Kaikille on joku. Eläinrakkaalle mäyrät sekä koirat ja juopoille mäyräkoirat. Tontuille pukki ja pukille muori. Sienille hatut ja lakuille useat eri makut (ja mä en edelleenkään oo rasisti ja puhu mistään lakupekoista). Viikonloppuna hoksasin ryhtyneeni ihan asuntohöperöksi (mulla ei oo mökkiä, niin siks en mökkihöperöksi) Sanniksi, joka huutelee himassaan, oonks mä oikee. Syödessäni purkista ja katsellessani Netflix -sarjoja (okei myönnetään, mul ei oo varaa Netflixiin - katoin ihan vaan normisarjoi...) hoksasin jotain suuuurta. Tajusin nimittäin, että mä voisin unohtaa taas vaihteeks megatylsät kouluhommat ja käyä treffeillä, se nimittän piristää aina! Ja ehkä mullekin ois sit joku! Treffejä miettiessäni mieleeni tupsahtaa yksi kivanoloinen baarimikko Tinderistä, jonka kanssa vaihdoimme puhelinnumerot pari kuukautta sitten. Mehän aioimme mennä ulos, mutta sitten emme kerenneetkään. Mukavasta baarimikosta innostuneena ehdotan hänelle treffejä jo samalle päivälle. Ja pian sovimmekin näkevämme meksikolaisessa ravintolassa yhteisen illallisen merkeissä.
Innoissani tulevista treffeistä ryhdyn pesemään hiuksia yhtä hitaasti kuin voisin exän naapurin Hilja-mummon kuvitella pesevän hiuksiaan. Mullahan on aikaa runsaasti mietiskelen käytyäni suihkussa. Ja sitten tajuan, että ei hemmetti oon seurannut koko ajan sitä kelloa, joka on vielä kesäajassa. Ja hiffaan, että mulla on tasan puol tuntia aikaa ja sit baarimikkojäbä oottelee mua jo ravintolassa. Sitten mä laitan sen mun supernaismiesvaihteen päälle ja yritän tosissaan läntätä ne meikit naamaan kuin lättytaikinan paistinpannulle. Ja lopputulos ei ehkä suoraansanottuna ole se hehkein. Rajaukset on hieman vinksin vonksin ja poskipunat vähän heikun keikun ja ripset ovat kuin Spidermanin naispuolisella versiolla. Mutta ei se mitään hyvä haisulivesi voi korvata kaiken sen kauhistuksen. Siispä kaadan päälleni hieman tuoksua - siis kirjaimellisesti kaadan, sillä otteeni lipsahtaa kiireessä. Ja sen jälkeen haistan itsekin olevani oikea superhaisuli. Ja kaiken sen laittautumismokailun jälkeen yritän löytää jotain megasexyä päälle pantavaa, mutta tajuan, että olen taas unohtanut puolet vaatteistani vanhempien luo. Joten villapusero hieman rikkinäisten legginsien kanssa on tänään minun jättimegasexy asuni, jolla yritän hurmata Tinderin hoteista hoteimman baarimikon.
Baarimikko odottelee minua jo ravintolan edessä ja kun katson häntä olen lievästi järkyttynyt. Hän on tuhat kertaa paremman näköinen kuin kuvissa: oikein pitkä, tumma ja komea. Ja minä tunnen oloni vähintäänkin homssuiseksi legginseissäni, joissa bussissa istuessani tajuan, että on kaiken lisäksi reikä perseen kohdalla. "Moi", sanon ujosti ja kättelemme ja astumme vieretysten sisään ravintolan ovista. Tarjoilija ohjaa meidät pöytään ja istumme vastakkaisille puolille pöytää. Baarimikkotindermies hymyilee minulle kohteliaasti ja minä olen sulaa hänen katseeseen. "Mites menee?" hän kysyy coolisti ja minua jännittää tosi paljon ja vastaan ujosti, että "hyvin kiitos, miten sulla menee?" ja hänen alkaessa vastaamaan tajuan, että minun on pakko päästä vessaan. "Hyvin kävin tänään kaupassa ja sitten kävimme syömässä Maken ja Timon kanssa ja siellä näimme..." hän jatkaa juttuaan. Ja ennen kuin ehdin nousta pöydästä ilmoittaessani vessaan menosta minulta pääsee ihan älyttömän iso ja haiseva PIERU. Minulta. Siis minulta. Katson vielä ympärilleni ikään kuin varmistuakseni siitä, että se olin minä, joka pieraisi juuri äsken. Ja kaikki viimeinenkin eleganssi häipyy minusta tuon valtavan paukauksen voimalla. Ja baarimikkotindermies tuijottaa minua silmät epäuskoisena ja nenää nyrpistäen. "Oho!" huudahdan päälle hämmennyksessäni ja juoksen vessaan. Vessassa käydessäni tajuan, että Läkerol-pastillit (jotka maistuivat ihan suklaalle!), joita söin koko päivän sisälsivät laksatiivisen vaikutuksen... Vessan peiliin katsoessani huomaan meikkien hompsottavan naamassani pahemmin kuin ajattelinkaan, mutta sille ei voi nyt mitään, sillä meikinkorjausvälineet jäi kotiin..."Tästä ei hyvää seuraa", ajattelen ja kipsuttelen takaisin pöytäämme. Baarimikkomies katselee minua pöydän takaa hämmentyneenä ja selvästikin vähän pöyristyneenä ja katselee minun naamaani (varmaankin minun homssuista meikkiäni) arvioiden. "Näytät eriltä kuin kuvassasi", hän tokaisee. Punastun ja tarjoilijan tuodessa ruokalistan päätän, että minähän teen häneen vaikutuksen: päätän tilata samaa hienolta kuulostavaa jalopenomitälie annosta kuin hänkin tilaa. "Otan samaa kuin hän", tokaisen tarjoilijalle. "Okei, kiitos tilauksestanne. Mitä juotavaa saisi olla?" hän kyselee. "Ottaisin siideriä, jos teillä on", sanon miettiessäni samalla, mitä mies voisi tilata. "Minä ottaisin chileläistä roseviiniä", mies sanoo kuulostaen tyylikkäältä. "Eikun minäkin otan sittenkin sitä!" kiljaisen tarjoilijalle, ja mies ja tarjoilijanainen katsovat minua hämmentyneenä.
Pian pöydässä makaakin meidän molempien ruoka-annokset ja juomat. Mies näyttää nauttivan ruuasta täysin siemauksin, ja maistan ruokaani innolla ison haukun. Ja pian suussani alkaa polttaa. Tunnen kuinka this girl ain`t no longer on fire, vaan nyt se onkin jo suuni, joka palaa. Ja kulautan koko roseviinilasilliseni kerralla alas. Ja koska juon alkoholia aina vähän ja harvoin, niin en halua edes ajatella, mitä juttuni seuraavan puolen tunnin aikana koskivat...
Aloitin varmaan viinipissis juttuni kertomalla, kuinka rakastan tanssia yksin alasti kotona, kuinka unelmoin lemmikkimarsusta, suurista häistä ja suurperheestä ja kuinka ihastun melkein jokaiseen vastaantulevaan mieheen. Ja sitten höpötin kuut ja taivaat kaikkea niin typerää, etten kehtaa ees kertoo...
Ja juttujeni jatkoksi ja miehen katseen ollessa vähintäänkin epätoivoinen tunnen humalaista epätoivoista painetta kurkussani. Röyhtäisy. Mä en vaan voinut enää pidätellä sitä. Ja miehen onneksi tarjoilija sattuu samalla hetkellä tuomaan laskun pöytäämme ja treffit kaikkien aikojen söpöimmän, komeimman ja ihanimman miehen kanssa ovat tulleet päätökseen. Vaikka mun ruoka makaa pöydällä täysin koskemattomana lukuunottamatta ensimmäistä haukkausta ja vaikka en nousuhumalan ja vessassa ravailun takia muista oikein mitään, mitä mies on kertonu mulle. Ja needless to say varmaan, niille treffeille ei jatko-osaa ole tulossa, mies kun lähti melkein pää neljäntenä jalkana mua ja mun reikäsiä legginssejä pakoon treffien jälkeen... Ja muistoksi meistä jäi vain meksikolaisen ravintolan varmaankin yhä ilmassa mystisenä leijuva Läkerol-pieru.
9. marraskuuta 2016
4. marraskuuta 2016
Älä droppaa mun tunnelmaa
Mä tiiän, että me naiset rakastetaan miesten käytöksen arvostelua. Sen voi huomata, vaikka ihan vain seuratessaan lemppariohjelmaani eli Ensitreffit alttarilla -sarjaa. Mä olin niiiin hämmentynyt, miten pienistä asioista, se yks nainen jaksoi sille miehelle valittaa. Ja mä olin niin yllättynyt, kun se mies vaan kärsivällisenä kuunteli kaikki sen naisen pastanjauhannat (tosin siitä on jo aikaa kun kyseisen jakson katoin, niin voi olla että tilanne on jo toinen nyt). Mutta miten naiset kohtelee toisia naisia? Se onkin jo sitten ihan eri tarina kerrottavaksi...
Olipa kerran Iina, joka päätti mennä toissapäivänä kirjastoon. Ja koska Iina inhoaa haisevia ja lemuavia kirjastoja, jotka ovat täynnä tylsiä ja harmahtava haisukirjoja, Iina päätti kysyä tiskin takana jököttävältä vanhahkolta täti-ihmisen näköiseltä naikkoselta apua kirjojensa etsimiseen. "Anteeksi, mutta osaisitkohan sanoa, missä seuraavat kirjat ovat?" Kysyn häneltä ystävällisesti hymyillen, osoittaen samalla hänelle kirjalistaani. "Tuolta koneelta näkee kyllä kirjojen sijainnin", täti-ihminen vastaa minulle tylysti, ilme kuin sitruunapalaa iltapalaksi imeskelleellä. Joten seuraavat kuivat puolituntia yritän epätoivoisena etsiä tenttikirjojani isosta karusta kirjastosalista. Ja sitten kun en tajua mitenkään, että miten saan ikinä tämän illan aikana kirjat haltuuni, niin saan loistoajatuksen. Huomaan nimittäin toisen tiskin takana söpöäkin söpömmän miehen. "Aito oikea mieskirjastosetä!!!" ajattelen riemuissani ihaillen hänen varsikasta vartaloaan ja jopa napajään 99 prosentin varmuudella sulattavaa hymyä. Mä olen yhtä sulatejuustoa, kun näen hänet. Ja sitten päätänkin marssia tiskille kysymään häneltä, tietäisikö hän kenties kirjojen sijainnin...
Mieskirjastosetä hymyilee tiskin takana minulle ystävällisesti. Hän näyttää läheltä katsottuna ihan Johnny Deppiltä tai vähintäänkin mun alakerran naapurimieheltä, mutta kuitenkin ehdottomasti nuoremmalta kuin Johnny Depp. "Anteeksi, mutta en löydä näitä kirjoja millään. Osaisitkohan sanoa, missä nämä kirjat oikein sijaitsevat?" Kysyn häneltä innostuneen epätoivoisella äänelläni. Mies hymyilee minulle ystävällisesti ja rauhallisesti ja vastaa: "Totta kai, minäpä noudan ne sinulle pikaisesti." Ja oloni on helpottuneempi kuin hotelli helpotuksessa. Ja ei aikaakaan, kun minulla on jo viisi minuuttia myöhemmin syli täynnä tenttikirjoja ja hymyilen kuin juuri tonnikalan onkinut kalamies. Minua haluttaisi halata tuota supersöpöä miestä tai ainakin kysyä hänen numeroaan, mutta eipä minusta ole naista siihen. Tyytyväisenä tenttikirjat matkassani jatkan menoani juna-asemalle.
Junassa päätän aloittaa koulukirjojeni lukemisen. Vaunustani on kuitenkin mennyt lukuvalot rikki ja se on täynnä ihmisiä kuin piponi takkuisia hiuksia, joten päätän siirtyä ravintolavaunun puolelle lukemaan. Vaunu on puoleksi tyhjä, mutta valoisa. Viereeni istumaan tulee kaksi miestä, joista toisella on kädessään lasi bisseä ja toisella puolestaan kirja. Ehdin päntätä kirjojani noin vartin verran, kun selkääni koputtaa joku. Hätkähtäneenä käännyn katsomaan, kuinka nuori nainen suu mutrulla avaa suunsa ja sanoo minulle: "Täällä ei saa lukea. Voisitko poistua? Tämä vaunu on vain maksaville asiakkaille." Mielessäni mietin, että olenhan minä jo lipunkin maksanut ja yritän olla droppaamatta tunnelmaa, mutta valitettavasti se alkaa olla jo vähän myöhäistä. Sillä vieressä saman verran aikaa kirjansa kanssa kuluttanut mies, joka ei myöskään ostanut mitään, saa jäädä samalle paikalle lukemaan tyytyväisenä kirjaansa.
Viime viikonloppuna kävimme miespuolisen kaverini kanssa ravintolassa. Ja täytyy kyllä sanoa, että ikinä en ole nähnyt asiakaspalvelun laadussa niin isoa heikkenemistä, kun kaverini jälkeen tilasin itselleni annoksen. Kamuliltani nimittäin kysyttiin ystävällisesti hymyillen, mitä kaikkea lisukkeita hän annokseensa haluaisi ja kun itse kysyi voisiko annoksestani jättää mausteet pois nainen tuijotti minua raivoissaan ja töksäytti vain, että mausteet ovat osa annosta. Ruokani hän kirjaimellisesti paiskasi pöytään, kun taas miehelle hän hymyili iloisempana kuin yksikään ilotyttö. En tajua, miten jokin ihminen voi muuttua Ilonasta Irmeliksi ja päinvastoin niin nopeaa.
Sillä ei pitäisi olla palvelulaadun kannalta mitään merkitystä, mitä jalkojen välistä löytyy. Ei pitäis, olit sä sit junas, kirjastos tai ravintolassa. Suomi on tunnetusti yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, joten kukaanhan ei koskaan palvele ketään oman seksuaalisen suuntautumisen perusteella? Eihän? Sadepilvee en voi pyytää mene pois, mutta yhen tiiän keltä kysyy kyllä vois. Mä nimittäin päätin, että kartan naisasiakaspalvelijoita viimiseen asti seuraavilla kerroilla. Niin rakastunut mä olin siihen kirjasto söpöliiniin...
Olipa kerran Iina, joka päätti mennä toissapäivänä kirjastoon. Ja koska Iina inhoaa haisevia ja lemuavia kirjastoja, jotka ovat täynnä tylsiä ja harmahtava haisukirjoja, Iina päätti kysyä tiskin takana jököttävältä vanhahkolta täti-ihmisen näköiseltä naikkoselta apua kirjojensa etsimiseen. "Anteeksi, mutta osaisitkohan sanoa, missä seuraavat kirjat ovat?" Kysyn häneltä ystävällisesti hymyillen, osoittaen samalla hänelle kirjalistaani. "Tuolta koneelta näkee kyllä kirjojen sijainnin", täti-ihminen vastaa minulle tylysti, ilme kuin sitruunapalaa iltapalaksi imeskelleellä. Joten seuraavat kuivat puolituntia yritän epätoivoisena etsiä tenttikirjojani isosta karusta kirjastosalista. Ja sitten kun en tajua mitenkään, että miten saan ikinä tämän illan aikana kirjat haltuuni, niin saan loistoajatuksen. Huomaan nimittäin toisen tiskin takana söpöäkin söpömmän miehen. "Aito oikea mieskirjastosetä!!!" ajattelen riemuissani ihaillen hänen varsikasta vartaloaan ja jopa napajään 99 prosentin varmuudella sulattavaa hymyä. Mä olen yhtä sulatejuustoa, kun näen hänet. Ja sitten päätänkin marssia tiskille kysymään häneltä, tietäisikö hän kenties kirjojen sijainnin...
Mieskirjastosetä hymyilee tiskin takana minulle ystävällisesti. Hän näyttää läheltä katsottuna ihan Johnny Deppiltä tai vähintäänkin mun alakerran naapurimieheltä, mutta kuitenkin ehdottomasti nuoremmalta kuin Johnny Depp. "Anteeksi, mutta en löydä näitä kirjoja millään. Osaisitkohan sanoa, missä nämä kirjat oikein sijaitsevat?" Kysyn häneltä innostuneen epätoivoisella äänelläni. Mies hymyilee minulle ystävällisesti ja rauhallisesti ja vastaa: "Totta kai, minäpä noudan ne sinulle pikaisesti." Ja oloni on helpottuneempi kuin hotelli helpotuksessa. Ja ei aikaakaan, kun minulla on jo viisi minuuttia myöhemmin syli täynnä tenttikirjoja ja hymyilen kuin juuri tonnikalan onkinut kalamies. Minua haluttaisi halata tuota supersöpöä miestä tai ainakin kysyä hänen numeroaan, mutta eipä minusta ole naista siihen. Tyytyväisenä tenttikirjat matkassani jatkan menoani juna-asemalle.
Junassa päätän aloittaa koulukirjojeni lukemisen. Vaunustani on kuitenkin mennyt lukuvalot rikki ja se on täynnä ihmisiä kuin piponi takkuisia hiuksia, joten päätän siirtyä ravintolavaunun puolelle lukemaan. Vaunu on puoleksi tyhjä, mutta valoisa. Viereeni istumaan tulee kaksi miestä, joista toisella on kädessään lasi bisseä ja toisella puolestaan kirja. Ehdin päntätä kirjojani noin vartin verran, kun selkääni koputtaa joku. Hätkähtäneenä käännyn katsomaan, kuinka nuori nainen suu mutrulla avaa suunsa ja sanoo minulle: "Täällä ei saa lukea. Voisitko poistua? Tämä vaunu on vain maksaville asiakkaille." Mielessäni mietin, että olenhan minä jo lipunkin maksanut ja yritän olla droppaamatta tunnelmaa, mutta valitettavasti se alkaa olla jo vähän myöhäistä. Sillä vieressä saman verran aikaa kirjansa kanssa kuluttanut mies, joka ei myöskään ostanut mitään, saa jäädä samalle paikalle lukemaan tyytyväisenä kirjaansa.
Viime viikonloppuna kävimme miespuolisen kaverini kanssa ravintolassa. Ja täytyy kyllä sanoa, että ikinä en ole nähnyt asiakaspalvelun laadussa niin isoa heikkenemistä, kun kaverini jälkeen tilasin itselleni annoksen. Kamuliltani nimittäin kysyttiin ystävällisesti hymyillen, mitä kaikkea lisukkeita hän annokseensa haluaisi ja kun itse kysyi voisiko annoksestani jättää mausteet pois nainen tuijotti minua raivoissaan ja töksäytti vain, että mausteet ovat osa annosta. Ruokani hän kirjaimellisesti paiskasi pöytään, kun taas miehelle hän hymyili iloisempana kuin yksikään ilotyttö. En tajua, miten jokin ihminen voi muuttua Ilonasta Irmeliksi ja päinvastoin niin nopeaa.
Sillä ei pitäisi olla palvelulaadun kannalta mitään merkitystä, mitä jalkojen välistä löytyy. Ei pitäis, olit sä sit junas, kirjastos tai ravintolassa. Suomi on tunnetusti yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, joten kukaanhan ei koskaan palvele ketään oman seksuaalisen suuntautumisen perusteella? Eihän? Sadepilvee en voi pyytää mene pois, mutta yhen tiiän keltä kysyy kyllä vois. Mä nimittäin päätin, että kartan naisasiakaspalvelijoita viimiseen asti seuraavilla kerroilla. Niin rakastunut mä olin siihen kirjasto söpöliiniin...
31. lokakuuta 2016
Valepalomies
Tiettyjen asioiden luulee tapahtuvan vain saduissa. Ennen kuin ne sitten sattuvat omalle kohdalle. Kuten sellaisten, että tavallisena sunnuntai-iltana marssit kauppaan hiukset sutturalla ja naama myttyrällä ostamaan kurkkuja herättäen jonkun miehen huomion. Kun sä siis näytät siltä kuin olisit juuri nielenyt kilon linnunpaskaa, sulla on paha päivä ja laulat vaan sun mielessä James Bluntin Bad Dayta. Ja se mies keneltä huomiota saat (olematta tällä kertaa edes mitenkään huomiohuora) juoksee sinun perääsi vihanneshyllylle ja huutaa sulle, mikä sun nimi on. Ja siis selvinpäin.
Mulle tutuimmat saalistamisympäristöt eiliseen asti olivat vielä baari (especially Lihatiski), Tinder, roskis, pyykkitupa ja koulu. Mutta vihanneskaupparakkaus oli mulle jotain aivan uutta. Ja suloista! Oikeastaan vihanneskauppakohtaaminen ei olisi voinut olla enempää suloisempi tapa tavata tuleva elämänkumppani. Joten kun se mies, joka näytti hieman epäsiistiltä ehkä vähän siltä, ettei olisi kammannut hiuksiaan viikkoihin ja oli hieman vanhahkon oloinenkin kysyi mun numberii, mä mietin vain ja ainoastaan sitä lausetta, jota kaikki mua viisaammat tädit jauho enemmän kuin pennepastaansa kun mä erosin: Se uusi rakkaus odottaa sinua Iina jo nurkan takana! Ja mä mietin mietin ja mietin sitä lausetta ja niinpä se lause muokkas itse itsensä uuteen muottiin mun suuressa viisasta viisammassa päässä: "Iina, se uusi rakkaus odottaa jo sinua ihan kurkkuhyllyn vieressä!"
Niinpä juttelimme kurkkuhurmurimiehen kanssa aikamme vihannesosastolla ja kun mies ehdotti kahveja suostuin oitis antamaan hänelle numeron. Ja mulla ei ollu enää no longer bad day. Soitin heti Elinalle kohtaamisesta ja hän jauhoi mulle, ettei oo aprillipäivä ja ettei kukaan täysjärkinen mies kysy ruokakaupassa kenenkään numeroo. Mutta mä en uskonut, vaan innoissani googlettelin jo tulevan treffikumppanin nimee netist. Ja okei netistä selvis, että mies oli mua viistoista vuotta ja risat vanhempi, mutta sehän ei menoani haitannut. Sillä mies sanoi olevansa palomies! Ja mielessäni lauleskellen This girl is on fire sovin palomieskurkkumiehen kanssa treffit jo maanantaiksi päivälle.
Sovimme näkevämme miehen kanssa keskustassa eräässä tavallisessa ravintolassa. Koska taivaalta satoi vettä kaatamalla mies tuli hakemaan minut asuntoni ovelta pienellä sinisellä autollaan (mitä luxusta!). Mies hymyilee minulle ei-niin-valkoiset (nuuskahampulit) hampaat vilkkuen ja tervehtii mua matalalla äänellään astuessani autoon. Hymy ei kuitenkaan säväytä minua sen kummemmin ja reippaasti istun rähjäiseen autoon hänen viereensä. Ja heti kun tungen perseeni penkkiin, niin hän tarttuu minua kasvoista kiinni ja antaa pari reipasta suudelmaa suulleni. Ja en mä niitä suukkoja muuten ois pistäny pahakseni, mutta hänen hengityksensä haisee rehellisesti sanottuna pahemmalle kuin voin kuvitella yhdenkään haisulin hengityksen haisevan. Joten työnnän itseäni penkillä kauemmas hänestä ja onneksi hän näyttäisi tajuavan vihjaukseni.
