Elina, Simo ja minä astumme nopeasti ovesta ulos kahden
kännikalan jäädessä sisälle ihmettelemään suu auki lähtöämme. Simo tarttuu
minua vetelästi kädestä kiinni kävelessämme autolle ja suutelee minua intohimoisesti.
Avaamme asiallisen auton oven ja tervehdimme Elinan vanhempia. Radiosta kuuluu
jotain tosiasiallista ja rauhallista musiikkia, varmaankin radio Novalta jotain. Istuudumme auton
takapenkille: Simo keskelle, Elina oikealle ja minä vasemmalle. Elinan
vanhempien puheet käsittelevät lähinnä säätä, ilotulitusta ja uuden vuoden
illallista. He ovat oikein rauhallisia ja mukavia, kuten aina.
”On se mahtavaa
olla sinkku”, Simo yhtäkkiä huutaa takapenkiltä Elinan isälle, joka ajaa autoa. ”Voi ei”,
ajattelen ja tunnen, kuinka poskeni alkavat hehkumaan punaisina. ”Tiedätkö, kun
naiset juoksee perässä ja sä vaan juot bissee”, Simo jatkaa juttuaan
sammaltavalla äänellään. Haluaisin kovasti sulkea silmäni ja häipyä paikalta,
mutta ei auta kuin kestää koko matka keskustaan. ”Mitä Elinankin vanhemmat nyt
minusta ajattelee, kun tämä on ensimmäinen mieheni, jonka he näkevät”,
mietiskelen. Yhtäkkiä Simo hivuttautuu lähemmäs Elinaa ja samalla kun hänellä
on käsi minun reidelläni hänen toinen kätensä hivuttautuu yhtäkkiä Elinan
reidelle. Näen kuinka Elina säpsähtää ja siirtyy lähemmäs auton ikkunaa. Simon
sinkkujutustelut sen kuin jatkuvat ja tunnelma muuttuu aina vain
vaivaantunemmaksi puheiden siirtyessä Simon yhen illan juttuihin ja hänen
kysellessään Elinan isältä naisasioista Elinan äidin ihmetellessä vieressä.
”Huh”, huudahdan jo ääneen päästessämme keskustaan. Elämäni
kiusallisin kaksikymmentä minuuttia on nyt virallisesti ohi. ”Eikä, ilotulitukset ovat jo
loppuneet!” Elina kiljahtaa pettyneenä. ”Ei hätää, mennään baarijonoon”, Simo tokaisee ja koittaa pelastaa sammaltavilla sanoillaan tilanteen samalla tarttuen minua vetelästi kädestä kiinni. Kaulailemme Simon kanssa kaupungin
suosituimman baarin, jota kutsumme myös kavereiden keskuudessa nimellä Lihatiski, kilometrien pituiseen jonoon. Elinan seuraa meitä kahta ihastunutta perässä vaappuen perässä. Jonossa
läheiset tunnelmamme Simon kanssa sen kuin jatkuvat ja tunnen oloni niin
rakastuneeksi, että luovutan koko Freschita pullon lopun (puoli pulloa) Elinan
juotavaksi. Vaihdamme Simon kanssa kielareita, sellaisia limaisia ja suolaisia viinalta haisevia. Baarin jono ylettyy ainakin korttelin nurkan taakse, joten pusutteluajasta ei ainakaan ole puutetta. Elina pyörittää silmiään ja hömpsii Freschitaa hitaaseen,
mutta varmaan tahtiin. Simo pitää minua tiukemmin itseään vasten ja tunnelma on
täydellisen romanttinen. Kunnes. Simo tönäisee vahingossa edessä olevaa
henkilöä. ”Kuka ihmeen pelle sä oot”, sanoo mies ja kääntyy meitä kohti. Se on
veljeni, selvästikin päihtyneenä (tällä kertaa jopa erotan päihtymystilan miespuolisesta ihmisestä)
ja selvästikin raivoissaan. Simo tietysti provosoituu veljeni sanoista ja siitä
alkaa hirmuinen sanasotailu. Veljeni ei selvästikään pidä Simosta eikä Simo liiemmin veljestäni ja kun tunnelma on karata käsistä Elina hyppää miesten väliin. ”Huh,
rauha maassa, kaikki tontut talossa”, huokaisen ja katson Elinaa kiitollisena. ”Iina hei, saanko muuten
lainata sun kännyy”, veljeni kysyy käsittämättömän kännisellä äänellään minulta.
”Ai miks?” Kysyn veljeltäni, nimettäkööt hänet vaikka Juhoksi. ”Mä hukkasin omani ja pitää soittaa Nikolle”,
hän vastaa ojentaen samalla viinapullonsa mulle. ”Hyi, taas näitä veljen
kotonakeitettyjä litkuja”, ajattelen ja työnnän pullon Elinalle joka jo kiljuu
iloisen hiprakkaisena kuinka innoissaan hän tulevasta baari-illasta on. Nappaan
pullon Elinalta ja kaadan sen menemään katua pitkin ja siitäkös veljeni
puolestaan provosoituu ja nappaa kännykkäni ja katoaa Lihatiskin sisuksiin. ”Ou
nou, mulle ette sitten soittele tänä
iltana”, huokaisen ja katson kännikikattelevaa Elinaa.
Puolen tunnin jonotteluodottelu päättyy ja pääsemme vihdoin sisään
Lihatiskiin. Simo horjuu kuin horsma tuulessa ja häipyy lihatiskin vessaan.
Minä ja Elina suuntaamme saman tien tanssimaan Lihatiskin korokkeelle ja
yhtäkkiä näämme, kuinka kolme miestä tanssii ympärillämme. Yksi heistä lähestyy
Elinaa kuin hai laivaa ja tarttuu häntä kädestä kiinni ja pyörittää sitten ympäri. Jokin Juhon ala-asteaikainen luokkaveri, olikohan sen nimi Timo
muistan, kun mietin, mistä hän näyttää noin tutulta. Elina jatkaa tanssia Timon
kanssa, ensin vaihdettuamme kaikki kolme pari sanaa keskenämme, toisen miehen lähestyessä minua. Juuri kun olen alkamassa tanssimaan
miehen kanssa, joku koputtaa olkaani. ”Simo!” Huudahdan innoissani kuin juuri uuden
huulipunan ostanut teini. Simo tarttuu minua kädestä ja vetää minut nopeasti
pois tanssilattialla samalla suudellen minua hitaasti ja veltosti.” Mennään
tonne nurkkatilaan”, Simo huohottaa tarkottaen baarin nurkkaan tehtyä erillistä
osaa, jossa vielä siihen aikaan ainakin oli säkkituoleja. Jatkamme kiivasta
pussailuamme siellä. Simo tarttuu minua hiuksista ja kuiskaa, kuinka rakas ja
tärkeä ihminen minä hänelle olen sammaltavalla äänellään. "Olet niin kauniskin Iina", Simo sammaltaa. Ja kaikki on hyvin,
ellei täydellisesti. Kunnes. Tunnen jotain märkää, haisevaa ja kosteaa
ihollani. Oksennus. Sitä on joka paikassa. Minun uudella bilemekollani, hiuksissa
ja poskipäilläni. Simon suudelma oli kirjaimellisesti oksettavin pusu ikinä.
Sanomatta sanaakaan häivyn paikalta etsimään Elinaa.
Matkalla Lihatiskin
piilonurkasta, törmään veljeeni joka kertoo nähneensä jonku idiootin kusipään, joka tuli jonossakin hänelle urputtaan vastaan lervaamassa
vessassa. Hän tyrkkää kännykän käteeni ja juoksen itkua vääntäen takaisin
tanssilattialle, jossa Elina hihittelee jo innoissaan Timon kanssa. ”Iina, missä
sä olit?” Elina huudahtaa ihmeissään. ”Se lervas mun päälle!” Kiljahdan. ”Mikä
ääliö, nyt kyllä jätät sen!” Elina huudahtaa takaisin ja Timo ja minä lähdemme
baarista pois, koska se menee juuri kiinni. ”Timo hukkasi kaverinsa, ja asuu
kans samoilla suunnilla kuin me, joten hän tulee mukaamme", Elina tiedottaa
innoissaan. Elinan seura virkistää minutkin ja marssimme hänen ja Timon kanssa
läheiseen Mäkkäriin odottamaan taksijonojen pienenemistä.
Timolla ja Elinalla
vaikuttaa olevan ainakin mukavaa, mietiskelen katsoessani, kuinka Timo vetää Mäkkärin nugetteja suuhunsa ja Elina hihittelee. Puhelimeni alkaa hälyttämään. Outo numero soittaa, se on varmasti Simo ajattelen ja pyydän Timoa vastaamaan puhelimeen. Timo on hänkin hieman hiprakassa ja kyselee heti puhelimeen huutaen, että mitäs Simolle joko on tullut lervattua tarpeeksi. Ääni puhelimen päässä kuulostaa vihaiselta ja huolestuneelta. "Voi hitto", mun äiti Elina hoksaa ja nappaa puhelimen Timolta. Elinan äiti ihmettelee, miksi Elina ei vastaa puhelimeen ja miksi emme vielä aamuviidenkään jälkeen ole kotona. Timo ja minä punastumme noloudesta. Vartti kuluu, ruuat syötynä hoiperramme ulos Mäkkäristä. Hoksaamme ulkona kuitenkin, että
taksit eivät kulje enää tai ainakin ne ovat loppu edessä olevalta pysäkiltä. ”Mitäs nyt, kello on jo niin paljon”, Elina pähkäilee.
”Tuolla alhaalla on toinen taksipaikka”, Timo tietää. Ulkona on kylmä ja
missään ei näy taksin taksia kun pääsemme seuraavalle pysäkille. Vieressä on
hotelli ja menemme sen aulaan nukkumaan ja juttelemaan taksia odotellessa. Pian meidät
häädetään kuitenkin pois sieltä, kovan äänemme ja kännisten juttujemme vuoksi, mutta onneksi viimein kello kuusi saamme taksinkin napattua.
Viimein kuin viimein pääsemme kaikki omiin koteihimme onnellisesti nukkumaan, uuden vuoden ensimmäisen päivän lähtiessä käyntiin,
Elina ja Timo vaihtavat vielä numerot keskenään ja kotiin päästyäni kello seitsemän aamulla minä hyppään sänkyyni lepäämään.
Bling Bling, puhelimeni värisee juuri kun olen saamassa unen päästä kiinni. ”Oot liian
kallista.” Lähettäjä: Simo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti