Sugar daddy

Kun mä kuulin ensimmäisen kerran sanan Sugar daddy mieleeni pinttyi kuva perheenisästä, jolla on naama täynnä sokeria Haribo-karkkien jäljiltä. Isästä joka ottaa aamupalaksi levyllisen suklaata ja menee nukkumaan sitten hillosokeripullan sokerijätökset naamallansa. Käsitteen varsinaisen merkityksen tajusin vasta tavatessani tällaisen aidon Haribokarkkisetämiehen. Siis ihan livenä.

Koululla voi törmätä monenlaisiin ihmisiin. Muun muassa tuntemattomiin, jotka tervehtivät sinua. Eräs vanhempi herrasmies tervehti minua koko viime lukukauden ajan aina vastaan tullessaan. Vielä silloin ajattelin, että hän on varmaan joku siskonkaimankummisetä, jota en vain tunnista, mutta hän tunnistaa minut. Hänen hymynsä näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin varsin irstas ja lipevä siihen nähden, että hän olisi voinut olla se siskonkaimankummisetä. Mutta irstaasta hymystä huolimatta moikkasin häntä jokainen kerta hänet nähdessäni yhtä innolla ja iloisesti hymyillen.

Kuntosalilla hiki virtaa pitkin kasvojani, ja pyyhin hikeä housujeni takataskuun. Joku koputtaa olkaani. Käännyn ja olen kiljahtaa ääneen sata desibeliä liian kovalla. Taas tuo pelottava jätkä koululta ajattelen miettien samalla, mikä sukulainen hän olikaan. Arviolta lähemmäs 50-vuoden ikäinen mies tapittaa minua suoraan silmiini omituinen virne kasvoillaan. Näen kuinka hänen kätensä hikoilevat ja hänen tasapainonsa horjuu sivulta toiselle hermostuneesti. ”Hei!” hän huudahtaa ja sitten katoaa nopeasti. Olipas kummallista, ajattelen ja teen treenini pikapikaa kuin Pikatsu loppuun.

Treenin jälkeen jään odottamaan kuntosalin aulaan kaveriani pukuhuoneesta. Näen kuinka minua lähestyy jokin hahmo nopeaa. Voi ei, taas hän, ajattelen. Sama viidenkymmenen kieppeillä oleva mies tulee luokseni ja kysyy, olisiko minulla hetki aikaa. Vastaan myönteisesti ja hän esittäytyy: Teppo. Kerron oman nimeni hänelle nopeasti. Sen jälkeen hän kertoo, kuinka törmäilemme koululla usein ja kuinka olisi kiva tehdä hieman lähempää tuttavuutta kanssani. Siis lähempää???? Hetkonen???? Mä olen hädintuskin 20 ja hänellä ikää oli??? Siinä vaiheessa mulla kiehahtaa ja suoraan sanottuna ällöttää, kun mies ottaa kännykkänsä esille ja rupeaa kyselemään puhelinnumeroani seuraavia treffejä varten. Ei ole seuraavia kun ei ollut ensimmäisiä! Tekee mieleni kiljua. En halua mitään elämäni Dannya, pärjään omalla opiskelijabudjetillani, kiitos vain, tekee mieli sanoa. Vastaan kuitenkin nopeasti ja kohteliaasti miehelle olevani vain varattu (jota en kyllä muista olleeni viimeiseen vuoteen…). Mä en tiedä mistä sokeritehtaalta nää sokerisetätoverit tuovat itsensä, mutta se tehdas pitäis lakkauttaa. Voin jo kuvitella miehen laulaneen Maroon 5 Sugaria hänen lähestyessä yhtä parikymppistä lukuisten muiden parikymppisten joukossa:

Your sugar
Yes, please
Won't you come and put it down on me?
I'm right here, 'cause I need
Little love, a little sympathy

Toisaalta asia sai minut ajattelemaan, että eivät nämä sokeri-isit lähestyis parikymppisiä naisia ellei heistä joskus jotkut lähtisi heidän matkaansa. Mutta kuka? miksi? ja ennen kaikkea minkä vuoksi? Mä ja varmasti Tuiskun Anttikin tietää, että on tosi kiva maksaa verot, korot ja korkojen korot. Mutta vain rahan takii eikä rakkaudesta miehiin, vaan rahan takii?