Love me tinder, love me creep

Sarjassamme oisitpa mun kirja, ja muita lipevyyksiä. Tinderin creepit tekivät paluun, tällä kertaa yllätys yllätys Roskisprinssin muodossa.

Sunnuntaiaamuna eli tänään aamulla herätessäni oloni oli jotenkin kummallinen. Kuin hiirellä, jonka joku iso elefantti olisi juuri liiskannut alleen. Siis joku todella hyvännäköinen, hurmaava ja kertakaikkisen upea elefantti.  Johtuiko kummallinen olo myöhään valvomisesta, eilisestä juhlimisesta vai siitä, mitä eilen tapahtui. Sitä en tiedä. Tai okei - tiedän, tiedän. Turhankin hyvin.

Olen viimeiset kaksi viikkoa koittanut välttää Roskisprinssiä kuin karkkilakossa oleva salmiakkia himoitseva teini. Koittanut välttää häntä koululla, luennoilla, bileissä ja lenkkipolulla. Alkuviikosta hän tuli lenkillä minua vastaan ja kun huomasin hänet hyppäsin äkkiä puun taakse piiloon. En usko, että hän edes huomasi minua. Niin keskittynyt hän oli edessään juoksevan blondin muikkelin perseen tiirailuun. 

Seuraavana aamuna näin hänet koululla juomassa kahvia ja olin kuin en huomaisikaan häntä. Kävelin hänen ohitseen ja ihan varmasti paljon coolimmin ja viileämmin kuin yksikään Pingviini-tuutti ikinä (tosin korkkarit jalassa minun ja pingviinin kävelytyylissä voi olla jotain samaa). Mutta myönnettäkööt, vaikka hänellä oli kahviossa istuessaan viis muijaa ympärillään en siltikään voinut olla kieltämättä itseltäni sitä tosiasiaa, miten hurmaavalta hän näyttää. Valitettavasti en tainnut tosin olla ainoa naispuolinen henkilö, joka ajatteli niin. Eikä se Roskisprinssiäkään tuntunut haittaavan, että naisia pörräsi ympärillä kuin mehiläisiä pesässä. Ja minä en hänen mallimuikkeliensa kanssa ala kilpailemaan hänen huomiostaan. Mä en nimittäin jaksa ihastua enää yhteenkään lirkkuun. Haluan tavallisen tylsän miehen. Sellasen naapurin Jorman. Mä oon päättänyt, etten tee enää sitä joka naisen oikeuksia rikkovaa pahinta mokaa: Ala kerjään itse naisena miehen huomiota: stalkkaan toista tai viestipommitteleen. Kyllä se on miehen tehtävä ottaa yhteyttä. En haluaisi siis ajatella niin, että on miehen tehtävä ottaa yhteyttä, mutta valitettavasti se vain kulttuurissamme (en tiedä, missä kulttuurissa ei menis) menee niin. Eli jos joku kunnollinen ihana ja mahtava mies ei ole vielä löytänyt naista syy on luultavasti siinä, että hän on ujo. Mitä elämästäni oon oppinut niin on se fakta, että mies joka lähestyy ekana on lirkuin. Mies joka lähestyy toisena on vähemmän lirkuin. Kolmantena lähestyvä mies ei ehkä ookkaan enää nii lirkku. Nainen face the facts: mies joka on sukkelin suusta on myös sukkela pelaan pelejä. Koska players gonna play play play ihan niinku haters gonna hate hate hate. 

Mutta miksi naiset ihastuvat näihin pleijereihin? No Roskisprinssi opetti mulle aikanaan kaikki lipevyydet. Ja senkin, että naiset tykkää saaha huomioo. Minua hän muun muassa vertasi useisiin julkkiksiin ja tottakai olin siitä heti otettu. Hei kuka nyt ei haluais joltain superjulkkikset näyttää? Mies ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa, jos hän ei ota hän ei vain ole kiinnostunut. Ainakin yleensä siis. Ja tarpeetonta sanoa ees, että Roskisprinssi tykkää pitää yhteyttä naisiin. Monessakin muodossa.

Mutta miksi Roskisprinssi ei ottanu enää syksyllä muhun yhteyttä nii paljon? Yksinkertaisesti ja ytimekkäästi sanottuna lirkkumiehen kännykkä täyttyy aina syksyisin. Uudet opiskelijat saapuu kaupunkiin, lirkkumiehellä ei ole enää aikaa vanhalle tindermätsilleen. Hänellä on uutta verta (meinaan siis naista) tinderselectiossinaan. Roskisprinssillä ja muilla lirkuilla on jo uudet muijat, joiden kanssa säätää lämpötilat uusille kuumuuksille.

Koko arkiviikon kestäneen onnistuneen Roskismies välttelyn jälkeen koitti kuitenkin lauantai. Eilinen siis. Ja koska lauantai oli aina lapsena minun karkkipäiväni, niin on se nykyään myöskin minun aikuisiän namupäiväni eli virallinen bailupäivä. Lauantai ilman bileitä olisi kuin viini ilman rypäleitä. Tai kun sade ilman pisaroita (okei se ois liian kivaa ollakseen totta). 

Lauantai-iltana bileiden jälkeen minun puhelimeni siis päätti pitkästä aikaa ilmoittaa olemassaolostaan ja rimpautti pari kertaa soittoääneni All by myself. Muistan kuinka istuin vessassa ja mietin kuinka olin ihan varma, että outo numero, joka mulle soittaa (once again), on taas se sama intialainen mies, joka diggaili ahistella mua koululla. Ja sitten kuulen jotain tosi tuttua ääntä. Se on hän. Roskisprinssi. Olen hajota siihen paikkaan. Mä oon taas niiiii MYYTY. Tajuan, että mulla on ollu niiiiiiiiiin ikävä häntä. Se seksikäs matala ääni. Se itsevarmuus. Roskisprinssi kuulostaa jotenkin extrasexyltä, kun hän sopertaa puhelimeen unohtaneensa avaimet kotiinsa. "Iina kiltti asut niin lähellä, voisinko olla sun luona yötä? Kämppis ei oo kotona ja en pääse mitenkään sisään taloon..." Ja niin Iina lupautuu kiltisti ilman mitään kummempia ajattelettamatta, että Roskisprinssi, lirkuista lirkuin tulee hänen luoksensa yöksi...Vaikka hän siis ei ole koskaan edes käynyt mun luona...

Ovikello soi viiden minuutin päästä puhelusta. Siellä hän on, mukanaan pieni reppu. Ja hymy, joka sulattaa naisen kuin naisen sydämen. Paitsi että minua se ei ehdi sulattamaan, kun hänen kännykkänsä alkaa jo piippaamaan. "Siellä ne sata naista taas pommittelee häntä", mietin itsekseni. Seuraavaksi Roskisprinssi koittaa tulla halaamaan minua ja minä astun varovasti askeleen taaemmas. Mä en haluu tolta lirkulta mitään, mä oon päättäny. Mutta pystynks mä vastustaan kiusausta koko yön...

Puolen tunnin päästä sanon hänelle alkavani nukkumaan ja että hän voi nukkuu mun vieraspatjalla. Sen kommentin jälkeen Roskisprinssi vaikuttaa TODELLA tympääntyneeltä. "Siis enks mä muka voi nukkuu sun vieres?" se marisee. Pudistan päätäni, sammutan valot ja alan nukkuun. Tai ainakin yritän nukkua. Sillä Roskisprinssi on sitkeä kuin purukumi, hän ei luovuta ennen kuin saa kaikki haluamansa naiset. Ja tänään hän on päättänyt haluta minut yhdeksi illaksi: "Iina hei, nukuk sää?? Iina mitä sä teet?" Hän kyselee vähintäänkin viiden minuutin välein. Mulla oikeesti valehtelematta meinaa mennä hermot ja toisaalta olen sulaa hänen söpöydelleen. Sit mun ovikello soi. Mitä nyt taas mä mietin ja meen avaan oven, Roskisprinssin maatessa lattialla olevalla patjalla. "Moi, onks mun mies tääl? Mun kämppis sano nähneensä mun miehen menevän tähän naapuriin?" Ja sitten vähintäänkiin raivoissaan oleva blondi marssii naama punaisena pinkit kengät jalassaan oven takaa mun kämppään sisälle ja alkaa raivota täysillä Roskisprinssille. Ja mä oon oikeesti järkyttynyt. Mistä mä oisin voinu tietää ensinnäkään Roskisprinssin naisesta tai toisekseen siitä, että Roskisprinssi valehteli avainjutusta. Ja sitten pyydänkin molempia poistumaan kämpästä. Ja ekan kerran kun katon Roskisprinssiä nii sen hymy ei näytäkkään enää nii valkoiselta eikä naama niin komealta. Ja ekan kerran mua ei kaduta enää yhtään, että meistä ei tullukkaan mitään.