Ihastuin mä luuseriin

Oli uusi vuosi vähän päälle kaksi vuotta sitten. Eli olin 18 ja vähän päälle risat silloin. Menin parhaan ystäväni, olkoon hänen nimensä vaikka Elina, luo meikkaamaan ja laittautumaan tulevaa iltaa varten. Meillä ei oikeastaan ollut vielä kahdeksaan mennessä iltaa kunnollisia pläänejä ja molemmat olimme vielä silloin onnellisesti sinkkuja.

Muutama viikko ennen uuden vuoden aattoa olimme olleet Elinan kaa baarissa jälleen kerran, kuten joka viikonloppu silloin, reivaamassa baarin tanssilattialla ja tavanneet pitkän huiskean tumman, ei niin komean miekkosen, istumassa baarin pöytien äärellä. "Hei, oletko sinä Espanjasta?" Hän huutaa selvästi humalaisella äännellä minulle (jota en silloin vielä tunnistanut edes humalaiseksi). Sitten hän, nimettäkööt hänet vaikka Simoksi, kertoo innoissaan, kuinka hänellä on salaisuus housuissaan ja kaivaa keskellä baaria housujensa vetoketjujen alta valtavan kokoisen viinapullon. Olin nuori ja aivan myyty saamastani huomiosta. Siispä jatkoimme jutustelua miekkosen kanssa ja vahdoimme lopulta vielä numerot toisillemme (Mitä ihmettä Iina?!?).

Palatakseni uuden vuoden aattoon yhtäkkiä kännykkäni alkaa täristä ja väristä ja päästellä kaikenlaisia kummallisia ääniä. Se on hän. Simo laittaa viestiä, että hänellä on kaikkien aikojen kotibileet käynnissä. Valtavasti juomaa, valtavasti ihmisiä ja huikeaa musiikkia. En ole vielä nähnyt häntä kuin baarissa sen pari tuntia Elinan kanssa. "Pliiiis, voidaanko mennä?" Alankin ruinaamaan saman tien Elinalta. "Okei, mennään sitten", Elina lupaa ja pistämme bilemekot päälle ja lähdemme etsimään Simon asuntoa autollani. Asunto on jossain aivan syrjäkulmilla ja sitä ei ole tunnistaa, koska sieltä ei kuulu kerrassaan mitään ääntä. Pimpotamme ovikelloa varovasti ja ovi aukeaa ripeästi. Siellä on Simo hänen sylissään pieni räksyttävä koiranpentu. "Kuinka suloinen", me ihastellaan kaverini kaa ja lompsitaan sisään asuntoon. Asunnon sisällä meno vaikuttaa vaisulta, kaksi umpihumalaista ihmistä sammuneena sohville, radiosta pauhaa jokin Petri Nygårdilta etäisesti vaikuttava musiikki ja viina ja kaljatölkkejä joka kolossa. Simo tarttuu kiinni minuun saman tien ja alkaa pussaamaan. Elina alkaa etsimään korkinavaajaa pulloonsa ja minä tulen auttamaan häntä. "Simo hei, missä teillä on korkinavaaja", minä huikkaan hänelle keittiöstä. "Siellä sen jossain pitäisi olla", Simo huutaa epämääräisen epäkiinnostuneena. Seuraavat puoli tuntia etsimme Elinan kanssa siis purkinavaajaa. Joka kaappiin ja koloon kurkatessamme onnistumme kuitenkin vain löytämään lisää kaljatölkkejä. Ja lisää viinapulloja. Lopulta jo bilemekot aivan hikisinä onnistumme löytämään tölkin avaajan ja minä voin jatkaa pussailua Simon kanssa. Niitä limaisista limaisimpia suudelmia siis. Elina tuskailee kellon lähestyessä jo puolta yötä, kuinka ehtisimme katsomaan ilotulitusta. "Sama se sille ilotulitukselle, me mennään saunaan", Simo huudahtaa Elinalle hymyssä suin tarkoittaen minua ja häntä. "Ei kuule varmaan mennä", ajattelen ja otan askeleen taaemmas itseäni Simosta. Tai oikeastaan hyppään pois jakkaralta, koska en ylettynyt suutelemaan Simoa hänen pitkääkin pitemmän ruumiinrakenteensa vuoksi. 

Siitä alkaa puolen tunnin tuskainen taksijonoon soittelu ja koska on uuden vuoden aatto tietysti kukaan ei vastaa puhelimeen ja saamme jäädä näppejämme nuolemaan. "Okei, soitan vanhemmilleni, jos he voisivat viedä miedät ilotulitteita katsomaan", Elina huokaa. Elinan vanhemmat vastaavat ja lupaavat nakata meidät samalla ilotulituksia katsomaan, kun he itse menevät kotiin. Sillä aikaa ilotulitukset ovat kuitenkin ehtineet alkamaan, kaksi sammunutta kännikalaa heräilleet sohviltaan ja musiikki on vaihtunut vielä johonkin Nygårdiakin huonompaan. "Oho, mitäs pimuja täältä löytyy kännikalat huudahtavat ja alkavat heti tarjoamaan meille viinaa." Esittäydymme heille ja he kertovat olevansa aitoja elämänkoululaisia. Toinen on pelottavan ison oloinen linnakundin näköinen mies ja toinen taas täysin tavallisen kännikalan näköinen. "Ottakaahan tytöt viinaa", linnakundin näköinen mies tarjoaa yrittäen samalla pokata parasta ystävääni. "Ei kiitos", sanon jämäkästi ja mies huudahtaa sen jälkeen, että olenko raskaana kun en edes viinaa ota. Turhautuneena miehiin otamme Elinan kaa Freschita -pullomme jääkaapista juuri löydetyn korkinavaajan kera ja menemme Simon takapihalle poksauttamaan pullon uudenvuoden ilotulitteiden paukkuessa kirkkaalta taivaalta. Miehet seuraavat meitä perässä omien pullojensa kera ja kellon lyödessä 00:00 ja vuoden 2014 alkaessa he huudahtavat kuorossa "paskaa uutta vuotta!". "Okei, tästä ei ilta enää parane", huokailen itsekseni ja kuulen kuinka Elinan kännykkä soi. "Nyt olisimme täällä pihalla", Elinan isä soittaa. "Okei lähdemme nyt keskustaan!" huikkaamme pojille, jotka näyttävät vähintäänkin pettyneiltä. "Mut entäs meidän sauna", Simo kuiskaa muka seksikkäällä äänellään. "Mihis sinä beibe oot jatkamassa matkaa", linnakundin oloinen kaveri puolestaan kysyy Elinalta. "Tuota me nyt mennään, ainoastaan yksi mahtuu enää kyytiin", Elina vastaa hätäisesti. "Mä tulen!" Simo huudahtaa innostuneena ja rupeaa laittamaan takkia horjuen päällensä.