Seuraavina päivinä Kreikassa yritän vältellä Kostasia viimeiseen tappiin asti. Kuitenkin epäonnisesti onnistumatta siinä. Jokaikisellä nurkalla mihin menenkin (jopa siellä kukkapuskan takana) odottaa Kostas, joka kysyy minua milloin mihinkin. Käymme vielä kerran pelaamassa tennistä Kostasin kanssa ja sitten minulla alkaakin olla loma päätöksessä.
On viimeinen ilta Kreikassa ja teemme perheemme kanssa lähtöä. Kostas tulee vastaan kun kävelen bikinit päällä pois uima-altaalta ja hän pysäyttää minut ja pyytää saada puhellinnumeroni sekä nimeni ylöskirjoitettuna, jotta hän voisi laittaa sähköpostitse kuvat minulle takaisin muistoksi. Hän lupailee jo, kuinka tulemme näkemään vielä toisemme.
Hypättyä autoon, jolla menemme lentokentälle olo tuntuu haikealta. Pari kyynelettä myöhemmin istun jo lentokoneessa ja kohta olenkin Suomessa ikävöiden Kostasta. Odotan, että häneltä tulisi sähköposti, jossa olisi yhteiset kuvamme. Odotan viestiä häneltä. Odotan ja odotan. Koko loppukesän. Kunnes syksyllä kyllästyn odottamaan ja näen sen vaivan, että etsin hänet Facebookista, vaikka en ole varma edes, miten hänen sukunimensä kirjoitetaan. Ja onnistunkin löytämään hänet aika pian sieltä. Ja sitten katselen hänen seinäänsä. Tuhansia kavereita, suurin osa naisia. Ja hänen seinänsä: kymmeniä kuvia Kreikasta, samasta hotellista, missä minä olin, samoista paikasta ja jokaikisessä kuvassa eri naisen kanssa. Kyyneleeni loppuvat, olen vihainen ja turhautuneena suljen läppärinkannen. Hänen Facebook-seinänsä oli ihan seinästä suoraan sanottuna.
Entä miten minulle ja Simolle kävi? Tahtoisin sanoa, että meidän tapailumme loppui siihen. No niin ei kuitenkaan käynyt. Olin tyhmä, naiivi teini vielä silloin. Ja kun Simo kysyi tulisinko hänen luo katsomaan leffaa, minä tietysti menin. Ja perillä Simon luona minua odotti lipevääkin lipevämpi Simo haisevine viinapulloineen ja lipevine pusuineen. Ja leffa, jota hän minulle ehdotti katsottavaksi oli sekin täynnä jotain isotissisiä blondinaisia. Vasta siinä vaiheessa kun hän ehdotti makkarin puolelle menoa tajusin, että nyt on otettava hatkat. Ja onneksi niin tein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti