Elämäni ehdottomasti kaameimmat treffit olivat Helsingissä. Olin päättänyt laittaa Tinderin kaltaisen sovelluksen nimeltä Hot or Not -puhelimeeni ja tutustunut siellä herttaisen oloiseen helsinkiläismiekkoseen. Sellaiseen vaaleahiuksiseen pellavapäähän, jolla oli harmittoman oloinen hymy ja harmittomia juttuja viesteissään.
On ilta. Seison Helsingin keskustassa kevätauringon porottaessa suoraan kohti kasvojani. Sovimme näkevämme keskustan rautatieaseman edessä. Minua jännittää. Vatsassani kipristelee kiinalaisen noutoruuan jämät ja mietin, mitä elämäni ensimmäisistä sokkotreffeistä tulisi. "Oonkohan ihan hullu, kun menen tapaamaan jotain randomtyyppiä vieraaseen kaupunkiin?", tuskailen ja kuulen, kuinka joku huutaa edessäni "Huhuu, Iinako se siinä?" Ja siinä hän seisoo, ja minä olen OIKEASTI aidosti järkyttynyt. Edessäni seisoo röllipeikkoa ja jotenkin etäisesti Hot or Not -mätsiäni muistuttava mies. "Oi sä näytät nii paljon yheltä venäläiseltä huoralta, jonka kanssa pantiin viime Tallinnan risteilyllä!" Kuuluu miehen ensimmäinen kommentti mulle. Olen hämmentynyt. Ja sitten nyökkäilen hänelle ja koitan jotenkin epätoivoisesti hymyillä, kun mies jatkaa juttuaan. "Musta tuntuu, että mä jotenki rakastuin, siihen naiseen silloin. Ku meillä tiiäkkö kemiat mätsäs sillee niinku tosi snadisti keskenään niinku. Mut sit se niinku ei jostain syystä sitten niinku ottanu muhun enää uuestaa yhteyttä. Ja mä olin niinku ihan hajalla ja sillee...", mies jatkaa juttuaan. Kunnes meidät vartin miehen soolopuhelun jälkeen keskeyttää ohitse kulkeva maahanmuuttajataustainen mies, joka huudahtaa "Oot onnekas mies kun oot saanut panna noin kaunista naista!" Seison entistä järkyttyneempänä paikallani ja kummastelen, että tällaisiako ne kuuluisat stadin miehet sit on. Peikkomies nyökkäilee ja myhäilee tyytyväisenä miehen kommentille.
Kun maahanmuuttajamies on mennyt ohi Peikkomies ehdottaa, että lähtisimme lähellä olevalle leffateatterille katsomaan, josko siellä olisi hyviä filmejä tai siis hänen tyylillään leffoja meneillään. Siispä kävelemme vieretysten Tennispalatsin aulaan ja katselen kuinka Peikkomies tuijottaa ympärilleen hivenen eksyneen oloisena. "Joo ei tääl sillee niinku mitään kauheen huikeet leffaa siis niinku näy. Jatketaanks matkaa hei pimu?" Hän sanoo minulle ja minä nyökkään varovasti. Seuraavaksi siirrymme kävelemään läheisen veden äärelle laskeutuvaa lenkkipolkua pitkin. Olen yllättynyt väenpaljouden määrästä ja ihastelen kauniita maisemia Peikkomiehen höpöttäessä juttuja entisisti pokistaan, Seuraavaksi hän kysyy minulta, onko minulla jano. "Eipä oikeestaan vastaan..." asialliseen sävyyn. "No sulla TÄYTYY niinku olla JANO!" Hän huudahtaa seuraavaksi ja tarttuu minua kädestä ja vetää minut kädestä lähellä olevaan pikkukauppaan. Siellä hän ostaa pullon vettä ja sanoo suurieleisesti tarjoavansa minulle koko vesipullon. "Wow", ajattelen sarkastisesti ja kieltäydyn kohteliaasti, kun mies yrittää tuputtaa mulle vettä. Minulla ei nimittäin todellakaan ole jano.
Seuraavaksi hidastempoinen kävelymme jatkuu samaa reittiä pitkin. Peikkomies on mietteliään näköinen. "Tiiäk sä hei niinku, mä niinku tietäisin sillee yhen tosi romanttisen paikan mis voitais istuu niinku sillee tällee", mies sepostaa hermostuneen oloisena. Minua naurattaa hänen puhetyylinsä ja koitan epätoivoisesti pitää naamaani peruslukemilla. "Okei, mennään sinne." Seuraavan kävelymatkan ajan mies jauhaa jostain isänsä omistamasta veneestä. "Tiiätkö mun isällä on VENE. Siis sellainen aito kallis vene. Ja se omistaa monta laivaa..." Venejutuille ei tunnu olevan loppua, ainoastaan tauko, kun saavumme hänen romanttiselle paikalleen. "Tiiäk sä hei Iina. Tää on se paikka, mihin mä vien aina mun muijat treffeille", mies huudahtaa seuraavaksi. "Mun" -sanavalinta särähtää korviini ja pahasti, mutta eniten minua järkyttää paikka, jossa olemme. Seisomme nimittäin jossain jätelavan takana olevan ränsistyneen ja ruostuneen penkin äärellä. Ajatus Peikkomiehestä ja hänen pokistaan istumassa vesipullon kanssa kyseenomaisella penkillä hymyilyttää minua. Hymyilyn Peikkomies puolestaan ilmeisesti tulkitsee kiinnostuksena hänen laivajuttuihinsa. Siispä seuraavat puolituntia kuuntelen miehen juttuja laivoista, niiden perämoottoreiden rakenteista ja hänen isänsä veneistä. Vaikka mua siis kiinnostaa jopa penkin vieressä olevat koiranpaskat enemmän to be honest. Lopulta tokaisen, että minulla on kiire hotellille ja Peikkomies alkaa johdattelemaan minua takaisin hotellinpihalle jatkaen laivajuttujaan. Vasta kun olemme palanneet rautatieasemalle takaisin mies ehdottaa, että lähtisinkö hänen ja hänen kaverinsa kanssa hurulle. "Tuota, sori mulla on aikanen herätys aamul", kiljaisen nopeaa ja otan hatkat. Hotellihuoneella olen helpottunut. Tuota miestä, ei kyllä enää toiste. Seuraavana aamuna lähden kaupungille katselemaan alusvaatteita. Juuri kun olen saanut sovituskopissa rintsikat päälleni kuulen, kuinka kännykkäni soi. Varmaan työpaikalta ajattelen vielä unihiekat silmissäni ja vastaan puhelimeen hämmentyneenä. "Meillä mätsäs niinku sillee tosi paljon. Koska nähää sillee beibi?" kuuluu puhelimesta Peikkomiehen matala ääni. "Ööhhhh...Sori on kiire!" Huudahdan ja suljen puhelun äkkiä kauhusta kankeana. Joten lopputulos kokeilusta Hot or Not: Try absolutely NOT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti