Kun tulin tänne etelään about kaksi viikkoa sitten ajattelin viettäväni miehetöntä ja draamatonta elämää kaksi viikkoa. Välimeren rauhassa ja maaseudulla, ilman miehiä. Edes sen kaksi viikkoa, life without drama, koska kun palaan taas sunnuntaina Suomeen tiedän, että se sama draama, jonka jätin sinne tulee jatkumaan siellä. Draama= Exä + Roskisprinssi plus totta kai tulevat opiskelijabileet! Ja ai niin kuulin vielä juuri, että exäni muuttaa Roskisprinssin naapuriin (mitä tästä tuleekaan :D.)
Mutta back to business. Miten lomatavoitteeni ja tosielämä kohtasivat? Okei eli ensinnäkin se miehettömyys. Miehiä - niitä täällä riittää. Monen tyyppisiä: on lirkkuja, superlirkkuja ja megalirkkuja. Ja sitten niitä söpöjä ja tavallisia. Ja hieman tummia ja tulisia. Ja draamaa sitä tämä naapurusto on yhtä pullollaan kuin kämpän roskapussi tällä hetkellä (tiedän, pitäis viiä roskat ulos, mutta roskis on täynnä vihaisia kissoja). Tänään muun muassa kuulin, että sama mies, joka lirkuttelee joka naiselle rannalla ja tykkää poimia naiselle kuin naiselle kukkia sekä hymyillä hampaat irvessä sekä iskeä silmää joka toiselle naiselle, on saanut nuoren ruotsalaistypykän paksuksi. Sisäinen kukkahattutätini, jonka olemassa olostani tätä päivää ennen en tiennyt, sai pienen pääni pohtimaan, mikä saa kenenkään retkahtamaan moiseen renttuun. Mutta en tuomitse. Tai ainakin yritän olla tuomitsematta. Kaupan jonossa miehet olisivat napanneet mut toissapäivänä mukaan, kunnes tuttavani tuli toppuuttelemaan paikallisia poitsukkeleita sormea heiluttaen. Siis kirjaimellisesti heiluttaen. Ja mun nauru ei loppunu seuraavanakaan päivänä, kun mieleeni paloi tuo sormenheilutustuokio. Mutta se, että jopa kaupanjonossa uskalletaan tulla lähestymään kuvaa hyvin sitä, kuinka tässä maassa miehille ovat lipeäkalojen kasvatusaltaat turhankin tuttuja.
Tänään makoilin taas tyypilliseen tapaani altaalla rauhallisesti aurinkoa ottaen. Sivusilmällä katselin vieressäni makaavaa älyttömän hyväkroppaista suomalaista matkaopasmiestä sekä supersöpöä, mutta aivan liian ujoa tanskalaismiestä, joka on luultavasti samanikäinenkin kuin minä. Tanskalaismieheen olen koittanut saada jonkinlaista katsekontaktia loman aikana, ja moikatakkin, mutta hän on niin ujo, että tuntuu melkein säikähtävän aina kun tervehdin häntä. Mutta todella suloisen ja herttaisen oloinen kaveri, johon haluaisin tutustua kaverimielessä. Makoilin siis altaalla rauhassa ja sitten katselin ylärinteellä olevia taloja. Ja yhtäkkiä havahdun siihen, kuinka tupakkaa poltteleva mies tuijottelee minua silmä (ja ehkä jokin muukin) kovana parvekkeelta pervo ilme kasvoillaan. Koitan olla huomioimatta miekkosen vähintäänkin häiritsevää tuijotusta, sillä mies on obviously aivan liian vanha mulle ja lisäksi hän vaikuttaisi olevan varattu (pieni lapsi ja blondattu paikallinen muikkeli vieressä). Seuraavat puoli tuntia löhöän vielä altaalla chick-littiä lukien ja siinä välissä huomioni kiinnittyy ohimennen siihen, kuinka miekkonen siirtyy rinteeltä altaalle lötköttämään (yksin ilman muikkelia tai lasta). Hän tiirailee minua mustien lasiensa alta jatkaen sätkänsä polttoa. Ja koko sen ajan kun luen, hän vain polttaa ja polttaa. Ja tuijottaa. Ja minä yritän olla ärsyyntymättä ensinnäkin passiivisesta tupakoinnista alueella, jossa ei saa polttaa, mutta myös lisäksi siitä, kuinka hänen tuijotuksensa vain jatkuu. Ja yhtäkkiä hänen viereensä tulee hänen kaverinsa Mehmet. Jonka siis en tiennyt siihen mennessä olevan hänen kaverinsa. Ja nyt minua vähintäänkin alkaa oksettaa, sillä Mehmet on se ällönaapuri, josta mainitsinkin jo ohimennen Paikallinen Pikatsu -postauksessani. Seuraavaksi hieman taustatietoja Mehmetistä:
- Olen tuntenut Mehmetin about kolme vuotta nyt, en hyvin, mutta aina kun käyn täällä etelässä, joka siis ei ole kauhean usein (kerran, pari vuodessa)
- Mehmet on Lirkku, varmaan lirkuin mies, jonka olen koskaan nähnyt
- Mehmet nukkuu huhujen perusteella joka yö jonkun erin nuoren naikkosen vieressä (osa suomalaisia matkaopastyttösiä)
- Mehmetillä on mustat hiukset, jotka ovat täynnä geeliä, siis oikeasti TÄYNNÄ
- Mehmet on sutki kauppamies
- Mehmet on päälle neljäkymmentä!
- Mehmetillä on poika (pojan toisesta omistajasta ei tietoa, kuulemma hänkin pohjoisemmasta)
- Mehmetin kanssa ei kannata olla liian hyvissä väleissä...
Mehmet yritti siis tässä yksi ilta pokata minuakin, olenhan minä melkein hänen naapurinsa. Ja nuorikin vielä. Kun tulin illalla salilta kämpille hän tiedusteli, minulta lipevällä matalalla mukaseksyllä äänellään, miten voin. Ja olin haljeta ällötyksestä. Se mies on elävä lipeäkala. Juoksin pikkarit ja piikkarit vinkuen kämppäni seinien sisälle lukittautuen Mehmetin näköpiiristä.
Kuitenkin palatakseni tähän päivään. Kun olin tänään päivittäisen chicklittini puolen tunnin jälkeen lukenut ja altaalta poistumassa, Mehmetin ällö sikarisakari ketjupolttajakaveri tulee ja tulla töksäyttää mulle pari sikarilta haisevaa sanasta lipevästä suustaan. Ja siinä vaiheessa minä oikeasti olen pudota altaaseen säikähdyksestä, sillä seison juuri uima-altaan vieressä. Ja tulen siihen tulokseen, että lirkku mikä lirkku, minä pysyn sisällä. Huomista taas odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti