Tindermies nro.3. on pistänyt jälleen kerran elämäni TÄYSIN sekaisin. Tindermies kolmosesta, nimettäkööt hänet vaikka Roskisprinssiksi, olenkin jo maininnut hieman Tindertreffailua ja Lipevät lirkkumiehet -postauksissa. Sen ensimmäisen illan jälkeen, jolloin siis tapamisemme lähikaupan roskiksilla, hän ei ole jättänyt minua rauhaan. Eikä se minua sinänsä haittaa, onhan hän ihan järjettömän komea, älyttämän taitava sanoissaan ja mies, joka kääntää joka naisen pään. Ongelmana onkin, että lirkkututkani on ollut parisuhdetauolla jo kauemman aikaa, ja olin päässyt unohtamaan miten paljon lirkkuja maailma onkaan täynnä. Ja pikkuhiljaa minusta alkaa tuntumaan yhä enemmän, mitä enemmän Roskisprinssi eteeni tupsahtelee siltä, että Tinderin mies nro.3. kuuluu Lirkkumiehet -laariin. Ja miksi?
Ensinnäkin hän on stalkkeri. Joka kerta kun sanon olevani jossakin, hän seuraa minua. Jos olen syömässä hän tulee mukaan. Jos menen lenkille hän seuraa minua. Jos olen rannalla hän lösähtää viereeni. Toki voisin itse päättää, etten enää kerro hänelle, missä liikun, mutta toisaalta en halua sitä. Mikä on pelottavaa. En halua ihastua. En halua aloittaa vielä uutta, kun elän vanhalla suolalla. Vanhalla suolalla, joka soittelee minulle vielä joka ilta. Kerjää muuttamaan takaisin yhteen. Sanoo yhä rakastavansa. Mutta minä en usko. Vanhalla suolalla ei nimittäin ole edes aikaa minulle.
Joten koska eksäkin roikkuu vielä minussa, päätin jo Tinderin laittaessani, etten ihastu yhteenkään Tindermieheen ja tarvin erosta toipumisaikaa. Lisäksi en halua ihan omasta periaatteestakaan Tindermiestä, sillä se olisi niin epäromanttinen ja pinnallinen tapa tavata ihminen minun mustavalkoisesta ajattelunäkökulmasta.
Mutta hänen katseensa. Ja se hymy. Ja ne silmät. Sen miehen silmät on kuin jäätä - ne on niin siniset ja vaaleat! Sen miehen hampaat seisovat suorana ja valkoisina rivissä, hänen ruskettuneilla kasvoillaan. Ja se kroppa - mitkä täydelliset sopusuhtaiset ruskettuneet lihakset. Ja ennen kaikkea sen jutut. Hänellä on taito saada spessu olo omilla puheillaan (salee naiselle kuin naiselle), mikä on pelottavaa. Mä olen NIIIIIN myyty. Vaikka en edes ole henkisesti vielä FOR SALE.
Mutta koska hän itse aloitti stalkkauksen (muun muassa etsi minut Facesta käsiinsä, kun en antanut hänelle puhelinnumeroani), minä päätin nyt jatkaa sitä salassa, Sillä pitäähän minun nyt lirkut tunnistaa. Ja seurauksen tuloksena järkytyin. Facebookissa hänelle tulee melkeinpä joka päivä uusia kavereita: kaikki naispuolisia ja näyttävän näköisiä. Ja jokainen niistä naikkosista vieläpä on eri työpaikassa kuin hän ja opiskelee eri alaa kuin hän. Mikä kertoo puolestaan siitä, että he ovat hänen uusia tindermätsejään, mitkä hän on itse etsinyt luultavasti omalla taustatyöllään käsiinsä, kuten minutkin. Hän on obviously hyvä lirkkumies, sillä sai minullekin tosi spesiaaliolon etsimällä käsiinsä Facebookista ilman, että kerroin edes sukunimeä. Hän on selvästikin oikee ammattilirkku ja harjoitellut lirkkuuttaan jo monta ikävuotta. Ehkä lirkkuus on jopa hänen verissään.
Instagramissa puolestaan hän tykkää jatkuvasti yhden tietyn naisen tissikuvista ja blondien posetuksista. Ymmärrän, että mies haluaa ihailla naiskaunetta. Mutta että tollainen määrä naisia jo pelkässä somessa ja jos hän kerran NIIIN minusta välittäisi, ei hänellä olisi koko ajan tarvetta tykätä muiden naisten kuvista. Ja hän haluaisi puhua edes joskus muutakin kuin läpänheittoa ja epäselviä flirttejä. Pitää taas muistuttaa itseään siitä, että lirkkumies on ehtivä. Roskisprinssi yksi ilta vielä sanoi mulle viestissä, että naiset rakastaa huomioo. Ja tottahan se onkin. Ja huomiota hän antaakin. En voi olla miettimättä, kuinka monen naisen perässä hän tälläkin hetkellä juoksee (siis ihan oikeasti kirjaimellisesti juoksee). Kun itse menin lenkille, hän juoksi perääni tai siis perässäni. Vai miten toi nyt järkevästi sanotaan.
Mutta kuitenkin anyways hälytyskelloni alkoivat viimein tänään soida ja myönsin itselleni tänään, että hän on Lirkku. Aito lipevä lirkku. Luomulirkku suoraan lipeäkalojen kasvatusaltaista. Ja luultavasti vieläpä oikea sarjalirkuttelija. Yksi ilta hän vielä kertoi, kuinka viesti minulta piristi hänen päiväänsä. Kuinka lipevää!!! Ja NYT minun täytyy unohtaa hänet. En tiedä tuleeko se olemaan helppoa - tai oikeastaan tiedän. Se ei tule olemaan helppoa. Mutta ehkä minun on mentävä uusille treffeille, jotta voin unohtaa hänet - vaikka heti huomenna. Ja minun täytyy unohtaa ne kaikki kerrat, kun hän muka vahingossa yritti koskettaa minua. Kuten eilen kun kerroin meneväni kävelylle ja hän etsi minut lähistöltä ja koitti ottaa läheisyyttä muka hipaisemalla minua. Minä tietysti torjuin hänet, yhä vanha suola mielessäni.
Kiusallisinta tulee olemaan sivuaineopinnot, joilla olemme luultavasti samoilla kursseilla ja se, että hän on melkein naapurini sekä käy samassa ruokakaupassa aina. En siis VOI välttyä hänen näkemiseltä. Mutta pakkohan hänet on unohtaa. Lirkkumiehet kuuluvat mun roskikseen. Eiku ei. Lähikaupan roskikseen tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti