Lääkkismiehet

- Jos ootat keskustelulta muutaki ko auton nokka-akseleita ja lätkää, saatan olla just se juttu. Paikkakunnan x lääkis.

- Soon-to-be-Doctor

- Lääkisjäbä. Olethan ihan kiva tai kivempi.

- Lääkis, 190 cm

- Lääketieteen kandidaatti

- Oioi lääkärinainen? (En tajua, mistä joku ihminen voi edes keksiä mitään yhtä järjetöntä, että olisin lääkkikses?!?)

Ja lisäksi Tinderistä löytyy kymmeniä muita tuotekuvauksia sisältäen sanan lääkis. Ja kaikista niistä kuvauksista käy kyllä ilmi, että he ovat jossain vähintäänkin kymmeniä senttejä ylempänä kuin me muut tavalliset kaduntallaajat. Osuvia deskriptiivisiä sanoja heille ovat mm. x-traordinary, superhero ja superman. En halua yleistää, en pidä yleistämisestä ja se on ehdottomasti väärin. Mutta nyt on tullut sellainen olo, että jotain rajaa näille lekurimiehille. Enkä halua myöskään sanoa, että ammattiylpeys on huono juttu. Mutta valitettavasti joudun sen nyt toteamaan, että joskus se voi olla. En ole nimittäin koskaan tavannut mitään yhtä ylpeää lajiketta miessukupuolen edustajistosta kuin lääkismiehet. Mä tarvin lääkkeet, että kestäisin niitä. Ja vahvat sellaiset. Siis miettikää, jos joka alalla kaikki esittäytyisivät, kuten lääkismiehet tyyliin:

- Jos ootat keskustelulta jotain tosi diippii ja paljon parempaa kuin muilta, niin juttele mulle koska oon putkimies. 
- Soon-to-be-roskakuski
- Siivoojajäbä. Olethan ihan kiva tai kivempi.
- Pianisti, 190 cm
- Kasvatustieteiden kandidaatti tai Uimakoulun kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö

Ai niin ja sattuipa tässä niin, että eräs lääkisläinen erehtyi vielä erehdyksissään aloittamaan keskustelun kanssani Tinderissä. Ja kun puheeksi tuli jo keskustelun toisessa kommentissa, mitä hän tekee oli vastaus tietysti kouluhommia, jotta hän voisi kertoa vielä kerran olevansa lääkiksessä. Vaikka kyllä minä toki näin, että hänen tuotekuvauksessa se lääkis olla möllötti. Ja totta kai seuraavatkin kommentit koskivat hänen opiskelujaan ja kun hän kysyi minun alaani oli vastaus vain naurava hymiö. Kuinka ala-arvoista vielä itseäni kolme vuotta vanhemmalta hepulta.

Tanssilattialla on ruuhkaa. Tanssimme kaverini kanssa kahdestaan, kunnes viereemme tulee neljä miestä. Joista yksi tulee kanssani tanssimaan. Hän on hyvännäköinen ja sosiaalinen. Aika hurmaava ja saa minun hymyni ulottumaan korviin. Ja kaikki olosuhteet ovat täydelliset vuosisadan suurimmalle rakkaustarinalle. Kunnes hän aukaisee suunsa. Ja suusta tulevat sanat karskahtavat korviini kovempaa kuin kovimmat kirosanat. "Katoppa mun haalareita, eks sä tiiä mitä mä niinku opiskelen?" Mies tivaa nokka pystyssä. Kyllä minä tiedän. Minä tiedän turhankin hyvin, mitä Burana haalareissa meinaa. Ja minä tiedän, että he tutkiskelevat naisten sukupuolielimiä harjoittelussa. Yhtään väheksymättä asian tärkeyttä. Ja minä tiedän, että he saavat lääkkeistä alennusta. Mutta minä tiedän myös olla myöntämättä omaa tietoisuuttani asiasta. Hän ottaa minua vyötäisiltä kiinni, niin kuin hänelle muka olisi oikeus koskea muhun. "C`moon vaikka sä lääkisjäbä koskettelet joka päivä naisten perseitäs työkses, niin muhun et kuule pikkusormellakaan hipaise", ajattelen ja kevyesti työnnän hänet vierestäni. Ja näen, että hän on raivoissaan. "Mikä mulkku", kuiskaan kaverilleni ja jatkan tanssiani muiden kuin Burana-haalarimiekkosten kanssa. "Pitäkää Burananne", tuhahdan. Jos miehet ois liikennemerkkejä niin lääkisläiset ois niitä väistäjokasuunnastakolmioita (eikä vain siksi, että voivat määrätä kolmiolääkkeitä).