Miksi Tinderistä maksaminen ei kannata?

 

(Tämä postaus toteutettu ei niin kaupallisessa yhteistyössä, yksinäisen ja katkeroituneen sinkkunaisen kirjoittamana. Kaikki mielipiteet ovat omiani ja koskevat sitä deittisovelluksista kuuluisimpaa eli Tinderiä ja sen upeaa/tai ei niin upeaa Plussa-versiota)

Rahalla saa, mutta hevosella pääsee? Vai näinkö sittenkään?

Näin useamman vuoden suhteessa olon, ja sinkkumarkkinoille palaamisen jälkeen iskee sinkun mieleen hiljainen mutta sitäkin synkempi epätoivo. Ja ajatus siitä, että minähän vaikka maksan, jotta löydän sen oikean miehen!

Ja niinhän minä sitten maksoin. Onneksi se ei kauhean suurta kiristysreikää kukkarolleni 3 euron hinnallaan aiheuttanut. Jostain syystä se Tinder Plussa nimittäin oli halvempi, kun ostin sen tietokoneelleni entä kuin kännykkääni. Ja siis ajatella – Tinderin saa nykyään tietokoneelle! Toista se oli silloin aiempina ihanina sinkkuvuosina.

No mitäs hyviä puolia tästä Tinder-plussasta sitten löysin. Löysin sovelluksesta kaksi plussa-asiaa verrattuna basic-tinderiin. Eli plussan edut mielestäni ovat:

-          sijaintitiedot voit lykätä minne tahansa päin Suomea – tai vaikkapa Kiinaa!

-          voit piilottaa käyttäjäprofiilisi niin, että se näkyy vain niille joista olet itse tykännyt

Ja nyt voinkin sitten kertoa sinulle, että miksi nämä kaksi plussan etua eivät mielestäni kuitenkaan olleet etuja. Näin pienessä kylässä asuvana voin toki todeta, että ruoho on vihreämpää siellä kylän toisella puolella. Ja nimenomaan todeta, että se on vihreämpää. Koska se deittailu kaatuu joka kerta siihen helkkarin välimatkaan. Siis joka IKINEN kerta.

Se että käyttäjäprofiilin saa piilotettua, niin että näyn vain niille, joista olen itse tykännyt, olisi tietenkin joka pettäjämiehen ja naisen unelma. Muuta ”hyvää” puolta en tästä keksikään. Koska eikös se ole hyvä pitää kaikki mahdollisuudet auki, ja tiedottaa koko maailmalle (tai siis kylälle) olevansa jälleen sinkku? Eihän sitä tiedä jos joku ei niin miellyttävä sinkkuihminen bongaisi minut sieltä, ja kertoisi sinkkukaverilleen joka olisikin mieleisempi, että hei toi on taas sinkku. Plus lisäksi tämä käyttäjäprofiilin piilotus ennen omaa tykkäystä hidastaa kovasti koko peliä siten, että mätsäät ihmisten kanssa myöhemmin kuin aiemmin.

Ja sit niistä ylimääräisistä tykkäyksistä ja rajattomista boosteista. Tai superlikeista. Todettakoon niistä vain lyhyesti, että ei niistä mitään hyötyä ole. Ihmisten kusetusta pahimmoillaan.

Kysymyksiä? Saa jättää kommenttiboksiin. Sinkkuelämän asiantuntija on taas back.

 

Mikä kusipäissä viehättää?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: dickhead, mulkku, ääliö, idiootti... Lista voisi jatkua vaikka loputtomiin. En kuitenkaan halua tuhlata paperia sen enempää kuin koen tarpeelliseksi. Lisäksi näitä dickheadeja on vielä useammanlaisia: on selkäänpuukottajia, niitä jotka myöntävät avoimesti olevansa kusipäitä, niitä jotka salaavat kusipäisyytensä ja niitä, jotka yksinkertaisesti vain mitätöivät ja kyseenalaistavat toisen olemassaolon ja ihmisarvon. Itsekin saatan olla joinakin päivinä ja hetkinä täysi kusipää, mutta vakiammattia en ole siitä itselleni ainakaan toistaiseksi hankkinut. Lisäksi kusipäisyyteni on aika rajoitteellista, eikä ylety yhtä suuriin mittasuhteisiin, että se mitätöisi esimerkiksi toisen ihmisarvon.
Mutta mikä sitten viehättää meitä, tai ainakin minua silloin tällöin, niissä miehissä, jotka ovat kroonisia kusipäitä?

Täydellinen kusipää on harvoin aluksi mitään muuta kuin täydellinen. Hän on kohtelias, charmikas ja kaiken lisäksi vielä komea! Tässä kohtaa olisi tietysti hyvä miettiä sanontaa, jos joku asia on liian hyvää ollakseen totta, se myös usein on sitä. Poikkeuksena tästä ainoastaan ilmaiset ämpärit. Sekä tietysti Fazerin sininen ja salmiakki. Mutta kuten Iina, niin myös moni muukin ihminen on tunteidensa orja. Järki jätetään narikkaan, kun aletaan käymää kauppaa hurjan ihastumisen tunteen kanssa. Kukapa ei haluaisi omaa osaansa tosielämän Mr. Darcysta?

Täydellinen kusipää tietää myös, että häntä parempaa miestä ei ole. Ei ole miestä, johon voisi rakastua yhtä paljon - eikä miestä, jota parempaa SINÄ koskaan löytäisit - saati sitten vieläpä ansaitsit. Tässä kohtaa voidaan kävellä siihen faktaan, että harvan nuoren naisen itsetunto on erityisen korkea. Sen sijaan sinisilmäisyys ja kyseenalaistamisen puute kuuluvat ehkä ennemminkin nuorten naisten luonteenpiirteisiin. Oma arvo on helppo kyseenalaistaa, kun se ensin lytätään. Vaikka sitten pannukakuksi tai panokoneeksi.

Täydellisellä kusipäällä on kaikkea, mitä sinulla ei ole. Onhan hän täydellinen. Hän on rikas, komea ja sosiaalinen. Eli siis kaikkea mitä minä en ole, etkä ehkä sinäkään. Mutta jos hän on myös omasta mielestään täydellinen, niin onko hän täydellinen?

Sen lisäksi, että täydellinen kusipää tietää heikot kohtasi ja miten lytätä sinut, hän varmasti tietää myös miten saada sinut takaisin. Vaikka hän olisi tehnyt sinulle kolmet oharit, pomputtanut sinua enemmän kuin yhtäkään superpalloa tai vierittänyt sinua enemmän kuin yhtäkään fidget spinneriä, hän tasan tarkkaan tietää mistä narusta vetää. Ja se naru ei ole mikään epämiellyttävä tampponinaru, vaan kehujen vuolas Niagaran putous. Niitä kehuja riittää enemmän kuin 1300-luvun ruttoa. Lisäksi ne tuntuvat todelta, ja saavat sinut uskomaan, että olet ainutlaatuinen superihminen. Siihen asti, kun Mr. Darcy, seuraavan kerran pettää sinua, valehtelee tai tekee oharit.

Olen yrittänyt löytää jo varsin kauan täydellistä miestä. Täydellisellä miehellä tarkoitan, kuitenkin epätäydellistä. Koska sellainen juuri täydellinen mies olisi. Näillä ajatuksilla etsintä jatkukoon, niin Tinderissä, baarissa kuin kaupankassajonoissakin. Sillä Jannan sanoin, jonkunhan on uskottava, että vielä rakkaus voittaa.

Girls talk

Eräs blogini lukijoista laittoi minulle tässä joulunaikaan hienon ehdotuksen siitä, että voisinko kertoa, miten naisia tulisi mielestäni jututtaa. Kiitos ihanalle lukijalleni vinkistä! Ja vielä näin muistutuksena, nämä tavat olisivat sellaisia, jotka toimivat ainakin minulle - eivät välttämättä kaikille muille naisille :D Joten takuukuittia näistä vinkeistä et tule saamaan, mutta hyvässä tapauksessa pääset toisillekin treffeille. Ainakin siis mun kanssa.


1. Kevyistä aiheista keskusteleminen – Esimerkiksi treffikumppanin lempiruuista, lempiväreistä ja harrastuksista keskusteleminen toimivat yleensä varsin turvallisilla vesillä vielä. Joulukinkut ovat raskaita sulateltavaksi, kuten myös raskaat aiheet. Siksi suosittelenkin välttelemään varsinkin ensimmäisillä treffeillä näitä niin sanotusti raskaasti sulavia aiheita, ja juttelemaan kaikesta kepeästä ja ”kivasta”. Mukavista aiheista juttelemalla tulee helposti sekä itselle, että myös toiselle kiva mieli.


2. Ota toinen huomioon! Kysele, ole aidosti kiinnostunut, laajenna silmiäsi, nyökkäile… Toinen kyllä aistii sen, jos sinua ei oikeasti kiinnosta… Tai jos kehonkielesi ja puheesi eivät täsmää toisiinsa!


3. Välttele itsestäsi puhumista (ainakin liikaa). Jos läjäytät heti ensimmäisillä treffeillä koko elämäntarinasi, voi olla, että sinulla ei jää enää paljoakaan kerrottavaa mahdollisille tuleville kerroille ;) Kysele sen sijaan toisesta mahdollisimman paljon informaatiota, ja esitä esimerkiksi lisäkysymyksiä hänen kertomiaan asioita koskien. Tämä helpottaa lisäksi omaa tutustumistyötäsi toiseen ihmiseen.


4. Jos näet, että toinen innostuu jostakin aiheesta, jatka juttua siitä.


5. Esimerkiksi treffikumppanin mielenkiinnonkohteet ovat yleensä niin sanotusti turvallisella alueella liikkumista (ellei toisen mielenkiinnonkohteet ole jollain tapaa epäilyksiä herättäviä, kuten esimerkiksi postimerkkien keräilyä). Vielä parempi jos teillä löytyy yhteisiä mielenkiinnonkohteita, joista jatkaa jutunjuurta.


6. Omista virheistä tai mokista puhuminen… Mielestäni huumorin tekeminen itsestään tai omista mokistaan hyvän maun rajoissa voi olla ihan hyvä juttu. Tällä tavalla voit antaa itsestäsi inhimillisen kuvan treffikumppanillesi sekä muistuttaa siitä, että hei minäkin olen vain ihminen. Lisäksi vitsailu omalla kustannuksella on aina parempi kuin jonkun toisen kustannuksella.


7. Ps. Jätä kännykkä laukkuun! Mikään ei ole ehkä rasittavampaa ja epäkunnioittavampaa toista kohtaan, kuin kännykkää näpyttelevä treffikumppani.

Eroaminen on trendi

Tiesittehän jo, että eroaminen on trendi nykyään? En minäkään, ennen kuin joku minua sivisti.

Me ei oltu nähty mun tuttavan kanssa kuluneen vuoden aikana. Ensimmäisiä kysymyksiä, joita hän minulta kysyi oli, mitä minun poikaystävälleni kuuluu. Vastasin luonnollisesti, että olemme eronneet ( ja siitähän ei olekaan aikaa kulunut muuta kuin hieman päälle vuosi...). Ai niin, sehän on sellainen trendi erota nykyään koko ajan, tuttavani vastaa minulle. Ja haluaisin vastata hänelle, että joo erosin vain, koska se on muodikasta. Valitettavasti itseluottamukseni ei valitettavasti siihen ihan vielä riitä, joten pienessä päässäni palautan mieleeni syitä, minkä muiden asioiden vuoksi voi erota entä kuin uutuudenviehätyksen, vaihtelun virkistyksen ja eron trendikkyyden vuoksi.

1. Halailet halinalleasi enemmän kuin kumppaniasi.

Muistatko sen nallen, jonka sait unikaveriksesi silloin, kun olit 3-vuotias? Ai muistat? Hienoa! Niin minäkin muistan. Se on melkein yhtä karvainen kuin miehesi, mutta valitettavasti hänen iltaisin sinulle tarjoama läheisyys ei kuitenkaan ole tarpeeksi sinulle.

2. Sun miehesi työpaikalle on tullut uusi työntekijä. Miehesi kehuu uutta työkaveriaan Keijoa jokainen päivä ja paljon. Hän viettää jopa öitä Keijon luona. Eräänä päivänä tapaat Keijon. Sinulle selviää, että Keijon oikea nimi onkin Katariina.

3. Sun miehelläsi on uusi bestis. Sen nimi on Tapio. Oikeastaan miehelläsi on toinenkin uusi bestis. Epäilet että hän tulee Italiasta tai jostain kaukaa, sillä hänen nimensä on eksoottinen: Gambina. Yhtäkkiä miehesi haluaisi kovasti myös lemmikikseen karhun. Eikös se ole villieläin? Ihmettelet ääneen. Vasta kun miehen uusimman bestiksen lempinimi Jallu-Kossu tulee tietoosi ymmärrät, että sinut on korvattu nestemäisellä olomuodolla.

4. That`s me in the corner. That`s me in the spotlight. Losing my connection. Trying to keep up with you. 

Ihan kuten liiallinen puhelimen käyttäminen voi aiheuttaa ilmiötä nimeltä disconnecting people, niin kyseenomaista ilmiötä, voivat aiheuttaa myös kaikki ne erillään vietetyt päivät, viikot ja kuukaudet. Jos kumppanillasi on toinen, kuten työ, kaverit ja sali, jotka vievät hänen kaiken aikansa, niin voi hyvinkin olla, että osapuolesi kolmantena pyöränä ei lopu ihan heti.

5. You better work bitch. Work, work, work. Niin mä tiiän, että töitä on tehtävä. Mutta entä minä? Hello, is it me or a job that you are looking for?

6. Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan, jotta musta kauempana ois hän. Pediltäni taivas näkyy ryhdyin oottamaan, että näen tavaroideni lentävän. Sanovat jos jossain huomaat tavaroidesi lentävän, toivoa voit silloin eron koittavan. Toisin sanottuna jatkuva riitely, joka menee aivan ylitse, on pätevä syy erolle.

7. Naapurisi koira käy tekemässä tarpeensa joka päivä sinun ja miehesi yhteiselle pihalle. Ei siinä mitään, mutta vähitellen alat kumppanisi kohtelun ansiosta samaistua naapurin koiran sijasta, koiran jätöksiin. Ei me mitään kuninkaallisia olla, mutta jokin raja sentään.

Sugar daddy

Kun mä kuulin ensimmäisen kerran sanan Sugar daddy mieleeni pinttyi kuva perheenisästä, jolla on naama täynnä sokeria Haribo-karkkien jäljiltä. Isästä joka ottaa aamupalaksi levyllisen suklaata ja menee nukkumaan sitten hillosokeripullan sokerijätökset naamallansa. Käsitteen varsinaisen merkityksen tajusin vasta tavatessani tällaisen aidon Haribokarkkisetämiehen. Siis ihan livenä.

Koululla voi törmätä monenlaisiin ihmisiin. Muun muassa tuntemattomiin, jotka tervehtivät sinua. Eräs vanhempi herrasmies tervehti minua koko viime lukukauden ajan aina vastaan tullessaan. Vielä silloin ajattelin, että hän on varmaan joku siskonkaimankummisetä, jota en vain tunnista, mutta hän tunnistaa minut. Hänen hymynsä näin jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin varsin irstas ja lipevä siihen nähden, että hän olisi voinut olla se siskonkaimankummisetä. Mutta irstaasta hymystä huolimatta moikkasin häntä jokainen kerta hänet nähdessäni yhtä innolla ja iloisesti hymyillen.

Kuntosalilla hiki virtaa pitkin kasvojani, ja pyyhin hikeä housujeni takataskuun. Joku koputtaa olkaani. Käännyn ja olen kiljahtaa ääneen sata desibeliä liian kovalla. Taas tuo pelottava jätkä koululta ajattelen miettien samalla, mikä sukulainen hän olikaan. Arviolta lähemmäs 50-vuoden ikäinen mies tapittaa minua suoraan silmiini omituinen virne kasvoillaan. Näen kuinka hänen kätensä hikoilevat ja hänen tasapainonsa horjuu sivulta toiselle hermostuneesti. ”Hei!” hän huudahtaa ja sitten katoaa nopeasti. Olipas kummallista, ajattelen ja teen treenini pikapikaa kuin Pikatsu loppuun.

Treenin jälkeen jään odottamaan kuntosalin aulaan kaveriani pukuhuoneesta. Näen kuinka minua lähestyy jokin hahmo nopeaa. Voi ei, taas hän, ajattelen. Sama viidenkymmenen kieppeillä oleva mies tulee luokseni ja kysyy, olisiko minulla hetki aikaa. Vastaan myönteisesti ja hän esittäytyy: Teppo. Kerron oman nimeni hänelle nopeasti. Sen jälkeen hän kertoo, kuinka törmäilemme koululla usein ja kuinka olisi kiva tehdä hieman lähempää tuttavuutta kanssani. Siis lähempää???? Hetkonen???? Mä olen hädintuskin 20 ja hänellä ikää oli??? Siinä vaiheessa mulla kiehahtaa ja suoraan sanottuna ällöttää, kun mies ottaa kännykkänsä esille ja rupeaa kyselemään puhelinnumeroani seuraavia treffejä varten. Ei ole seuraavia kun ei ollut ensimmäisiä! Tekee mieleni kiljua. En halua mitään elämäni Dannya, pärjään omalla opiskelijabudjetillani, kiitos vain, tekee mieli sanoa. Vastaan kuitenkin nopeasti ja kohteliaasti miehelle olevani vain varattu (jota en kyllä muista olleeni viimeiseen vuoteen…). Mä en tiedä mistä sokeritehtaalta nää sokerisetätoverit tuovat itsensä, mutta se tehdas pitäis lakkauttaa. Voin jo kuvitella miehen laulaneen Maroon 5 Sugaria hänen lähestyessä yhtä parikymppistä lukuisten muiden parikymppisten joukossa:

Your sugar
Yes, please
Won't you come and put it down on me?
I'm right here, 'cause I need
Little love, a little sympathy

Toisaalta asia sai minut ajattelemaan, että eivät nämä sokeri-isit lähestyis parikymppisiä naisia ellei heistä joskus jotkut lähtisi heidän matkaansa. Mutta kuka? miksi? ja ennen kaikkea minkä vuoksi? Mä ja varmasti Tuiskun Anttikin tietää, että on tosi kiva maksaa verot, korot ja korkojen korot. Mutta vain rahan takii eikä rakkaudesta miehiin, vaan rahan takii?

Thrift shop

Keväällä musta tuntui olo vielä toiveikkaalta. Joka kerta, kun kävin uusilla Tinder-treffeillä, pieni toivonkipinä syttyi sisälläni ja uskalsin ajatella ja toivoa, että tässä se nyt olisi. Elämäni mies - paras Tinder-Surprise ikinä. Mutta vaikka lukuisissa Disney-saduissa rakkaus löytyy ensisilmäyksellä, en itse siinä onnistunut lukuisista yrityksistäni huolimatta. Joten päädyin siihen radikaaleista radikaaleimpaan ratkaisuun - poistin Tinderin ja lukuisat lupaavat mätsini. Entä mikä sitten johti tähän epätoivoiseen päätökseen, että Tinderin vakioasiakas päätti luopua koko applikaatiosta? No lyhykäisyydessään syyt ovat seuraavat:

1) Sormeni puutuivat jokaisen kerran jälkeen, kun aloin kirjoittamaan vastausta jollekin mätseistäni.
2) Okei no sanotaan se suoraan: Vaikka ulkonäköön ihastutaan, niin en oikeastaan haluaisi, että tapaisin tulevan mieheni pelkän yksittäisen kuvan perusteella.
3) Jatkaen edellistä - en haluaisi tavata tulevaa elämänkumppaniani istuen yhdellä elämäni suurimmista paskahetkistä wc-pöntön äärellä (kiitos läkerolit ja laksatiivit, pääsitte jälleen yllättämään minut)
4) En koskaan pitänyt Spiderman tai Bond -leffoista. Enkä ole sen kummemmin jaksanut perehtyä ihmemies MacGyveriin. Let`s face it. Miehet ette oikeasti ole puoliakaan niin ihania, komeita, soisaalisia ja suosittuja olentoja kuin väitätte Tinderissä olevanne.
5) Small talk. - Olen suomalainen. En vain jaksa sitä jokapäiväistä iänikuista keskustelua aiheesta, mitä Tindermätsilleni Matille tai Kallelle kuuluu ja sataako tänään taivaalta sontaa vai sontaa. It`s a rainy day anyways, kun Suomen kesästä puhutaan.
6) Runnin', runnin', runnin' Ain't runnin' from myself no more... Nopetempoisuus on tämänpäivän trendisana. Sitä haetaan työelämän, koulun ja liikunnan lisäksi jopa deittailussa, muun muassa Speed Datingin ja Tinderin muodossa. Nopeat syövät hitaat. Mutta siinä nopeuden huumassa tulee monesti tehtyä hätiköityjä ratkaisuja (kuten lähdettyä naapurin pleijerin tai kaverinkaverin exän kanssa treffeille...)
7) Money, money, money, must be funny... Kaupallisuus, sitä ei Instagrameista ja muista ulkonäkökeskeisistä sovelluksista puutu. Viime aikoina Tinderiin lisätyt kaupalliset mainokset vahvistavat vain tunnettani siitä, että olen ostamassa itselleni kaupallista tuotetta nimeltä Tindermies.
8) Kukapa ei haluaisi olla yksi niistä tuhannesta naisesta, joille tulevaisuuden Tindermiehesi juttelee yhtä aikaa? Haluaisin miehen jolle riittää yksi nainen, koska olen yhden miehen nainen. Tinderistä mulle on tullut aika pahasti mieleen Macklemoren Thrift Shop kappale. Kukapa nyt ei haluaisi olla jonku miehen kierrätyspalkinto?

Ohessa vielä mahdollisia Tinderistä syntyneitä elämän rakkaustarinoita häissä kerrottavaksi (ja kaikki kukkahattutädit, asianosaisten nimet muutettu ;).

Toni, 31.v.

Tapasin vaimoni Elisan Tinderin kautta. Olin Stockmannin miestenvessassa, kun tuleva vaimoni Elisa pisti minulle ensimmäisen viestin. Olin otettu siihen, kun nainen itse laittaa minulle viestiä.

Riina, 25.v.

Olin kavereitteni kanssa yksillä, kun bestikseni vahingossa swaippasi jonku epätoivoisen oloisen jätkän oikealle. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nyt se mies tuossa vieressäni istuu sohvalla ja juo kaljaa.

Matias, 55.v.

Mä tapasin 20-vuotiaan tyttöystäväni Tinderin kautta. Parit illalliset hänelle tarjosin ja kohta onkin jo häät tiedossa. Tyttöystävä vaikuttaa kaikinpuolin tyytyväiseltä, on tällä hetkellä hänelle synttärilahjaksi ostamallani Amerikan lomalla.

Oheiset rakkaustarinat toimikoon siis inspiraation lähteenä Tinderistä vakavasti seuraa hakeville (jos sellaisia ylipäätään on). Entäpä miten Iina aikoo jatkaa tästä eteenpäin? Aionko lopettaa deittailun kokonaan? -  En suinkaan. Ennemminkin päinvastoin. Kaikki treffikutsut miehiltä, jotka eivät käytä Tinderiä tai pelkkää munaansa tai vain pelkkiä silmiään vaimonvalintakriteereinä, ovat varsin tervetulleita elämääni. Uusia yllätyksiä ja baarireissuja innolla odottaen.

Sillä kun me erottiin...

Viikko sitten mä aloin funtsimaan että miksi säätö, jonka kanssa mulla tuli bänät vuonna kukka ja ruukku (okei, siis aika lailla tasan kolme vuotta sitten) ottaa minuun yhteyttä aina tasaisin vuoden väliajoin. Ekaks mä mietin syyksi luonnollisesti sitä että tietysti, koska mä oon vaan niin hiton ihana nainen, ja et sen mieles mä vaan elän aina uudestaan (ihan niinku PistePisteenkin), ja se ei vaan kestä sen ikävää muhun. Kunnes muistin, et ei se mennyt niin, toisiltamme eksyttiin. Sillä hän petti minua. Tai en mä nyt tiedä voiko sitä niin pettämiseksi kutsua, kun ei vielä varsinaisesti suhteessa silloin oltu, deittailtiin vain vakavammin... Mut sillä oli toinen, ja koko kaupunki aikalailla ties sen mua ennen, vaikka sen nimi ei ollutkaan Jossu.
Joka tapauksessa tiedän hänen olleen jo silloin kolme vuotta sitten vain sen yhden ja ainoan asian perässä kanssani (jota en siis aluksi tiennyt kun vielä olin hänen kanssaan), hänen silloisen ikävän käytöksensä perusteella. Pettämisen lisäksi hän teki mua kohtaan tosi paskasti levittäessään ikäviä juoruja minusta kavereilleni, joten päädyimme erillemme silloin...(Ja hyvä niin.)

Mutta nyt taas viime viikolla oli meidän jokavuotisen kerran vuodessa parina viikkona tapahtuvan viestittelyn aika. Olinkin ihan ehtinyt jo unohtaa hänet parin vuoden avoliiton, eron ja katastrofitreffien jälkeen. Ja ehkä juurikin niiden viime aikoina tapahtuneiden katastrofitreffien ja ehkä myös yhä mielessäni jatkuvasti enemmän tai vähemmän pyörivän eron vuoksi, niin mitä parikymppinen neiti nimeltä Iina päättää tehdä? No tietysti vastata hänen viesteihinsä typeryyksissään! Oon joka vuosi yrittänyt katkaista yhteydenpidon häneen parin viestin jälkeen, ja varsinkin suhteessani ollessani onnistuinkin siinä. Mutta nyt...Nyt... Siis musta vaan tuntuu, et joka kerta, kun mä vaan kuulenkin siitä, niin ihan kuin sata salamaa iskisi tulta ja mun koko elämä räjähtäisi. Siis ihan niinku Roskisprinssinki kanssa. Vaikka siis Roskisprinssin mä siis oooon niiin jo unohtanu, kuten mun exänki ja kuten myös siis tään jätkän, siis ainakin melkein. Ne on jo siis So yesterday Ihan kuten Hilary Duffkin tietää...

Mut nevermind. Mä olin jo ihan unohtanut tään vuosipäivämme mr. ex-säädön kanssa, kunnes mun kännykkään kilahtaa viesti. Ja mä päätin pysyä tiukkana, kun näin sen viestin. Niin tiukkana, että päätin vastata vain yhteen hänen viestiinsä, ja sitten toiseen... Ja sitten vielä kolmanteenkin! Kunnes kello 03:00 Lihatiskillä Elinan kanssa bailatessani päätän tehdä viestittelylle lopun (kiitos Elinan). Mr. ex-säätö alkaa muistella Whatsapissa yhteisiä hetkiämme kolmen vuoden takaa, selvästi kaivaten sitä yhtä asiaa tylsän lauantai-iltansa iloksi ja laittaa minulle viestin: Kaipaisin halia, tuu mun luo. Ja sen kerran mä pysyn oikeesti tiukkana ja vastaan sille: Mee halaileen puita. Ja viimein mä tyytyväisenä hymyillen nyökkään Elinalle, ja me jatketaan tanssimista innoissamme pilkkuun asti. Ja mä tiedän päässeeni hänestä eroon...Tai ainakin luulen niin.

Seuraavana aamuna oloni ei ole mikään hehkein. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu kuin joku elefantti olisi tullut kärsällä hakkaamaan päätäni, ja vatsassani möyrisivät tuhatjalkaiset esteratakilpailussa. Että tällainen tipaton tällä kertaa tuumin...Ja avaan rommipullon sijasta kännykkäni, joka on suorastaan räjähtänyt viimeisen neljän tunnin aikana. Voi ne viestit, ne viestit, kuinpa niitä, ei olisikaan ollut...

Iina, mitä sä oot tehnyt?!? Oli eka viesti mun kaveriltani. Toisen kaverini viestissä luki, että OMG Iina, miks sulla on tollainen asu tossa? Ja kolmas viesti kuului, et en tiennytkään, et oot noin halpa nainen (ja tää viesti siis ei ollu tosiaankaan, miltään mun best-friend-foreveriltä...) Ja siinä vaiheessa, kun mä luin viestejä pidemmälle tajusin, mitä mr. ex-säätö, oli mennyt tekemään. Se ällötys, oli mennyt lähettämään kaikki mun kolmen vuoden takaiset supernolot hänen salaa ottamansa kuvat KAIKILLE meidän yhteisille kavereille. Ja kostoksi mistä? Siitä että en antanut sille eilen, kun sillä halutti? Siitä, että hän petti minua? Onneksi en niin hölmö 18-vee teininä ollut, että olisin poseerannut ihan kuin luonto minut tarkoitti... Mutta kuitenkin niin hölmö, että olin joutunut salakuvauksen uhriksi... No mitä Iina tästä oppi kantapään kautta...Älä juttele idiooteille....