Ja mikä surullisinta sanat pitävät täysin paikkansa. Hän on ehtivä - liiankin ehtivä. Hän on kaikkea muuta kuin vaatimaton ja tursuaa itseluottamusta. Ja lopulta hän on myös seksikkäin jäbä, jonka olen koskaan tavannut.
Tänään oli siis maanantai ja olimme samalla luennolla Roskisprinssin kanssa. Ja hän ei jutellutkaan minulle! Olin hänelle kuin tyhjää raskasta ilmaa. Pidin etelään lähtöäni eräänlaisena pleijeri-koeaikana Roskisprinssille. Ja hyvä niin, sillä nyt tiedän hänen olevan pleijeri. Hän unohti minut Suomeen paluun jälkeen kuin sata salamaa iskee tulta ja mun koko elämä räjähti siihen. Ja rakkauden voi riistää multa, sillä Roskisprinssi löytää uuden maan (eiku siis makuualustan) ennen kuin minä olen toisesta maasta palannutkaan.
Mutta jotenkin ehdin jo ajatella, että kaikki ne viestit, joita hän minulle etelään lähetti joka päivä aamuin illoin, olisivat merkinneet hänelle jotakin. Koska minulle ne merkitsi, koska ne saivat minut hyvälle tuulelle ja nauramaan. Hän sai mut nauramaan. Ja samalla hän sai minut unohtamaan koko eron. Kuvittelemaan itseni taas rakastetuksi, kokonaiseksi ja ehjäksi. Kuvittelemaan että kun palaisin Suomeen hän juoksisi syliini ja sanoisi ikävöineensä ja jahtaisi minua samalla lailla kuin ennenkin. Juoksisi perässäni. Ja jälleen kerran saan vain todeta, kuinka naiivi Iina onkaan, kun kuvittelee moisia höperöitä hattara-ajatuksia. Roskisprinssi tulee vastaan koululla ja ampuu kaikki hattarankevyet pilvilinnani suoraan alas taivaalta. Minun pienet pilvilinnani, joita olen rakentanut päähäni jo monia vuosia. Unelmat prinssistä, joka tule uljaalla ratsullaan (siis Jopollaan) ja noutaa minulle, vaikka kuun taivaalta (okei, tässä tapauksessa sen Oltermanni-juuston Tokmannilta).
Roskisprinssin aiheuttaman pettymyksen jälkeen, seurasi operaatio Exän jäljillä (okei oma vika, ei Roskisprinssin). Siis c`moon pakkohan mulla joku mies on olla. Kaikesta miesten tylyydestä ja tylsyydestä tylsistyneenä päätin siis laittaa exälle viestiä. Siis MINÄ - exälleni. Tiedän, tiedän -mikä moka! Mutta onneksi se jäi siihen yhteen viestiin. Ja jotta en palaisi exän kanssa yhteen tai soittaisi hänelle uudestaan kertailen mielessäni juuri vasta-eronneiden-naisten mantraa, joka kuuluu seuraavin sanoin: "Minä pärjään yksin. En tarvitse miestä ollakseni kokonainen. Miehet on mulkkuja." Ja tämän mantran jälkeen on oloni taas varsin loistokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti