasta? Punttiniilo tiedustelee uteliaana matalalla mörökölli äänellään… - Niissä on varmaan paljon rasvaa? Pyöräyttelen silmiäni vastaukseksi hänelle siirtyen samalla kasuaalisti kysymään häneltä seuraavasta vakio small talk-aiheestani eli siitä, mitä hän on tänään tehnyt. Vastaus oli, kuitenkin ehkä hieman ennalta-arvattava (vain hieman): Kävin salilla, sitten olivat kehonkoostumusmittaukset ja sitten kävin Lidlissä ostamassa rahkaa… Sen  jälkeen jatkan kysyen häneltä hänen mielenkiinnonkohteistaan, johon hän vastaa pakkotoisto.comin urheilupalstan lukemisen, oman fitnesstreeniblogin ylläpitämisen sekä kreatiinijauheiden ostamisen. Okei, no ehkä keksin edes jotain yhteistä mietin epätoivoisena ja kysyn tykkääkö hänkin käydä opiskelijabileissä. Vastaukseksi häneltä saan kuitenkin epäuskoisen kuuloisen naurunremakan miehen nauraessa niin, että Punttiniilon lihakset jytkyvät hänen naurunsa tahtiin. Opiskelijabileissä, minäkö? Mies jatkaa hohotustaan, kunnes olen aivan epätoivoinen ja tunnen, kuinka tekoripseni ovat tipahtaa päästäni. Ja okei, mä toivon, että se olisi ollut vain tunne, että mulla irtoo tekoripset päästä - mutta ei, ne repsotti oikeasti mun poskilla. Minä kun en ole sellaisia hienouksia tottunut päähäni liisteröimään. Ja irronneet ripset poskillani, huomasin vasta tullessani kotiin ja pistäessäni juustokakkusen uuniini. Ripset amerikkalaisen juustokakun pinnassa, kun eivät olleet se leipomishistoriani kaunein koriste. Ja niiden treffien jälkeen me olemme nähneet Punttiniilon kanssa kerran: ohimennen punttisalilla. Mä nimittäin en aio pistää sitä Tinderin rakkauden sydäntä tai whatsapin ehdottelevaa viestiä enää yhellekään miehelle, jonka aivot on pelkkää protskujauhetta. 

Ps. Hyvää joulua kaikille sinkuille, punttiniiloille, himahiirille ja suhteileville tasapuolisesti! <3 

Treffifiasko

Kaikille on joku. Eläinrakkaalle mäyrät sekä koirat ja juopoille mäyräkoirat. Tontuille pukki ja pukille muori. Sienille hatut ja lakuille useat eri makut (ja mä en edelleenkään oo rasisti ja puhu mistään lakupekoista). Viikonloppuna hoksasin ryhtyneeni ihan asuntohöperöksi (mulla ei oo mökkiä, niin siks en mökkihöperöksi) Sanniksi, joka huutelee himassaan, oonks mä oikee. Syödessäni purkista ja katsellessani Netflix -sarjoja (okei myönnetään, mul ei oo varaa Netflixiin - katoin ihan vaan normisarjoi...) hoksasin jotain suuuurta. Tajusin nimittäin, että mä voisin unohtaa taas vaihteeks megatylsät kouluhommat ja käyä treffeillä, se nimittän piristää aina! Ja ehkä mullekin ois sit joku! Treffejä miettiessäni mieleeni tupsahtaa yksi kivanoloinen baarimikko Tinderistä, jonka kanssa vaihdoimme puhelinnumerot pari kuukautta sitten. Mehän aioimme mennä ulos, mutta sitten emme kerenneetkään. Mukavasta baarimikosta innostuneena ehdotan hänelle treffejä jo samalle päivälle. Ja pian sovimmekin näkevämme meksikolaisessa ravintolassa yhteisen illallisen merkeissä.

Innoissani tulevista treffeistä ryhdyn pesemään hiuksia yhtä hitaasti kuin voisin exän naapurin Hilja-mummon kuvitella pesevän hiuksiaan. Mullahan on aikaa runsaasti mietiskelen käytyäni suihkussa. Ja sitten tajuan, että ei hemmetti oon seurannut koko ajan sitä kelloa, joka on vielä kesäajassa. Ja hiffaan, että mulla on tasan puol tuntia aikaa ja sit baarimikkojäbä oottelee mua jo ravintolassa. Sitten mä laitan sen mun supernaismiesvaihteen päälle ja yritän tosissaan läntätä ne meikit naamaan kuin lättytaikinan paistinpannulle. Ja lopputulos ei ehkä suoraansanottuna ole se hehkein. Rajaukset on hieman vinksin vonksin ja poskipunat vähän heikun keikun ja ripset ovat kuin Spidermanin naispuolisella versiolla. Mutta ei se mitään hyvä haisulivesi voi korvata kaiken sen kauhistuksen. Siispä kaadan päälleni hieman tuoksua - siis kirjaimellisesti kaadan, sillä otteeni lipsahtaa kiireessä. Ja sen jälkeen haistan itsekin olevani oikea superhaisuli. Ja kaiken sen laittautumismokailun jälkeen yritän löytää jotain megasexyä päälle pantavaa, mutta tajuan, että olen taas unohtanut puolet vaatteistani vanhempien luo. Joten villapusero hieman rikkinäisten legginsien kanssa on tänään minun jättimegasexy asuni, jolla yritän hurmata Tinderin hoteista hoteimman baarimikon.

Baarimikko odottelee minua jo ravintolan edessä ja kun katson häntä olen lievästi järkyttynyt. Hän on tuhat kertaa paremman näköinen kuin kuvissa: oikein pitkä, tumma ja komea. Ja minä tunnen oloni vähintäänkin homssuiseksi legginseissäni, joissa bussissa istuessani tajuan, että on kaiken lisäksi reikä perseen kohdalla. "Moi", sanon ujosti ja kättelemme ja astumme vieretysten sisään ravintolan ovista. Tarjoilija ohjaa meidät pöytään ja istumme vastakkaisille puolille pöytää. Baarimikkotindermies hymyilee minulle kohteliaasti ja minä olen sulaa hänen katseeseen. "Mites menee?" hän kysyy coolisti ja minua jännittää tosi paljon ja vastaan ujosti, että "hyvin kiitos, miten sulla menee?" ja hänen alkaessa vastaamaan tajuan, että minun on pakko päästä vessaan. "Hyvin kävin tänään kaupassa ja sitten kävimme syömässä Maken ja Timon kanssa ja siellä näimme..." hän jatkaa juttuaan. Ja ennen kuin ehdin nousta pöydästä ilmoittaessani vessaan menosta minulta pääsee ihan älyttömän iso ja haiseva PIERU. Minulta. Siis minulta. Katson vielä ympärilleni ikään kuin varmistuakseni siitä, että se olin minä, joka pieraisi juuri äsken. Ja kaikki viimeinenkin eleganssi häipyy minusta tuon valtavan paukauksen voimalla. Ja baarimikkotindermies tuijottaa minua silmät epäuskoisena ja nenää nyrpistäen. "Oho!" huudahdan päälle hämmennyksessäni ja juoksen vessaan. Vessassa käydessäni tajuan, että Läkerol-pastillit (jotka maistuivat ihan suklaalle!), joita söin koko päivän sisälsivät laksatiivisen vaikutuksen... Vessan peiliin katsoessani huomaan meikkien hompsottavan naamassani pahemmin kuin ajattelinkaan, mutta sille ei voi nyt mitään, sillä meikinkorjausvälineet jäi kotiin..."Tästä ei hyvää seuraa", ajattelen ja kipsuttelen takaisin pöytäämme. Baarimikkomies katselee minua pöydän takaa hämmentyneenä ja selvästikin vähän pöyristyneenä ja katselee minun naamaani (varmaankin minun homssuista meikkiäni) arvioiden. "Näytät eriltä kuin kuvassasi", hän tokaisee. Punastun ja tarjoilijan tuodessa ruokalistan päätän, että minähän teen häneen vaikutuksen: päätän tilata samaa hienolta kuulostavaa jalopenomitälie annosta kuin hänkin tilaa. "Otan samaa kuin hän", tokaisen tarjoilijalle. "Okei, kiitos tilauksestanne. Mitä juotavaa saisi olla?" hän kyselee. "Ottaisin siideriä, jos teillä on", sanon miettiessäni samalla, mitä mies voisi tilata. "Minä ottaisin chileläistä roseviiniä", mies sanoo kuulostaen tyylikkäältä. "Eikun minäkin otan sittenkin sitä!" kiljaisen tarjoilijalle, ja mies ja tarjoilijanainen katsovat minua hämmentyneenä.
Pian pöydässä makaakin meidän molempien ruoka-annokset ja juomat. Mies näyttää nauttivan ruuasta täysin siemauksin, ja maistan ruokaani innolla ison haukun. Ja pian suussani alkaa polttaa. Tunnen kuinka this girl ain`t no longer on fire, vaan nyt se onkin jo suuni, joka palaa. Ja kulautan koko roseviinilasilliseni kerralla alas. Ja koska juon alkoholia aina vähän ja harvoin, niin en halua edes ajatella, mitä juttuni seuraavan puolen tunnin aikana koskivat...
Aloitin varmaan viinipissis juttuni kertomalla, kuinka rakastan tanssia yksin alasti kotona, kuinka unelmoin lemmikkimarsusta, suurista häistä ja suurperheestä ja kuinka ihastun melkein jokaiseen vastaantulevaan mieheen. Ja sitten höpötin kuut ja taivaat kaikkea niin typerää, etten kehtaa ees kertoo...
Ja juttujeni jatkoksi ja miehen katseen ollessa vähintäänkin epätoivoinen tunnen humalaista epätoivoista painetta kurkussani. Röyhtäisy. Mä en vaan voinut enää pidätellä sitä.  Ja miehen onneksi tarjoilija sattuu samalla hetkellä tuomaan laskun pöytäämme ja treffit kaikkien aikojen söpöimmän, komeimman ja ihanimman miehen kanssa ovat tulleet päätökseen. Vaikka mun ruoka makaa pöydällä täysin koskemattomana lukuunottamatta ensimmäistä haukkausta ja vaikka en nousuhumalan ja vessassa ravailun takia muista oikein mitään, mitä mies on kertonu mulle. Ja needless to say varmaan, niille treffeille ei jatko-osaa ole tulossa, mies kun lähti melkein pää neljäntenä jalkana mua ja mun reikäsiä legginssejä pakoon treffien jälkeen... Ja muistoksi meistä jäi vain meksikolaisen ravintolan varmaankin yhä ilmassa mystisenä leijuva Läkerol-pieru.

Valepalomies

Tiettyjen asioiden luulee tapahtuvan vain saduissa. Ennen kuin ne sitten sattuvat omalle kohdalle. Kuten sellaisten, että tavallisena sunnuntai-iltana marssit kauppaan hiukset sutturalla ja naama myttyrällä ostamaan kurkkuja herättäen jonkun miehen huomion. Kun sä siis näytät siltä kuin olisit juuri nielenyt kilon linnunpaskaa, sulla on paha päivä ja laulat vaan sun mielessä James Bluntin Bad Dayta. Ja se mies keneltä huomiota saat (olematta tällä kertaa edes mitenkään huomiohuora) juoksee sinun perääsi vihanneshyllylle ja huutaa sulle, mikä sun nimi on. Ja siis selvinpäin.

Mulle tutuimmat saalistamisympäristöt eiliseen asti olivat vielä baari (especially Lihatiski), Tinder, roskis, pyykkitupa ja koulu. Mutta vihanneskaupparakkaus oli mulle jotain aivan uutta. Ja suloista! Oikeastaan vihanneskauppakohtaaminen ei olisi voinut olla enempää suloisempi tapa tavata tuleva elämänkumppani. Joten kun se mies, joka näytti hieman epäsiistiltä ehkä vähän siltä, ettei olisi kammannut hiuksiaan viikkoihin ja oli hieman vanhahkon oloinenkin kysyi mun numberii, mä mietin vain ja ainoastaan sitä lausetta, jota kaikki mua viisaammat tädit jauho enemmän kuin pennepastaansa kun mä erosin: Se uusi rakkaus odottaa sinua Iina jo nurkan takana! Ja mä mietin mietin ja mietin sitä lausetta ja niinpä se lause muokkas itse itsensä uuteen muottiin mun suuressa viisasta viisammassa päässä: "Iina, se uusi rakkaus odottaa jo sinua ihan kurkkuhyllyn vieressä!"

Niinpä juttelimme kurkkuhurmurimiehen kanssa aikamme vihannesosastolla ja kun mies ehdotti kahveja suostuin oitis antamaan hänelle numeron. Ja mulla ei ollu enää no longer bad day. Soitin heti Elinalle kohtaamisesta ja hän jauhoi mulle, ettei oo aprillipäivä ja ettei kukaan täysjärkinen mies kysy ruokakaupassa kenenkään numeroo. Mutta mä en uskonut, vaan innoissani googlettelin jo tulevan treffikumppanin nimee netist. Ja okei netistä selvis, että mies oli mua viistoista vuotta ja risat vanhempi, mutta sehän ei menoani haitannut. Sillä mies sanoi olevansa palomies! Ja mielessäni lauleskellen This girl is on fire sovin palomieskurkkumiehen kanssa treffit jo maanantaiksi päivälle.

Sovimme näkevämme miehen kanssa keskustassa eräässä tavallisessa ravintolassa. Koska taivaalta satoi vettä kaatamalla mies tuli hakemaan minut asuntoni ovelta pienellä sinisellä autollaan (mitä luxusta!). Mies hymyilee minulle ei-niin-valkoiset (nuuskahampulit) hampaat vilkkuen ja tervehtii mua matalalla äänellään astuessani autoon. Hymy ei kuitenkaan säväytä minua sen kummemmin ja reippaasti istun rähjäiseen autoon hänen viereensä. Ja heti kun tungen perseeni penkkiin, niin hän tarttuu minua kasvoista kiinni ja antaa pari reipasta suudelmaa suulleni. Ja en mä niitä suukkoja muuten ois pistäny pahakseni, mutta hänen hengityksensä haisee rehellisesti sanottuna pahemmalle kuin voin kuvitella yhdenkään haisulin hengityksen haisevan. Joten työnnän itseäni penkillä kauemmas hänestä ja onneksi hän näyttäisi tajuavan vihjaukseni.

Ravintolaan saavuttuamme sade on loppu ja mietin, miten voisin livahtaa paikalta pois hyvän sään aikana, sillä automatkan perusteella saattoi jo päätellä, että ikäero voisi muodostua esteeksi. Miehen lempipuheenaihe kun tuntui olevan politiikka ja sienestys. Päätän kuitenkin suhtautua uuteen palomiestuttavaani positiivisesti ja viedä treffit loppuun asti kunnialla. Istahdamme ravintolan punaisille penkeille ja mies haluaa tarjota minulle kolmen ruokalajin illallisen ja mä ooon NIIIN hämmentynyt. Palomiehillä täytyy olla kovat liksat mietiskelen lukiessani kalliin oloisen ravintolan ruokalistaa. Ruuat tilattua mies utelee jo tulenko hänen luokseen katsomaan leffaa ruuan jälkeen. "Katsellaan sitten", vastaan hänelle hieman yllättyneenä hänen hätäilystään. Seuraavaksi utelen häneltä hänen palomiehen työstään: "Onkos ollut hurjia tilanteita töissä?" utelen suu pyöreänä mieheltä. "Itse asiassa pakko myöntää sulle nyt, en ole palomies..." Mies naurahtaa ja hohottaa tyytyväisenä. Siinä vaiheessa tarjoilija tuo eteeni keitetyt perunat ja mulla alkaa keittää pahemman kerran päässäni. Mies valehteli jo heti alkuun, tästä ei hyvää seuraa. Syömme ateriamme nopeasti ja miehen maksettua laskut hän vain röyhkeästi ilmoittaa vievänsä minut hänen kotiinsa ja että minun kotiini hänellä ei ole enää kyytiä tarjota. Niinpä päätän, että minähän en enää antipalomiehen mukaan lähde ja pistän tassua toisen eteen ja sanon hänelle heipat. Mies jää ihmeissään tuijottamaan perääni, kun juoksen pahan sään eli sateen taas alkaessa bussipysäkille. Todeten, että Elina oli sittenkin oikeassa... Kukaan täsjärkinen ei tuu kaupassa iskeen.

Kauppaopiston miehet

Saksan kielessä on olemassa sana nimeltä besserwisser. Kun sen suomentaa sanasta sanaan kirjaimellisesti siitä tulee paremmintietäjä. 

Mä tapasin tällä viikolla elämäni eliittikumppanin. Mutta ei, en tavannut häntä Eliittikumppanissa tai missään muussakaan nykyaikaisessa applikaatiossa. Koska rehellisesti sanottuna minua on viime aikoina alkanut väsyttää se, että Tinderissä tulee samanlainen olo kuin valkkaisi Prismasta eri juustolajeja (ei sillä et ees diggailisin juustosta). Päädyin siis taas ylläripylläri menemään treffeille, kun koululla oleva kauppismies kysyi, josko lähtisin hänen kanssaan kahvikupposelle. Ja vaikka mä vihaan kahvia, mulla on vahvat epäilykset kauppiksen bissneshaikaloja vastaan ja vaikka olin juuri vannoutunut alkaa treffilakkoon (ihan kuten siihen namulakkoonkin), niin kuinkas ollakaan huuleni sanoivat muuta kuin pääni taas vaihteeksi: "Joo, toki minä yksille kahveille voin lähteä!"

Ja tänään kellon lyödessä kuusi istun keskustassa pienen suloisen kahvilan penkillä. Odottaen. Odottaen. Ja odottaen. "Nyt se tietysti teki oharit", ehdin jo ajatella. Kunnes kahvilan ovi paukahtaa ja ovesta sisään marssii hän. Ja pakko myöntää -hyvältähän bisnesshai minusta näyttää. Ruskeat silmät, ruskea hieman sivulle kaartuva tukka ja hajuvesi (hajuvedeksi kutsun, koska partavettä laitetaan vain partaan), joka kirjaimellisesti voisi kaataa naisen kuin naisen. Sitä oli nimittäin hieman liikaa. Yksi asia, mikä minussa ei herättänyt heti alkuun kuitenkaan voimakasta ihastusta oli hänen, mitä lie miesten supermiesgeelitököttiä täynnä oleva tukkansa, joka näytti tahmaisemmalta kuin yksikään Taffelin juustonaksu (vaikka olikin muuten ihanan ruskea ja sivulle kaartuva). Toinen mikä minua hieman hänessä epäilytti oli hänen luonnottaman valkea hymynsä. Tuli heti sellainen olo, että tuo mies yrittää kyllä heti myydä mulle jotain, mutta vielä silloin en aavistanut mitä.

Bisnesshai tulee halaamaan minua heti minut nähdessään. Ei mitään pahoitteluja myöhästymisestä: Vain halaus ja häikäisevä Pepsodent-hymy. Halaus on muuten mulle ihan fine, mutta se, että hän yrittää heti pistää kätensä vaivihkaa perseelleni ei ole ok. Työnnän itseni heti hänestä hieman kauemmas ja sitten siirrymmekin jo tilaamaan tiskille (tällä kertaa ei kuitenkaan Lihatiskille). Minä tilaan itselleni vihreää teetä miehen napatessa käsiinsä tyylikkään ice coffee latte with no sugar fat free milk or no added flavors. Mies maksaa hienon coffee latte with no sugar, fat free milk or no added flavors -juomansa isosta Bossin lompakosta kaivetullaan Visalla. Ja tietysti nykyaikaisena ja coolina businesshaina hän käyttää maksamiseensa lähimaksua. Ja samalla kun hän vilauttaa pankkikorttiaan lähimaksuominaisuudella kahvilan laitteeseen hän heilauttaa rannettaan suurieleisesti, jotta kaikki ympärillä olevat ihmiset (varsinkin naiset) näkisivät hänen suuren kultaisen Rolex kellonsa. Sen jälkeen hän menee itsevarmoin ja laahustavin askelin istumaan penkilleen, minun kopsuttaessa kaviot katossa hänen perässään Prismasta ostetuilla halppiskorkkareillani. 

Istumme pöydän ääreen ja katselemme toisiamme intensiivisesti. Hänen silmänsä ovat niin suklaanruskeat ja katseensa niin intensiivinen, että olen uppotua niihin. Keskustelun aloitamme perinteisellä ja asiallisella small talkilla niin kuin jokainen itseään arvostava kauppismies keskustelunsa aloittaakin. Kun kysyn mieheltä, mitä hänelle kuuluu saan häneltä selkeän ja ytimekkään vastauksen: "Koulu ja työt huippu mallilla ja elämä hymyilee." Ja seuraavaksi bisnesshai siirtääkin keskustelun aiheen sutjakkaasti ja ovelasti hänen bisneksiinsä. Toisin sanoen hänen vanhempiensa busineksiin ja hänen monologinsa kuuluukin seuraavan vartin ajan kuta kuinkin näin: "Mun faija omistaa erään todella suuren rikkaan yrityksen. Firma tekee tuottoa noin 100 000 euroa vuodessa ja firmassa on niin ja niin monta työntekijää, Minusta tulee johtaja ja yksityisyrittäjä..." Ja joka kerta kun avaan suuni puhuakseni hän kääntää keskustelun jotenkin häneen itseensä. Ja minä vastaan hänelle, joka kerta hänen suuriin sanoihinsa "wow" ja hymyilen niin, että ei yhtä valkoiset kuin hänen hampaansa näkyvät korviin asti. Keskustelun poiketessa ohimennen minuun hän näyttää aina siltä, kuin kiviäkin kiinnostaa. Ja lisäksi kun mainitsen tykkääväni leipoa, hän tokaisee heti siihen, että mitä hemmetin hyötyä siitä on. Ja kun mä kerron, mitä mieltä oon jostakin asiasta, hän tietää heti kaiken mua paremmin. Oon muun muassa laittanut päälleni punaisen mekon ja siihen hän kommentoi heti, etten oo pukeutunu vuodenaikaan sopivasti. Ja kun hän hoksaa, ettei mantsan taidoissani oo hirveenä kehuttavaa, hän ei malta olla kertomatta koko maailmankartasto tietämystään. Ja kun hän tajuaa, että ihoni on vähän keskivertoa tummempi hän kommentoi heti, mikä helkkarin feikkirusketus mulla on. 

Mutta treffien lopuksi hän kuitenkin lopulta tokaisee: "No tuliko kaupat?" Ja ennen kuin ehdin edes möläyttää, mitkä hemmetin kaupat hän ehtii jo moiskauttaa limaisen ällöttävän pusun poskelleni. Ja kämpillä mä juoksen äkkii peseen sen syljen ja liman poskestani ja kauhistun kun kännykkääni ponnahtaa viesti: "Koska otetaan uusiks? Olit aika hyvä valinta mun mätseistäni." 

All in all kauppaopiston miehet te todella, ette käännä ainakaan tän tytön päätä. 

Eräjorman jäljillä

Sokerijuurikkaat tuskin kiinnostavat moniakaan naisia - enkä usko, että muutkaan menneet miehet menneine iskureploineen saavat naisia innostumaan rintsikkojen riisumiseen. Tinderissä on etiketti, nimittäin sanomaton sellainen, joka käskee miehiä aloittamaan keskustelun aina. Meidän naisten tehtävä kuitenkin on kärsiä ikuisista kuukautiskivuista, kivuliaista ripsientaivutushetkistä ja vaatekriiseistä, joten eikö olekin ihan reilua, että miehen tehtäväksi jää tyhmempääkin tyhmempien iskureplojen keksiminen?

Toissapäivänä Tinderiini putkahti jälleen kerran typerääkin typerämpi viesti, joka kuului näin: "Haluaisitko makkaraa?". Taas mielessäni kilahti, että mikäköhän ihme idiootti se tällä kertaa viestittelee. Kuitenkin juteltua makkaramiehen kanssa pidempään tajusin, että mies oli tosissaan. Hän tarkoitti oikeasti makkaraa. Kabanossia, meetvurstia, siskonmakkaraa ja ryynimakkaraa. Siis tavallista laavumakkaraa. Mies paljastuikin keskustelun perusteella tosi herttaiseksi ja luonnonläheiseksi ihmiseksi. Ja minä innostuin pitkästä aikaa jostakin miehestä enemmän kuin mehujäätelöstä! Ja päätin, että nyt Iina pakkaa retkireppuunsa omenat, kaakaot ja pillimehut. Sillä on syystreffien aika. Idyllinen mielikuva komeasta Mr. Kabanossista, suloisesta auringonlaskusta ja romanttisesta metsän rauhasta ja tuoksusta häämötti jo mielessäni, kun odotin seuraavaa päivää eli maanantaita. Ja varoitus seuraavasta: Älkää ikinä tehkö niin kuin minä!

Mies ehdotti, että menisimme siis maanantaina eli eilen retkelle lähellä olevalle laavulle. Ja niinpä minä päätin Roskisprinssistä ja kaiken maailman existä tympääntyneenä, että minähän lähden, vaikka metsään, kunhan löydän itselleni uuden miehen. Vaikka siis en ole harrastanut metsäretkeilyä koskaan, en ole käynyt metsässä kymmeneen vuoteen eikä miehellä ollut Tinderin profiilikuvassaan muuta kuin kalanpää. Tiedän, tiedän. Typerää. Mutta niin minä vain päätin tehdä.
Kun valmistauduin metsäretkeä varten huomasin, että ainoat kengät kaapissani tällä hetkellä olivat korkkarit, sillä olin unohtanut molemmat sekä lenkkarit, että kumpparit vanhempieni luo. Mutta koska olin lujasti päättänyt, että minähän menen metsään niin se ei menoani haitannut. Korkkarit jalkaan, hiukset erämäisesti nutturalle ja retki-Iina oli valmis matkaan.

Sovimme tapaavamme laavulla kello kuusi illalla. Ilta hämärtyy kauniisti horisontissa, mutta liian nopeasti. Tajuan, että kun pääsen perille laavulle alkaa olla jo aika hämärä ja alan olla ihan mukavasti myöhässä sovitusta aikataulusta enkä vähiten viiden sentin korkojeni takia. Ja niiden lisäksi eksyin mennessäni "oikoreittiä" pitkin. Oikoreitti ei oikaissut, vaan jossain vaiheessa tajusin kiertäneeni vain ympyrää. Mahassa kiertää ja minua alkaa jännittää ihan kamalasti. Niin paljon, että minua punastuttaa ja käteni tärisevät. Apua, entä jos hän ei olekaan 24-vuotias niin kuin hän viesteissään kertoi? Entä jos hän ei olekaan ollenkaan paikalla ja en löydä enää pois takaisin metsästä? Mitä jos hän ei tykkääkään minun eväsvoileivistä? Entä jos hän pitää korkkareitani hassuina metsään? Tai mitä jos pyörryn hänen käsivarsilleen, kun hän on niin komea? Ajatukseni junnaavat ympyrää, kunnes saavun paikalle. Ja näen, kuinka laavulla istuu tumma hahmo kodan sisässä.

Siellä hän istuu. Hän kuvaili viesteissään olevansa, pitkä, hyvin ruskettunut ja että hänellä on lyhyet vaaleat hiukset. Hyvin ruskettunut hän ainakin on, sillä näyttää siltä niin kuin tyyppi ei olisi käynyt viikkoon pesulla. Hänen kasvonsa ovat noesta mustat, hampaat puolestaan jostain muusta kuin noesta mustana. Epäilen, että hammasmädästä. Ja hän haiseekin aika etovalle. Siis tiedättekö se sama tuoksu, joka tulee siitä kun oot vetänyt neljässä opiskelijabileessä neljä iltaa rommia putkeen. Ja hänen silmäpussinsa olivat isommat kuin yhdenkään pussieläimen pussi. Iästä en osaa sanoa, mutta ei hän ainakaan parikymppiseltä näytä. Ennemminkin aidolta elämänkoululaiselta. "Moi", hän murahtaa minulle kuin aito metsäkarhu. Matala, karhea ja ei-niin-sexy ääni. Ja kerranki mä en ole myyty. Vaan ainoa ajatus mielessäni on, miten helkkarissa pääsen täältä metsän keskeltä mahdollisimman nopeasti karkuun. Ja siinä vaiheessa, kun tyyppi sanoo, että unohti makkarapakettinsa kotiin, mutta muuta makkaraa olisi kyllä tarjolla päätän, että nyt tämä tyttö ottaa hatkat. Ja vaikka suuntavaistoni on olematon niin jotenkin kummassa löydän takaisin "oikopolulleni" ja aikani kipsuteltua korkkarit jalassa maisemat alkavat vaihtua tutuiksi. Ja jalkani vuotavat verta rakoista. Toinen korkoni on ruskea mudasta, toinen vihreä sammaleesta. Mutta samalla mieleni alkaa taas rauhoittua. Onnellisempena kuin koskaan aiemmin aukaisen noin tunnin päästä koti-oveni. Palaan takaisin omaan tuttuun turvalliseen ja ihanaan kotiini. Ilman ainuttakaan eräjormaa.

18 syytä rakastua Tinderissä

Seuraavaksi spoilaus kahdeksantoista Tinder-munan sisällöstä. Jos et siis kestä käristettyjä totuuksia ja spoilauksia tosielämästä älä skippaa sitä kotisohvaa, kuten Robin, vaan tämä postaus. Todettakoot vielä se, että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, samaten Tinderissä monia ihmeellisiä miehiä. Olen huomannut, että tietynlaiset tyypit, jotka löytyvät myös tosielämästä on löydettävissä Tinderin salaisesta tai ennemminkin ei-niin-salaisesta maailmasta. Tässä niistä muutamia...

1. Pleijerit - keräilevät mätsejä, kuin mansikanpoimijat marjoja. Pleijerit tunnistaa esimerkiksi siitä, että vastaavat viesteihin erittäin hitaasti ja kummallisina ajankohtina (Esim.neljältä aamuyöstä, kun ei saanutkaan baarista yhen illan juttua matkaan).

2. Epätoivoiset ikisinkut - Tinderin vakikäyttäjiä, vastaavat viesteihisi heti ja ovat valmiita lähtemään treffeille vaikkapa samantien.

3. Nörtit - Yleensä heillä on Tinderkuvissa pullo energiajuomaa, hiukset vähän hapsottavat joka suuntaan ja päässä mahdollisesti pipo (Hox! Pipo voi myös viitata mahdolliseen hipsterimieheen).

4. Kaljamahat - No tämä on helppo tunnistaa. Kuvasta voi löytää keskiolutta, Paulaneriä tai sit jotain Lidlin halppisbissee. Ja tietysti se kaljamahainen miekkonen! 😜

5. Vanhat pervot - Ikää sen ainakin 30+, joka on ihanteellinen kesälämpötila, mutta ei kuitenkaan saa parikymppisen naisen verta enää lämpenemään. Tunnistaa siitä, että parasta ennen -päiväys itseään nuoremmille naisille meni jo aika monta vuosikymmentä sitten (olematta siis yhtään ikärasisti). Muista, että näistä miehistä you never know ennen kuin tapaat onks kuva aito vai täysin feikki. Sen takia treffaile mielellään ekana julkisilla paikoilla, kuten Lähtisitkö silloin kanssani järvelle? -postauksessa aiemmin suosittelinkin.

6. Työmatkalla - Egotrippiä lainatakseni: Aina matkalla jonnekin minne ikinä päätyykin on puolitiessä jostain tietää sen varsin hyvin itsekin. Monesti näiltä miehiltä voi löytyä myös sormus kädestä ja nainen kuvasta tai sitten kotosalta pullia tai lapsia pyöräyttelemästä. Kaipaavat satunnaista epämoraalista tukea kuivalle seksielämälleen ja piristystä syksyn pimeneviin iltoihin.

7. Lesoilijat - Ovat yhtä täynnä itseään kuin muurahaiskeko mustaa väriä. Heidät tunnistaa muun muassa merkkivaatteista, hienojen autojen tai mopojen kuvista (tai wannabe-hienojen) sekä siitä että heidän lempiaiheet ovat miehet itse. Voit myös ottaa Cheekin musavideon tai posetuskuvan avuksi näiden miesten tunnistamiseen.  Ai niin ja psykologian opinnoista mieleeni jäi, että narsistin voi tunnistaa kuulemma yleensä siitä, että he ottavat keskivertoa useammin kokovartalokuvia. Eli yhtään yleistämättä kannattaa vältellä miehiä, joilla on kokovartalokuvia netissä!

8. Amismiehet - Kertovat yleensä tyylittömiä rivouksia, kuten lähekkö panee tai sit mallaavat kuvissaan prätkän tai traktorin perässä. Tai joskus jopa jonkun tissinaisen perässä!!! Heidän kanssaan keskusteleminen voi olla samanlaista kuin keskustelisit naapurin pissisblondin kaa ja he eivät tunne sanaa yliopisto (tai eivät ainakaan halua tuntea).

9. Hullut - Niitäkin Tinderistä löytyy... Ja niitä ei välttämättä tunnista heti, siksi suosittelen juttelemaan hieman pidempään ennen treffejä, toisin kuin Iina 18-vee teki. Eräs hullu kertoi varsin kummallisia juttuja, niin kummallisia, että huolestuin jo...

10. Elitistimiehet - Itseään eliittinä ja muita parempina pitävät miehet. Näitä miehiä löytyy erityisesti lääkiksestä ja kauppiksesta. Näiden miehien eliittisyys selviää Tinderissä yleensä jo tuotekuvauksesta kuvan alta tai sitten ihan vaan ekasta lauseesta, joka kuuluu olen lääkiksessä tai olen kauppiksessa. Jos ei ihan ekassa aina kuitenkaan, niin sitä ennen mies voi kysyä ensin sulta, mitä opiskelet saadakseen sen jälkeen todeta opiskelevansa itse lääkikses tai kauppikses...

11. Rajumpia leikkejä tai kimppakivaa etsivät miehet - Näitä on näkynyt yllättävän paljon. En heistä sen enempää kuitenkaan tiedä, koska näiden kohdalla on tullut lähinnä se Tinderin risti-nolla ominaisuuden X-puoli käyttöön.

12. Hippi hipsteri miehet - Pipo päässä oli talvi tai kesä, viikset (ihanan vahatut) ja kummalliset jutut... Niistä on Tinderin hippi hipsteri mies koottu. Ja ainii omistaa mahdollisesti pitemmät hiukset kuin sä! (Ooks kade? ;) )

13. Juuri eronneet - Usein samankaltaisuutta epätoivoisien ikisinkkujen kanssa. Kaipaavat lohtua ja lämpimiä haleja. Nautitaan laastareiden kera.

14. Tosirakkauden metsästäjät - Tällä tuotteella ei vaihto -eikä palautusoikeutta. Kyseenomaiset ihmiset etsivät tositarkoituksella elämänsä rakkautta ja AIVAN siis Tinderistä xD

15. Maailmanmatkaajat - Vaihtareita vaihdettaviksi. Jos haluat miehen joka pysyy välttele Reima -reissumiestä. Hän saattaa nimittäin seuraavana aamuna mahdollisesti olla karannut Bahama-saarille hulahula -naisensa veireen jo ennen kuin heräät.

16. Stalkkerit - Heidän mottonsa kertoi jo Sting aikoinaan: Every breath you take, Every move you make, Every bond you break, Every step you take, I'll be watching you. Muistuttavat myös Twailait leffan Eetvartti Kullinia epäilyttävän paljon. Seuraavat etäisyyttäsi, etsivät sinut käsiinsä jokaisesta sosiaalisesta mediasta ja seuraavat kannoillasi kuin hai veristä makkaraa.

17. Vitsiniekat - Viljelevät muka hauskoja läppiään yhtä paljon kuin kukat tarvitsevat sontaa.

18. Maajussit - Mulla ois paikka yhelle emännälle landellani. Tuu messiin ja lypsä loppuelämäs lehmiä mun kaa...

Tiedät sä ne Hesan miehet

Elämäni ehdottomasti kaameimmat treffit olivat Helsingissä. Olin päättänyt laittaa Tinderin kaltaisen sovelluksen nimeltä Hot or Not -puhelimeeni ja tutustunut siellä herttaisen oloiseen helsinkiläismiekkoseen. Sellaiseen vaaleahiuksiseen pellavapäähän, jolla oli harmittoman oloinen hymy ja harmittomia juttuja viesteissään.
On ilta. Seison Helsingin keskustassa kevätauringon porottaessa suoraan kohti kasvojani. Sovimme näkevämme keskustan rautatieaseman edessä. Minua jännittää. Vatsassani kipristelee kiinalaisen noutoruuan jämät ja mietin, mitä elämäni ensimmäisistä sokkotreffeistä tulisi. "Oonkohan ihan hullu, kun menen tapaamaan jotain randomtyyppiä vieraaseen kaupunkiin?", tuskailen ja kuulen, kuinka joku huutaa edessäni "Huhuu, Iinako se siinä?" Ja siinä hän seisoo, ja minä olen OIKEASTI aidosti järkyttynyt. Edessäni seisoo röllipeikkoa ja jotenkin etäisesti Hot or Not -mätsiäni muistuttava mies. "Oi sä näytät nii paljon yheltä venäläiseltä huoralta, jonka kanssa pantiin viime Tallinnan risteilyllä!" Kuuluu miehen ensimmäinen kommentti mulle. Olen hämmentynyt. Ja sitten nyökkäilen hänelle ja koitan jotenkin epätoivoisesti hymyillä, kun mies jatkaa juttuaan. "Musta tuntuu, että mä jotenki rakastuin, siihen naiseen silloin. Ku meillä tiiäkkö kemiat mätsäs sillee niinku tosi snadisti keskenään niinku. Mut sit se niinku ei jostain syystä sitten niinku ottanu muhun enää uuestaa yhteyttä. Ja mä olin niinku ihan hajalla ja sillee...", mies jatkaa juttuaan. Kunnes meidät vartin miehen soolopuhelun jälkeen keskeyttää ohitse kulkeva maahanmuuttajataustainen mies, joka huudahtaa "Oot onnekas mies kun oot saanut panna noin kaunista naista!" Seison entistä järkyttyneempänä paikallani ja kummastelen, että tällaisiako ne kuuluisat stadin miehet sit on. Peikkomies nyökkäilee ja myhäilee tyytyväisenä miehen kommentille.
Kun maahanmuuttajamies on mennyt ohi Peikkomies ehdottaa, että lähtisimme lähellä olevalle leffateatterille katsomaan, josko siellä olisi hyviä filmejä tai siis hänen tyylillään leffoja meneillään. Siispä kävelemme vieretysten Tennispalatsin aulaan ja katselen kuinka Peikkomies tuijottaa ympärilleen hivenen eksyneen oloisena. "Joo ei tääl sillee niinku mitään kauheen huikeet leffaa siis niinku näy. Jatketaanks matkaa hei pimu?" Hän sanoo minulle ja minä nyökkään varovasti. Seuraavaksi siirrymme kävelemään läheisen veden äärelle laskeutuvaa lenkkipolkua pitkin. Olen yllättynyt väenpaljouden määrästä ja ihastelen kauniita maisemia Peikkomiehen höpöttäessä juttuja entisisti pokistaan, Seuraavaksi hän kysyy minulta, onko minulla jano. "Eipä oikeestaan vastaan..." asialliseen sävyyn. "No sulla TÄYTYY niinku olla JANO!" Hän huudahtaa seuraavaksi ja tarttuu minua kädestä ja vetää minut kädestä lähellä olevaan pikkukauppaan. Siellä hän ostaa pullon vettä ja sanoo suurieleisesti tarjoavansa minulle koko vesipullon. "Wow", ajattelen sarkastisesti ja kieltäydyn kohteliaasti, kun mies yrittää tuputtaa mulle vettä. Minulla ei nimittäin todellakaan ole jano.
Seuraavaksi hidastempoinen kävelymme jatkuu samaa reittiä pitkin. Peikkomies on mietteliään näköinen. "Tiiäk sä hei niinku, mä niinku tietäisin sillee yhen tosi romanttisen paikan mis voitais istuu niinku sillee tällee", mies sepostaa hermostuneen oloisena. Minua naurattaa hänen puhetyylinsä  ja koitan epätoivoisesti pitää naamaani peruslukemilla. "Okei, mennään sinne." Seuraavan kävelymatkan ajan mies jauhaa jostain isänsä omistamasta veneestä. "Tiiätkö mun isällä on VENE. Siis sellainen aito kallis vene. Ja se omistaa monta laivaa..." Venejutuille ei tunnu olevan loppua, ainoastaan tauko, kun saavumme hänen romanttiselle paikalleen. "Tiiäk sä hei Iina. Tää on se paikka, mihin mä vien aina mun muijat treffeille", mies huudahtaa seuraavaksi. "Mun" -sanavalinta särähtää korviini ja pahasti, mutta eniten minua järkyttää paikka, jossa olemme. Seisomme nimittäin jossain jätelavan takana olevan ränsistyneen ja ruostuneen penkin äärellä. Ajatus Peikkomiehestä ja hänen pokistaan istumassa vesipullon kanssa kyseenomaisella penkillä hymyilyttää minua. Hymyilyn  Peikkomies puolestaan ilmeisesti tulkitsee kiinnostuksena hänen laivajuttuihinsa. Siispä seuraavat puolituntia kuuntelen miehen juttuja laivoista, niiden perämoottoreiden rakenteista ja hänen isänsä veneistä. Vaikka mua siis kiinnostaa jopa penkin vieressä olevat koiranpaskat enemmän to be honest. Lopulta tokaisen, että minulla on kiire hotellille ja Peikkomies alkaa johdattelemaan minua takaisin hotellinpihalle jatkaen laivajuttujaan. Vasta kun olemme palanneet rautatieasemalle takaisin mies ehdottaa, että lähtisinkö hänen ja hänen kaverinsa kanssa hurulle. "Tuota, sori mulla on aikanen herätys aamul", kiljaisen nopeaa ja otan hatkat. Hotellihuoneella olen helpottunut. Tuota miestä, ei kyllä enää toiste. Seuraavana aamuna lähden kaupungille katselemaan alusvaatteita. Juuri kun olen saanut sovituskopissa rintsikat päälleni kuulen, kuinka kännykkäni soi. Varmaan työpaikalta ajattelen vielä unihiekat silmissäni ja vastaan puhelimeen hämmentyneenä. "Meillä mätsäs niinku sillee tosi paljon. Koska nähää sillee beibi?" kuuluu puhelimesta Peikkomiehen matala ääni. "Ööhhhh...Sori on kiire!" Huudahdan ja suljen puhelun äkkiä kauhusta kankeana. Joten lopputulos kokeilusta Hot or Not: Try absolutely NOT!

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle?

Deittaileminen ei varmaan koskaan ennen ole ollut niin helppoa kuin nykyisten deittisovellusten myötä ja toisaalta taas niin vaarallista. Kuvat eivät todellakaan vastaa useinkaan sitä todellisuutta, ja äijällä voi olla ikää tosiaankin sen, mitä väitti plus kymmenen tai toisetkin kymmenen vuotta lisää. Siksi erityisesti Tinder- ja muita nettideittejä sopiessa kannattaa tapaaminen (ainakin ensimmäiset kolme kertaa) sopia julkiselle paikalle. Ja miksi?
Itse tapasin netissä kaksi vuotta sitten aivan ihanan ja mahtavan oloisen tyypin. Kävimme yhden kerran keilaamassa pikaisesti ja sen jälkeen päätin mennä hänen luoksensa "kahville", kun hän minut kyläänsä pyysi. Itse siis ajattelin kyseisen tapaamisen siis oikeasti olevan pelkät kahvit vielä silloin. Nykyään onneksi tiedän jo, että teekutsut tarkoittaa miehelle vain yhtä asiaa.  Aivan ihastuksissani marssin kyseisen henkilön kämpille ja oven aukaisee pitkä ja hoikka mies, joka tarttuu minusta kiinni ensimmäisenä kun astun ovesta sisään ja pyytää viereensä sohvalle. Ja samantien hän rupeaa ehdottelemaan ja yrittää repiä minulta vaatteet päältäni. Luojan kiitos tyyppi on niin hento ruumiinrakenteeltaan, että saan itseni revittyä hänen otteestaan irti, otettua hatkat ja puettua vaatteet takaisin ylleni. Ja tämä tapaus on vain yksi esimerkki niistä lukuisista samankaltaisista kerroista, jolloin Iina 18-vee sopi ekat tai tokat treffit jätkän kämpille. Pahin oli ehdottomasti kerta, jolloin sovin ekat treffit nettideitin kaa hänen asunnolleen (Iina mitä?!?). En tekisi niin koskaan enää. Perillä kyseenomaisen nettideitin kämpillä odotti ensinnäkin aivan erinäköinen tyyppi kuin kuvissa oleva vaaleahiuksinen urheilullinen komistus. Kun aukaisin kämpän likaisen oven, sisällä seisoi pyöreähkö, juustonaksupussi kädessä seisova limainen lurjus, joka koko leffankatsomisen ajan yritti lääppiä mua. Never again! Enkä varmasti ole ainoa, jolla on vastaavanlaisia kokemuksia ekoista, tokista tai kolmansista treffeistä ei-julkisille paikoille.
Siispä mikä olisi hyvä PAIKKA ja AIKA, ekoille ja ties kuinka monille treffeille ennen kuin olet 100 prosenttisen varma, että tyyppi on järkevä ja luotettava? Ensinnäkin ajankohdista voin sanoa sen, että treffien aikatauluksi ei missään nimessä sovi yö tai myöhäinen ilta, vaan paras aika on alkuilta eli noin kello neljän ja kuuden kieppeillä, viimeistään ennen klo kymmenen (eli jos haluat olla järkevä noudata jokateinin kotiintuloaikoja, vaikka et olisikaan enää teini). Viikonpäivistä paras on mielestäni ehdottomasti viikonloppu, omana suosikkeini sunnuntai tai lauantai. Viikonloppuna on yleensä molemmilla sopivasti aikaa eikä treffeillä ole silloin turhan kiireistä tutustua toiseen. Ja paikoista haluan sanoa sen verran, että vältä syrjäisiä paikkoja tai metsiä, ja näe mileuiten paikalla, jossa on paljon ihmisiä. Alle kokosin vielä listan lempparitreffipaikoistani ja vinkeistä, mitä tehdä ekoilla treffeillä.

1. Kahvila - Varmaankin se kaikkein yleisin, tylsin ja kuivin paikka ensimmäisille treffeille, mutta toisaalta varma ja luotettava valinta. Kahvila on myös siitä hyvä, että siellä on helppo keskustella ja toisen ääni kuuluu, toisin kuin esimerkiksi yökerhoissa. Yökerhot ekana treffipaikkana - Ehdoton nou nou, ainakin itselleni!

2. Luonto! Järven ranta esimerkiksi näin kesällä on loistava paikka ekoille treffeille. Nappaa mukaan piknikmatto, hieman eväitä (esim. mansikoita sekä jotain hyvää juotavaa) ja rennot kesävaatteet. Muista valita kuitenkin sellainen ranta, jossa on ihmisiä ja ajankohtana mieluiten päivä!

3. Kävelylenkki - Sovi vaikka pieni kävelylenkki lähellä olevalle suositulle lenkkipolulle, yksinkertainen ja halpa valinta (siis hinnaltaan) sekä helppo keskustella.

4. Keilaaminen - Keilaaminen on sopivan hidastempoista liikuntaa treffailuun, katso vaikka Justin Bieberin Baby -musavideosta!

5. Valitse jotain omaperäistä, vaikkapa harrastukseesi liittyvää ja jotain mikä on omalla mukavuusalueellasi! Sillä omalla mukavuusalueellasi olet luultavasti parhaimmillasi. Esimerkiksi jos harrastat kiipeilyä ehdota, vaikkapa treffikumppanillesi, että tapaatte kiipeilyhallilla.

Lisänä voisin sanoa, että huonoja treffipaikkoja ovat omasta mielestäni ainakin leffateatteri, koska siellä ei pysty kunnolla puhumaan tai keskittymään toiseen ihmiseen. Ravintolat ja syöminen ovat myös miinuksen puolella, koska ainakin opiskelijan budjetille ne ovat liian kalliita ja toisekseen ekat treffit muutenkin jännittävät paljon ja syöminen tuo lisää stressattavaa treffeille. Vinkkini on, että vältä kalliita treffipaikkoja ja suosi julkisia ja helppoja tekemisiä. Jos et muuta keksi niin Let`s zumba!!!

Miten kävi melkein kreikkalaisen naimakaupan ja luuserin, johon ihastuin?

Seuraavina päivinä Kreikassa yritän vältellä Kostasia viimeiseen tappiin asti. Kuitenkin epäonnisesti onnistumatta siinä. Jokaikisellä nurkalla mihin menenkin (jopa siellä kukkapuskan takana) odottaa Kostas, joka kysyy minua milloin mihinkin. Käymme vielä kerran pelaamassa tennistä Kostasin kanssa ja sitten minulla alkaakin olla loma päätöksessä.
On viimeinen ilta Kreikassa ja teemme perheemme kanssa lähtöä. Kostas tulee vastaan kun kävelen bikinit päällä pois uima-altaalta ja hän pysäyttää minut ja pyytää saada puhellinnumeroni sekä nimeni ylöskirjoitettuna, jotta hän voisi laittaa sähköpostitse kuvat minulle takaisin muistoksi. Hän lupailee jo, kuinka tulemme näkemään vielä toisemme.
Hypättyä autoon, jolla menemme lentokentälle olo tuntuu haikealta. Pari kyynelettä myöhemmin istun jo lentokoneessa ja kohta olenkin Suomessa ikävöiden Kostasta. Odotan, että häneltä tulisi sähköposti, jossa olisi yhteiset kuvamme. Odotan viestiä häneltä. Odotan ja odotan. Koko loppukesän. Kunnes syksyllä kyllästyn odottamaan ja näen sen vaivan, että etsin hänet Facebookista, vaikka en ole varma edes, miten hänen sukunimensä kirjoitetaan. Ja onnistunkin löytämään hänet aika pian sieltä. Ja sitten katselen hänen seinäänsä. Tuhansia kavereita, suurin osa naisia. Ja hänen seinänsä: kymmeniä kuvia Kreikasta, samasta hotellista, missä minä olin, samoista paikasta ja jokaikisessä kuvassa eri naisen kanssa. Kyyneleeni loppuvat, olen vihainen ja turhautuneena suljen läppärinkannen. Hänen Facebook-seinänsä oli ihan seinästä suoraan sanottuna.

Entä miten minulle ja Simolle kävi? Tahtoisin sanoa, että meidän tapailumme loppui siihen. No niin ei kuitenkaan käynyt. Olin tyhmä, naiivi teini vielä silloin. Ja kun Simo kysyi tulisinko hänen luo katsomaan leffaa, minä tietysti menin. Ja perillä Simon luona minua odotti lipevääkin lipevämpi Simo haisevine viinapulloineen ja lipevine pusuineen. Ja leffa, jota hän minulle ehdotti katsottavaksi oli sekin täynnä jotain isotissisiä blondinaisia. Vasta siinä vaiheessa kun hän ehdotti makkarin puolelle menoa tajusin, että nyt on otettava hatkat. Ja onneksi niin tein.

Melkein kreikkalainen naimakauppa (jatkoa Olipa kerran Kreikassa)

Juuri kun olen saanut edellisen Ouzo-shotin nieltyä alas tarjoilija tulee takaisin pöytään mukanaan uudet shotit. Kieltäydyn kohteliaasti ja Kostas lupaa juoda shottini. ”Käytkö usein klubilla?”, Kostas kysyy shotit kulautettuaan. ”Aina silloin tällöin”, valehtelen vaikka en tietystikään ollut alaikäisenä koskaan klubille päässyt. ”Tiedän yhden hyvän tanssipaikan, jossa voisimme käydä illalla”, Kostas ehdottaa seuraavaksi. Nyökkään hänelle vastaukseksi samalla kun tarjoilija asettaa ruokalautaset kauniisti pöydälle. Kurkut on viipaloitu tomaattien kanssa kauniiseen asetelmaan ja salaatti näyttää hienolta, mutta liian terveelliseltä minun sen aikaiseen ruokamakuuni nähden. Tunnelma on lämmin, ilma suorastaan kuuma ja stereoista pauhaa kreikkalainen musiikki. Kostaksen ateria näyttää herkulliselta ja hän hotkaiseekin sen hetkessä alas. Minä puolestaan väkerrän vihersalaattini kimpussa kuin pupu ja tuntuu, etten saa mitään nielaistua alas kaiken sen jännityksen ja vatsassa polttelevan viinan vuoksi. Syömme ja juttelemme pitkään tai oikeastaan minä syön Kostaksen tuijottaessa tyhjää lautastaan. Kostas kertoo tarjoilijan tuodessa pöytäämme tuhkakupin ja kynttilän ylpeänä juuri lopettaneensa tupakoinnin. Kuuntelen kiinnostuneena. Mitä enemmän vihersalaattia suuhuni tungen, sen enemmän minua alkaa oksettamaan. Juuri kun minusta tuntuu, että yrjöän kaikki salaatinlehdet ulos, tarjoilija tulee onnekseni paikalle ja vie lautasen pois. Seuraavaksi karvainen kreikkalainen tarjoilija tuo laskun pöytään ja tarjoudun maksamaan oman osuuteni, joka oli aika hintava vihersalaatin hienouden vuoksi. Kostas näyttää järkyttyneeltä, mutta ei suinkaan hinnasta, vaan tarjouksestani. Kostas sanoo melkeinpä vihaisesti, että hän maksaa tietysti laskun. 

Kostaksen maksettua pitkän laskun poistumme ravintolasta käsi kädessä ja Kostas haluaa kokeilla hänen kätiensä voimakkuutta mittaavaa laitetta, joka on onneksi rikki. Seuraavaksi menemmekin pelaamaan biljardia erään hotellin alakertaan Kostaksen ehdotuksesta. ”Oletko koskaan pelannut biljardia Iina?” hän kysyy minulta matalalla ja hieman karhealla äänellään. ”En!”, vinkaisen kuin mikäkin epätoivoinen blondi. ”Minä voin opettaa”, Kostas kuiskaa ottaen samalla biljardimailan käteensä ja näyttää minulle mallia selänsä ja käsiensä lihaksia tiukasti kiristäen. Seuraavaksi on minun vuoroni. En muista, miten biljardimailaa pidetään kädessä, joten tietysti nappaan sen ensiksi väärinpäin käsiini. Kostas nauraa makeasti matalalla äänellään, tulee taakseni ja siirtää mailan oikeinpäin. Seuraavaksi hän asettuu minun ihoani vasten ja tunnen hänen voimakkaan miestuoksunsa hajun ihollani. Hän siirtää pehmeästi kätensä kädelleni kurottuu näyttämään, miten mailaa työnnetään, mutta samalla tarttuu minua kevyesti niskasta kiinni ja antaa minulle pusun. Ällöttävän limaisen viinalta lemahtavan kielarin. Minua oksettaa. Jos pussailu tuntuu kerran tältä, en halua sitä enää IKINÄ uudestaan. Pelaamme hetken biljardia ja sanon sen jälkeen Kostasille, että minun on löydettävä vessa. Kostas ehdottaa, että käymme hotellin aulasta etsimässä vessaa, joten siirrymme seuraavaksi sinne.

Aula on valtava. Sen katossa roikkuu kullattuja kristallikruunuja, lattiat hohkaavat puhdasta ja kiiltävää marmoria ja musiikki on sivistyneen kuuloista ja rauhoittavaa. Hotellin työntekijät tervehtivät meitä kohteliaasti ja kertovat heti, missä on vessa. Astun kauneimpaan vessaan, jonka olen ikinä nähnyt ja minusta tuntuu, että oksennan kaikki viinat ja salaatinlehtikäiset ulos. Rauhoittelen itseäni vessassa hetken ja siirryn sen jälkeen aulaan takaisin Kostasin luo. Tule mennään, tiedän yhden vielä hienomman hotellin, Kostas sanoo seuraavaksi. Nyökkään ja jatkamme matkaamme pihalle, jossa aurinko on jo laskenut, taivas tumma ja ilma hohkaa lämpöä. Kostas pysäyttää vanhan pariskunnan, joka kävelee lähellä ja pyytää heitä ottamaan kuvan meistä kahdesta. En ollut silloin vielä koskaan ottanut yhteiskuvia saatikka sitten vielä kenenkään miehen kanssa. Kostas tarttuu minua kädestä, vetää ihoaan vasten tiukasti ja kumartuu pussaamaan minua pariskunnan napatessa meistä innostuneena kuvia. "Kauanko olette olleet yhdessä?", he kyselevät huonolla englannillaan. Yritän hymyille teko-oksennushymyjäni Kostaksen pusutellessa minua ja vastaillessa pariskunnan uteluihin hieman valheellisesti. Oloni on yllättynyt, viinanhuuruinen, vähän pelästynyt ja vähän ihastunut. 

Kävelemme kuvien ottamisen jälkeen muutamisen kymmenen metriä ja sitten olemmekin jo seuraavalla hotellilla. Ulkoapäin se näyttää ihan palatsilta. Valtavan upea valkoinen rakennus täynnä upeita kupoleja, kultaa ja kaikkia hienoja koristeita. Istuudumme hotellin parvekkeelle katsomaan kaunista yötaivasta, molemmat onille korituoleilleen. Kostas pyytää minua hetken hiljaisuuden jälkeen yllättäen istumaan omalle korituolilleen ja jatkamme pussailua ja puhumista siinä tähtitaivaan loistaessa yllämme. Juttelemme pitkään ja sitten pyydämme seuraavaa pariskuntaa ottamaan meistä kuvia. Tai oikeastaan Kostas pyytää. Tällä kertaa istun kuvissa hänen sylissään. Pian huomaan kännykkäni soivan. Isä soittaa huomaan ja sammutan puhelimen nopsaa. Kolme puhelua äidiltä sitä ennen. Okei se on jo yli 11 ja minun pitää kohta mennä ennen kuin he hälyttävät kaikki Kreikan poliisit perääni.

Sanon Kostasille hetken päästä, etten tänään voi mennä klubille ja että minun pitää pian lähteä. "Okei tiedän yhden kivan paikan, jossa ehdimme vielä nopeasti käydä”, Kostas vastaa. Sitten hän ottaa minut syliinsä ja kantaa minut kohti lähellä olevaa rantaa. Pienellä kävelykadulla hän pyytää jotain humalaista venäläistä turistia ottamaan meistä yhteiskuvan minun pienellä sinisellä kamerallani. Paparazzimiehellä ei tunnu minun kameran yksinkertaista yksinkertaisemman näppäimen löytäminen olevan hallussa ja menen hetkeksi Kostasin sylistä auttamaan häntä. Samalla minulta jää huomaamatta kuinka lyhyttäkin lyhyempi mekkoni kuroutuu aina vain ylemmäs ja lopulta niin ylös, että pikkarini näkyvät koko kansalle ja naapurin fetajuustotehtaalle asti. Siis ne valkoiset kamalat mummopikkarini vielä. Ja huomaan sen vasta sitten, kun venäläinen turisti on ottanut ainakin kymmenen kuvaa siitä kun pikkarini vilkkuvat ja Kostas katsoo kuvia hämmentyneenä. ”Älä kerro vanhemmillesi, tämä jää meidän väliseksi yhteiseksi pikkusalaisuudeksi”, hän kuiskaa minulle päästäen minut hetkeksi sylistään ja sitten tarttuen minua taas ruskettuneesta kädestäni.

Rannalla olevalta hotellilta kantautuu musiikkia. Muistaakseni Celine Dionin My heart will go on. Hotellilta rantaan menevä tie on kapea ja sen reunat ovet molemmin puolin täynnä palmuja. Saavumme pimeälle ja täysin tyhjälle biitsille, jossa kuuluu vain meren äänet ja hotellin musiikki etäisesti. Kostas ehdottaa, että menemmä istumaan tyhjälle aurinkotuolille. Siellä istumme hetken aikaa läheisesti ja Kostas haluaa opettaa minulle, kuinka suudella kunnolla. Kielareita siis. Limaisia ällöttäviä kielareita. Minua alkaa paleltaa ja ehdotan Kostasille, että lähdemme. Rannalta pois päästyämme olen ihan viinan huuruissa ja pusuista ja kaikesta uudesta sekaisin. Kostas pyytää saada lainaan kameraani, jolla olemme ottaneet kaikki yhteiskuvamme. Ajattelematta sen enempää annan Kostasille kamerani ja vartin päästä Kostas tulee takaisin kamerani kanssa. 

Palatessani hotellille vanhempani ovat hieman huolestuneita ja ihmeissään, miten olin noin kauan poissa. Minulla on huono olo ja menen saman tien oksentamaan. Viina, ensimmäinen alkoholiannos ja ekat treffit. Pää sekavana painan pään tyynyyn. 

Aamulla olotila tuntuu jo paljon selkeämmältä ja katson kameraani odottaen näkeväni kaikki muistot eilisillasta. Jokaikinen kuva on poissa. "Mitä ihmettä", mietin ääneen.

Olipa kerran Kreikassa

Kolme vuotta sitten eli 17-vuotiaana, istun hotellin aulassa lukemassa kirjaa. Jotain chick-lit hömppää enkuksi jälleen kerran ja unelmoin samalla siitä kirjan unelmamiehestä. Havahdun kirjaa lukiessani katsomaan, kuinka ohitseni kulkee komean näköinen, ruskettunut ja varsin lihaksikas mies. Se sama mies, jonka esityksiä olen tuijotellut joka päivä Amphi-teatterin näytöksissä, se sama mies joka heitti bokserisiltaan tulta soihduista ja se sama mies joka tanssi lavalla upeasti kuin Grease-elokuvan tähdet. Yhtäkkiä mies kääntyy ja hän katsoo minua kohti. Tunnen kuinka vatsassani lepattavat perhoset, kun hän tervehtii minua kreikkalaisella aksentillaan englanniksi. ”Mikä kirja tuo on?”, mies kysyy englanniksi tuijottaen minua tummanruskeilla suklaasilmillään. Esittelen sitten kirjaani miehelle hieman ujostuneen oloisena ja katson kuinka mies istuu vieressäni olevaan punaiseen nojatuoliin. Seuraavaksi mies kysyy jo nimeänikin ja toistaa sen ääntäen hassusti. Hän esittäytyy itse Kostasiksi ja kertoo olevansa 20-vuotias.  Kostas on oikein mukavan ja iloisen oloinen ja hänen hymynsä suorastaan hehkuu valkoisine hampaineen. Yhtäkkiä juttelumme lomassa Kostas kysyy lähtisinkö hänen kanssaan huomenna ulos. Vastaan innostuneena, että tottakai ja niin me sovimme näkevämme hotellin aulassa samassa paikkaa huomenna kello kahdeksalta. ”Voi ei, mitäköhän vanhempani tästä tuumivat”, jään miettimään vanhempien tullessa puoli tuntia myöhemmin aulaan minua vastaan.
Seuraavan yön nukun hieman huonosti. Minua jännittää. Elämäni ensimmäiset TREFFIT, superkomea esiintyjämies ja vanhempien reaktio. Päivä kuluu nopeaa ja illan koittaessa kerron vanhemmille viimein meneväni ulos erään miehen kanssa. Hieman ihmeissään uutisista vanhempani onneksi lupaavat, että saan mennä, kunhan en ole ulkona liian kauaa. Ruskettunut hahmo lähestyy pöytää, jossa istun vanhempieni kanssa. Kostas esittäytyy vanhemmilleni ja kysyy sitten luvan isältäni, saako hän viedä hänen tyttärensä ulos illalliselle.. ”Ahaa, tällaista on siis deittailu”, ajattelen hämmentyneenä. Isä näyttää vielä enemmän hämmentyneeltä kuin minä ja sanoo huonolla englannillaan, että tietysti.
Seuraavaksi kävelemme Kostasin kanssa hotellin rappuja pitkin ulos palmujen lehtien heiluessa kevyesti ilmavirrassa ja auringonlaskun näkyessä himmeästi taivaalta. On ihanan lämmin ja Kostas tarttuu minua kädetstä. ”Kävellään tuonne lähikylälle syömään”, Kostas sanoo englanniksi. Minua jännittää jo ja käteni tuntuu hikoilevan, mutta toisaalta tunnen oloni hyvin ihastuneeksi. Vastaan kylälle kävellessä tulee paljon Kostasin tuttuja ja minulla on sellainen olo kuin Kostas tuntisi jokaisen vastaantulijan. Kylältä kaikuu iloista kreikkalaista musiikkia, luonto on vehreää ja kojuissa kauppa näyttää käyvän kovaan tahtiin. ”Minulla on nälkä, mennään syömään. Tiedän yhden hyvän ruokapaikan”, Kostas sanoo.
Kävelemme vielä pienen matkan ja saavumme suloiseen pieneen ravintolaan keskiaukion kohdalla. Mies tervehtii meitä kreikaksi ja tulee heti halaamaan Kostasia ja minua. ”Is this your girlfriend?” Hän tivaa heti Kostasilta. Kostas vastaa, että ei ja mies kysyy, että miksi ei, kun Kostas on hänen mielestään komea ja minä puolestani nätti. ”Erikoiset perusteet ihmissuhteelle”, mietin ja istuudun pöytään Kostasin ensin laitettua penkin minulle. Kostas tilaa täyttävää Moussakaa ja minä pähkään kovasti, mikä olisi sellainen ruoka joka tekisi häneen vaikutuksen. ”Green salad”, minä keksin, vaikka inhosin vielä siihen aikaan salaattiruokia yli kaiken ja janosin hampurilaisia. Kostas napsauttaa sormiaan ja tilaa ruuat meille molemmille. Tarjoilija tuo meille alkupalaksi drinkit Ouzoa, voimakasta kreikkalaista viinaa. En ole koskaan ennen juonut alkoholia, koska vanhempani olivat aina aika tiukkia sen asian suhteen. Kaadan drinkin nopeaa vauhtia kurkustani alas tuntien samalla kuumaa kummaa leiskuntaa mahassani...

Miten hurmata mies?

Yksinkertainen, mutta varsin laaja kysymys: "Miten teen vaikutuksen mieheen?" Vastaus riippuu aika pitkälti siitä, millainen mies on kyseessä, mutta joitakin asioita on tullut todettua ja nähtyä, jotka saavat niin miehen kuin miehenkin sukat pyörimään.

1. Ulkoasu. Vaikka ihmisen fenotyyppi eli ilmiasu ei mikään suhteen hankkimisen ykköskriteeri olekaan tai ainakaan pitäisi olla, on kuitenkin ilmiselvää, että ensin kiinnitämme huomiota toisen ulkoasuun. Ulkomutoon huomiota kiinnittämisellä, en nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi pynttäytyä koko ilta treffejä varten ja liimata kaiken maailman tekoripset ja jättipushuprintsikat päälle. Ei, vaan tärkeintä on, että olet huolehtinut hygieniastasi ja siisti, mutta kuitenkin se oma itsesi. Varsinkin luonnollinen, ei liikaa, mutta hieman meikkiä tyyli, on hyväksi todettu jo useampien tutkimuksienkin perusteella. Joten meikkausohjeeksi näin yleensä ottaen voisin sanoa, että laita meikkiä huomaamattoman vähän, jätä tekoripset seuraavaa baari-iltaa varten ja tule paikalle hiukset auki heiluen kuin olisit juuri kasuaalisti tullut lihaksia treenaamasta.

2. Käyttäytyminen. Älä ole tyrkky. Äläkä heti jaa hirveästi tietoa itsestäsi. Mysteerisyys kiinnostaa miehiä ja ei ole turvallista eikä toisaalta kiinnostavaa, jos joku jakaa heti koko elämänkertansa toiselle. Kuuntele toista ja kysele miehestä paljon, koska fakta on se, että ihmiset tykkäävät puhua eniten itsestään. Ole hieman hankalasti tavoiteltava, ja älä aina vastaa miehen viesteihin tai kysymyksiin heti. Liikaa mystisyys ja hankalaksi tekeytyminen saattaa kuitenkin karkottaa miehet ympäriltä. Mutta toisaalta, mitä kauemmin mies jaksaa mystisyyttäsi, sitä kiinnostuneempi hänen täytyy sinusta olla.

3. Ole oma itsesi! Kliseistä, mutta totta. Jos et pidä kahvista, älä esitä pitäväsi, vaan myönnä se miehelle heti suoraan. Kerro hassuja juttujasi, päästä sisäinen minäsi valloilleen. Sillä esittämällä muuta kuin olet, et saavuta ennemmin tai myöhemmin kuin kyyneleitä ja ikävää oloa. Valitsen sinut täydellinen mies ;)