Asun osan vuodesta ulkomailla, kuten tälläkin hetkellä. En nyt sano, missä maassa, etten ihan rasistiksi leimaudu, mutta etelässä kuitenkin. Täällä on ihanaa, rauhallista ja lämpöisää, mutta täällä olevat miehet saavat minut tuntemaan oman maan mansikalta ja muun maan mustikalta. Vielä selventääkseni edellä mainittua, pidän mansikoita paremmanmakuisina (myös kortsuissa :D).
Ja miksi suosin kotimaista laatua miehissä, vaikka ruuissa en niin tee (opiskelijana vain hinta - ei laatu eikä koko ratkaisee..). No tässä yksi esimerkki tältä päivältä.
Tänään mennessäni rannalle sain nähdä aikamoisen pullistelushow:n. Vielä fasaanienkin soidinmenoja pahemman pullistelushow:n nimittäin! Kävellä löntystelin merenrannalla olevalla laiturilla 40 asteen auringonpaahteessa suolaisen hien valuessa poskillani. Merivesi hohti loistokkaana ja suorastaan kutsui minua luokseen uimaan. Ja tyytyväisenä hymyillen kävelin laiturin nokkaan biksut päällä, mutta ennen kuin hyppäsin maidonlämpimään meriveteen bongasin superlihaksikkaan paikallismiehen laiturilta. Harmikseni myös supervanhan. Tai okei ei nyt niin vanhan, mutta oli hänellä harmaata jo hiuksissa ja joulupukin parran alkua (hieman ruskettuneempi pukki siis, joka ei minua haittaa, koska en edelleenkään ole rasisti). Ja hän halusi näyttää minulle obviously superlihaksiensa takana olevan ei-niiiin-salaisen salaisuuden ja heti ensialkuun minun tupsahtaessa laiturille, hän alkoi punnertaan itseään ylös ja alas kuin mikäkin paskahädässä oleva kenguru. Ja punnerruksille ei näyttänyt tulevan loppua, vaikka hän kuinka ähisi, vaan ne vain jatkuivat ja jatkuivat. Kunnes. Seurasi pullisteluhetki. Mies nousi ylös yhtä vauhdikkaasti kuin Pikatsu ja puristi lihaksiaan esille ja seurasi katseellaan habojaan puolelta toiselle (jotka siis oikeasti olivat VALTAVAT). Sen jälkeen hurmurimies otti käteensä mustan kamman ja geeliä sekä sliippasi tukkansa kammalla ylös yhtä tyylikkäästi kuin pienen vastasyntyneen kananpojan töyhtön. "Mitäköhän seuraavaksi", mietiskelen.
Askel, toinen ja kolmas. Ja sitten mies onkin jo siirtynyt laiturin nokassa olevan aurinkotuolin eteen. "Nyt hän varmaan levähtää..." mietiskelen. Loikka, toinen loikka, kolmas loikka. Mies vetää itseään aurinkotuoliaan vasten kuin mikäkin superkaniini. Ei takkuja, ei hikeä, ei kyyneleitä. Vaan ainoastaan Pepsodent-hymy, joka ei jäädy eikä sula missään lämpöasteissa ja silmä, joka on valppaana iskemään, milloin vain naisen kuin naisen. Silmä ja hymy, jotka eivät kuitenkaan saa isketyksi minua, oli yö tai päivä, takana kolme tai neljä kossua. Tai ihan vaikka Absinttiakin.
Superkaniinihurmurimies Namusetien luvatusta maasta siirtyy seuraavaksi juoksemaan pitkän laiturin päästä päähän. Edestakaisin. Uudestaan ja uudestaan. Ja sen juoksumaratonin lopuksi, hän kaataa vesipullon suurieleisesti päänsä päälle ja heiluttaa tummia (ja puoleksi harmaantuneita hiuksiaan) puolelta toiselle. Sitten hän sukii hiuksiaan taakse Wannabe-sexysti. Just niinku ne Loreal mainoksen naiset. Tyyppi ois machoilullaan varmasti päässy niihinkin tai ainakin vuoden tyrkky -leffan kuvauksiin.
Koko sen shown ajan hörpsin Spraittia laiturilla huvittuneena hänen machoilu-showstaan, kunnes minua alkaa ällöttämään. Järkyttyneenä katson, kuinka miekkonen siirtyy aurinkotuolille obviously leppuuttamaan jalkojaan, mutta järkytyksekseni tekemään myös jotain muutakin. Nimittäin koskettelemaan sitä jotain sieltä jalkojen välistä. Ja siinä vaiheessa mulle riittää... Askel, toinen, kolmas. Olen nopeampana kuin Pikatsumies varmasti ikinä takaisin kämpillä. "Täkäläisiä tähtiä, yäk", mietin asunnolla ja pyyhin hikeä otsaltani.
Eikä siinä vielä kaikki. Joka kerta kun menen ulos täällä miehet huutelevat perään, vislailevat ja iskevät silmää sekä milloin mitäkin. Valtaosa miehistä täällä kuvittelee vähissä vaatteissa olevien skandinaavien olevan helppoja nakkeja. Kuten vaikka naapurini (yöks). Mutta minäpä olen vaikea makkara! Huomista odotellessa...
 |
| Maisemat 10/10, Miehet... nojaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti