Pakit. Niistä ei kukaan tykkää. Ja nyt en siis puhu työkalupakeista, enkä auton pakista, enkä sixpakeista (vai oliko ne bäckejä vai mitä?) enkä edes sexpakeista, vaan nimenomaan siitä pakista, joka ei ole koskaan emotionaaliselta tasoltaan neutraali. Siis niistä pakeista, jotka tuntuvat paskalta, ainakin niin kuulen aina sanottavan.
Aina joskus silloin tällöin eteesi tulee mies/nainen, joka ei kiinnosta sinua. Ehkä hän on lipevälirkku, ehkä hän juo kuin merihädässä oleva antilooppi ehkä hän on vain jostain eri planeetalta (tai aivan eri lähiöstä) kuin sinä. Ehkä hän puhuu kamalaa hesan murretta, ehkä hänellä on vaimo tai ehkä hänen egonsa on niin suuri, ettei mahdu edes suloisen kämppäsi pienestä ovesta sisään. Ehkä hän asuu roskiksessa tai ainakin haluaisi asua. Ehkä hän ei pese hampaitaan koskaan. Ehkä hän on nuuskamuikkusten sukua. Ehkä vain jotenkin tiedät, että teissä ei ole sitä jotain. Ehkä hän ei vain oo man just like you. Ehkä sulla on jo joku toinen kiikarissa (ei sillee et itellä ois). Haluaisit ottaa pakkivaihteen päälle, mutta et tiedä miten. Sillä pakissa on yksi este: vastapuolen hankaavat tunteet. Eli toisin sanoen, miten antaa miehelle pakit nätisti/kiltisti (tai naiselle)? Okei myönnetään, pakkeja tuskin koskaan voi antaa nätisti, mutta sillä tavoin, että ne olisivat toisesta ihan siedettävät, ei niin kamalat, ei niin nöyryyttävät eikä hajottaisi toisen itsetuntoa ihan palasiksi. Koska ethän sä nainen haluu, että ykskään mies laulaa sun takia Alan walkerin Faded -kappaletta. Ja vieläpä sun ikkunan alla. Keskiyöllä. Kuin vanhoissa satukirjoissa. Ja sama pätee myös toisinpäin, ethän sä mies nimittäin haluu, että nainen roikkuu sun sukassa kii kuin fazerin suklaalevyn viimeisessä palassa.
Ja mistä pakkiajatus sai alkunsa? Minua on koululla viime aikoina jahdannut mies, ulkomaalainen sellainen, joka on yrittänyt kaikin epätoivoisin keinon lähestyä minua. Ensimmäinen kerta kun hän yritti pokata oli sellainen, että hän kyseli puhelinnumeroani, koska oli muka hukannut oman kännykkänsä. Oikeasti Call me maybe -taktiikka on jotain niiiii yesterday. Minä sinisilmäisenä uskoin tietysti hänen höpinänsä ja kilttinä soitin hänelle. Seuraavaksi kyseenomainen intialainen miekkonen sanoi, että ei kännykkää näy siltikään ja hän jatkaa sen etsimistä. Kuluu tunti ja kännykääni tärähtää viesti tuntemattomasta numberista: "Hei! Kännykkä löytyi." Vastaan hänelle: "Hienoa, mukava kuulla!". Ja seuraava kysymys mieheltä onkin: "Mikä sinun nimesi on?"
Seuraavaksi ignooraan miekkosen viestin törkeästi (hyi hyi Iina).
Kuukauden päästä istun koulun ruokalassa mussuttamassa salaattiani loppuun, kun joku koputtaa olkaani. Olen tipahtaa penkiltäni, kun näen hänet. Siinä sama intialainen miekkonen puhuu jälleen kerran epäselvällä aksentillaan englantia. Lämpimästä aksentistaan huolimatta, minä en lämpeä hänelle. Ennemminkin mieleni halajaisi lämppärivoileipiä. En ymmärrä sanaakaan, koska aksentti on niin ehhmmm. eksoottinen voisi sanoa. "What?" toistelen uudestaan ja uudestaan, ja hän kysyy jo epätoivoisena, että enkö ymmärrä edes englantia. Lopulta saan selvää: Hän kysyy saako liittyä seuraani syömään. Pahoittelen, että minulla on kiire luennolle. Juoksuaskelin häivyn ruokasalista luennolle. Viikko kuluu, puhelimeni soi myöhään illalla. Kännykkämies. En vastaa. Puhelin soi. Vastaan. Uusi illalliskutsu. Epätoivoinen olo. Miten antaa pakit ilman, etten loukkaa häntä? Ei hajuakaan. Siispä jatkan ignooraamista, kunnes hän varmaan jo joku päivä seisookin jo kotiovellani.
Seuraavaksi kuitenkin lista tavoista antaa pakkeja. Joo mä tiedän, tiedän, tiedän, osa niist huonoi on, varsinkin ne, jossa miehet ei saa huomioo. Koska miehet tykkää saada huomioo, kuten Abreun Annakin tietää. Toivottavasti jonkun hyvän niksin (köhköh, kuin mulla sellaisii olisi) näistä Niksi-Iinan vinkeistä saat kuitenkin poimittua:
1. Ignooraaminen - Välttele häntä kuin viimeiseen villasukkaan asti. Hänen viestejään, puheluitaan ja kaikkea. Laita salainen näkymättömyysviittasi yllesi ja kuvittele, että simbsalabim mies/nainen ei huomaakaan sinua.
2. Mulla on toinen, olen suhteessa, seurustelen - Monta tapaa ilmaista sama asia. Ja kuka väitti etteivät valkoiset valheet koskaan toimi?
3. Vetoa elämäntilanteeseen - Oon just eronnu (köhköh) tai koulukiireet (röhröh, niinku mää koulussa jaksaisin istuu..) yms. mitä ikinä keksitkin.
4. "Vanhempani ovat sopineet minulle jo naimakaupan intialaisen miehen kanssa." - Okei, ei ehkä uskottavin/moraalisin mahdollinen tekosyy...
5. "Oon muutes lesbo/homo!" - Tätäkin on testattu todella epätoivosten jätkien kanssa, valitettavasti valheen jäljet jäivät lyhyeen, kun pusuhimo hemmetin hyvännäkösen miehen kaa iski!
6. Sori, mitä sä sanoitkaan? - Okei tää on törkee!
7. "Sori, pakko poistuu vessaan kuselle" - Jänishousujen tapa pakeille...
8. Ole mahdollisimman epämiellyttävä. Sellainen, ettei hän kerta kaikkiaan voi enää kiinnostua sinusta. Pue vaikka roskapussi yllesi ja jauha purkkaa suu auki. Mässytä purkkaa oikein isoon ääneen. Pieraise päälle. Opettele röyhtäilemään.
9. Minulla on jo sielunkumppani. Marsu kotonani. - Mies: Saanko mä olla sun marsusi?
10. "Oot ihan kiva, mutta ansaitset parempaa kuin minut." - Urbaanilegenda, aina yhtä huono.
11. "Oot mulle kuin veli, mutta valitettavasti en voi ajatella sua kuin ystävänä" - Okei, ei tääkään kiva.
12. Sano suoraan. Satuttaa vähiten, koska turhaa toivoa asian muuttumisesta ei ole. Ennen kuin alat itse toivoa häntä takaisin siis ja it`s too late to apologize :D. Mutta tää on sellainen tapa, jossa ainakin itselläni toteutuu ajatus: Tee niin kuin toivot itsellesi tehtävän.
13. "En ole kiinnostunut, mutta lähdetäänkö ystävinä kahveille?" - Tätä tapaa olen käyttänyt itse eniten, ja tällä tapaa saanut myös miespuolisia kavereita. Suosittelen!
Ja näin lopuksi, jos teillä lukijat olisi jotain vinkkejä "kiltteihin" pakkeihin, niin bring it on ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti