Täydellinen mies

Mä luulen tavanneeni viime yönä täydellisen miehen. Hän oli kaikki, mitä nainen voi ikinä toivoa. Hän kirjaimellisesti vei minulta varpaat alta. Tunsin itseni vapaammaksi kuin yksikään Lidlin vapaan kanan kananmuna ja oloni rakastuneemmaksi kuin yhdenkään raksamiehen kanssa. Siinä hän oli. Minun edessäni. Ainoastaan käteni olivat takanani eikä sormeni ulottuneet edes hipaisemaan häntä. Ja sen täydellisyyden skenaarion rikkoi ainoastaan se hetki aamulla, kun heräsin naapurin vessanpöntön lotinaan ja tajusin yhden asian. Se täydellinen mies oli vain mielessäni, in my head - ihan kuten Madconkin laulaa. Ja se täydellinen hetki oli vain unta - hyvää sellaista. Liian hyvää ollakseen totta.


Ihmiset haaveilevat monista asioista: toinen kultakalasta, kolmas hamsterista ja neljäs miehestä. Mä haaveilen täydellisestä miehestä. Ja viime öisen unen jälkeen mä todellakin viimein NIIN tiedän, millainen on erittäin täydellinen mies. Mä nimittäin haluaisin aidon eräjorman. Siis en nyt tarkoita sellaista, jonka kanssa kävin treffeillä tässä vastikään. Ne treffit olivat nimittäin valehtelematta katastrofi, kuten Eräjorman jäljillä -postauksessa kerroinkin. Vaan tarkoitan aitoa, luomua ja rehellistä erähenkistä kotimaista miestä. Tai okei ei sillä kotimaisuudella niin väliä (toivottavasti ette ehtineet jo rasistiksi luulla!) vaan ainoastaan, sillä että mies on aito ja rehellinen. Ja jotenkin mulle on jäänyt sellainen kuva miehistä, että varsinkin eräjormat ovat aitoja ja rehellisiä. Olisi täydellistä, jos mies olisi Muumien Reippailija-Hemulin, Tarzanin ja eksoottisen Enrique Iglesiaksen risteytys. Sellainen mies, joka ei toisi leipää kotiin, mutta sen sjaan kalastaisi mulle joka aamu jostain erämaan järvestä lohen aamupalaksi. Ja sitten hän toisi mulle sen lohikalan sängynviereen maitoon sekoitetun kaakaon kera, Siis sellaisen kaakaon, jossa on sokeria ihan hitokseen.
Ja miksi eräjorma mies olisi täydellinen mies, vaikka en itse eräile? Koska mä oon ihan varma, että Eräjormalla olis mulle ihan plenty of time aikaa, koska hän ei juurikaan käy muuta kuin kalassa eikä notku ilta myöhäseen baareissa muita naisia pokailemassa ja olutta kittaamassa kuin minä mehukattia. Eräjorma ei valehtelis, koska ei luontokaan valehtele ja eräjormat nyt vain sattuvat rakastamaan luontoa. Eräjorma tykkäis elämistä ja me voitais sen kanssa ruokkia aina kurreja meiän yhteisellä erämökin takapihalla. Jottei elämä kävis liian tylsäksi me voitais eräjorman kanssa lähteä yhteiselle eksoottiselle eräretkelle johonki villiin ja hauskaan erämaahan. Meillä olisi siis yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja yhteinen harrastus!!! Ja koska eräjorma ois kiltti, huomaavainen ja hauska, niin se hyväksyis mut just sellasena ku olen. Kun mä heräisin aamulla näyttäen peikolta, se ei vaan noteerais sitä ja jatkais muina miehinä kalastustaan. Sille ois ihan fine, jos en jaksa aina kammata mun hiuksii tai silittää mun sukkii. Tarzan piirteet tulis Eräjormassa esiin aina kuin joku vaara, kuten karhu tai boa-käärme uhkaisis mua. Se juoksis pelastaan mut vaikka vuoren huiplta ja jos se nyt ei kuuta taivaalta mulle hakis, niin ainaki sen Oltermanni -juusto paketin (koska muut juustot ei vaan oo niin hyvii). Eräjorma ei myöskään turhaa räpläisi iiphonensa, samsunniansa tai muutakaan älykästä puhelinta. Ja se ei laittais fledaansa kiloa hiusmiesgeeliä, tai kainaloihinsa mitää Axe x-tra man -voiteita. Sillä ei menis laittautumiseen ainakaan enempää aika kuin mulla. Mä oisin sen elämän number one, ihan niinku seki mun. Ainaku se ois mun kaa, niin sillä ois sellanen fiilis, että se on heittäny tikan keskelle taulua tai voittanu Lotossa jättipotin. Ja eräjorman kanssa me voitais herätä neljältä yöllä ihan vaan kattellaksemme ihanaa täyskuuta. Kun se vain istuis viereen mun, siin ois jotain nii oikeaa.
Mutta valitettavasti täydellistä miestä ei taida olla, vaan ihan kuten Corrs niin mä näen tään täydellisen eräjorman only when I sleep. Ehkä sekin riittää. Ainakin toistaiseksi.