Olipa kerran Kreikassa

Kolme vuotta sitten eli 17-vuotiaana, istun hotellin aulassa lukemassa kirjaa. Jotain chick-lit hömppää enkuksi jälleen kerran ja unelmoin samalla siitä kirjan unelmamiehestä. Havahdun kirjaa lukiessani katsomaan, kuinka ohitseni kulkee komean näköinen, ruskettunut ja varsin lihaksikas mies. Se sama mies, jonka esityksiä olen tuijotellut joka päivä Amphi-teatterin näytöksissä, se sama mies joka heitti bokserisiltaan tulta soihduista ja se sama mies joka tanssi lavalla upeasti kuin Grease-elokuvan tähdet. Yhtäkkiä mies kääntyy ja hän katsoo minua kohti. Tunnen kuinka vatsassani lepattavat perhoset, kun hän tervehtii minua kreikkalaisella aksentillaan englanniksi. ”Mikä kirja tuo on?”, mies kysyy englanniksi tuijottaen minua tummanruskeilla suklaasilmillään. Esittelen sitten kirjaani miehelle hieman ujostuneen oloisena ja katson kuinka mies istuu vieressäni olevaan punaiseen nojatuoliin. Seuraavaksi mies kysyy jo nimeänikin ja toistaa sen ääntäen hassusti. Hän esittäytyy itse Kostasiksi ja kertoo olevansa 20-vuotias.  Kostas on oikein mukavan ja iloisen oloinen ja hänen hymynsä suorastaan hehkuu valkoisine hampaineen. Yhtäkkiä juttelumme lomassa Kostas kysyy lähtisinkö hänen kanssaan huomenna ulos. Vastaan innostuneena, että tottakai ja niin me sovimme näkevämme hotellin aulassa samassa paikkaa huomenna kello kahdeksalta. ”Voi ei, mitäköhän vanhempani tästä tuumivat”, jään miettimään vanhempien tullessa puoli tuntia myöhemmin aulaan minua vastaan.
Seuraavan yön nukun hieman huonosti. Minua jännittää. Elämäni ensimmäiset TREFFIT, superkomea esiintyjämies ja vanhempien reaktio. Päivä kuluu nopeaa ja illan koittaessa kerron vanhemmille viimein meneväni ulos erään miehen kanssa. Hieman ihmeissään uutisista vanhempani onneksi lupaavat, että saan mennä, kunhan en ole ulkona liian kauaa. Ruskettunut hahmo lähestyy pöytää, jossa istun vanhempieni kanssa. Kostas esittäytyy vanhemmilleni ja kysyy sitten luvan isältäni, saako hän viedä hänen tyttärensä ulos illalliselle.. ”Ahaa, tällaista on siis deittailu”, ajattelen hämmentyneenä. Isä näyttää vielä enemmän hämmentyneeltä kuin minä ja sanoo huonolla englannillaan, että tietysti.
Seuraavaksi kävelemme Kostasin kanssa hotellin rappuja pitkin ulos palmujen lehtien heiluessa kevyesti ilmavirrassa ja auringonlaskun näkyessä himmeästi taivaalta. On ihanan lämmin ja Kostas tarttuu minua kädetstä. ”Kävellään tuonne lähikylälle syömään”, Kostas sanoo englanniksi. Minua jännittää jo ja käteni tuntuu hikoilevan, mutta toisaalta tunnen oloni hyvin ihastuneeksi. Vastaan kylälle kävellessä tulee paljon Kostasin tuttuja ja minulla on sellainen olo kuin Kostas tuntisi jokaisen vastaantulijan. Kylältä kaikuu iloista kreikkalaista musiikkia, luonto on vehreää ja kojuissa kauppa näyttää käyvän kovaan tahtiin. ”Minulla on nälkä, mennään syömään. Tiedän yhden hyvän ruokapaikan”, Kostas sanoo.
Kävelemme vielä pienen matkan ja saavumme suloiseen pieneen ravintolaan keskiaukion kohdalla. Mies tervehtii meitä kreikaksi ja tulee heti halaamaan Kostasia ja minua. ”Is this your girlfriend?” Hän tivaa heti Kostasilta. Kostas vastaa, että ei ja mies kysyy, että miksi ei, kun Kostas on hänen mielestään komea ja minä puolestani nätti. ”Erikoiset perusteet ihmissuhteelle”, mietin ja istuudun pöytään Kostasin ensin laitettua penkin minulle. Kostas tilaa täyttävää Moussakaa ja minä pähkään kovasti, mikä olisi sellainen ruoka joka tekisi häneen vaikutuksen. ”Green salad”, minä keksin, vaikka inhosin vielä siihen aikaan salaattiruokia yli kaiken ja janosin hampurilaisia. Kostas napsauttaa sormiaan ja tilaa ruuat meille molemmille. Tarjoilija tuo meille alkupalaksi drinkit Ouzoa, voimakasta kreikkalaista viinaa. En ole koskaan ennen juonut alkoholia, koska vanhempani olivat aina aika tiukkia sen asian suhteen. Kaadan drinkin nopeaa vauhtia kurkustani alas tuntien samalla kuumaa kummaa leiskuntaa mahassani...