Ravintolaan saavuttuamme sade on loppu ja mietin, miten voisin livahtaa paikalta pois hyvän sään aikana, sillä automatkan perusteella saattoi jo päätellä, että ikäero voisi muodostua esteeksi. Miehen lempipuheenaihe kun tuntui olevan politiikka ja sienestys. Päätän kuitenkin suhtautua uuteen palomiestuttavaani positiivisesti ja viedä treffit loppuun asti kunnialla. Istahdamme ravintolan punaisille penkeille ja mies haluaa tarjota minulle kolmen ruokalajin illallisen ja mä ooon NIIIN hämmentynyt. Palomiehillä täytyy olla kovat liksat mietiskelen lukiessani kalliin oloisen ravintolan ruokalistaa. Ruuat tilattua mies utelee jo tulenko hänen luokseen katsomaan leffaa ruuan jälkeen. "Katsellaan sitten", vastaan hänelle hieman yllättyneenä hänen hätäilystään. Seuraavaksi utelen häneltä hänen palomiehen työstään: "Onkos ollut hurjia tilanteita töissä?" utelen suu pyöreänä mieheltä. "Itse asiassa pakko myöntää sulle nyt, en ole palomies..." Mies naurahtaa ja hohottaa tyytyväisenä. Siinä vaiheessa tarjoilija tuo eteeni keitetyt perunat ja mulla alkaa keittää pahemman kerran päässäni. Mies valehteli jo heti alkuun, tästä ei hyvää seuraa. Syömme ateriamme nopeasti ja miehen maksettua laskut hän vain röyhkeästi ilmoittaa vievänsä minut hänen kotiinsa ja että minun kotiini hänellä ei ole enää kyytiä tarjota. Niinpä päätän, että minähän en enää antipalomiehen mukaan lähde ja pistän tassua toisen eteen ja sanon hänelle heipat. Mies jää ihmeissään tuijottamaan perääni, kun juoksen pahan sään eli sateen taas alkaessa bussipysäkille. Todeten, että Elina oli sittenkin oikeassa... Kukaan täsjärkinen ei tuu kaupassa iskeen.
Mulle tutuimmat saalistamisympäristöt eiliseen asti olivat vielä baari (especially Lihatiski), Tinder, roskis, pyykkitupa ja koulu. Mutta vihanneskaupparakkaus oli mulle jotain aivan uutta. Ja suloista! Oikeastaan vihanneskauppakohtaaminen ei olisi voinut olla enempää suloisempi tapa tavata tuleva elämänkumppani. Joten kun se mies, joka näytti hieman epäsiistiltä ehkä vähän siltä, ettei olisi kammannut hiuksiaan viikkoihin ja oli hieman vanhahkon oloinenkin kysyi mun numberii, mä mietin vain ja ainoastaan sitä lausetta, jota kaikki mua viisaammat tädit jauho enemmän kuin pennepastaansa kun mä erosin: Se uusi rakkaus odottaa sinua Iina jo nurkan takana! Ja mä mietin mietin ja mietin sitä lausetta ja niinpä se lause muokkas itse itsensä uuteen muottiin mun suuressa viisasta viisammassa päässä: "Iina, se uusi rakkaus odottaa jo sinua ihan kurkkuhyllyn vieressä!"
Niinpä juttelimme kurkkuhurmurimiehen kanssa aikamme vihannesosastolla ja kun mies ehdotti kahveja suostuin oitis antamaan hänelle numeron. Ja mulla ei ollu enää no longer bad day. Soitin heti Elinalle kohtaamisesta ja hän jauhoi mulle, ettei oo aprillipäivä ja ettei kukaan täysjärkinen mies kysy ruokakaupassa kenenkään numeroo. Mutta mä en uskonut, vaan innoissani googlettelin jo tulevan treffikumppanin nimee netist. Ja okei netistä selvis, että mies oli mua viistoista vuotta ja risat vanhempi, mutta sehän ei menoani haitannut. Sillä mies sanoi olevansa palomies! Ja mielessäni lauleskellen This girl is on fire sovin palomieskurkkumiehen kanssa treffit jo maanantaiksi päivälle.
Sovimme näkevämme miehen kanssa keskustassa eräässä tavallisessa ravintolassa. Koska taivaalta satoi vettä kaatamalla mies tuli hakemaan minut asuntoni ovelta pienellä sinisellä autollaan (mitä luxusta!). Mies hymyilee minulle ei-niin-valkoiset (nuuskahampulit) hampaat vilkkuen ja tervehtii mua matalalla äänellään astuessani autoon. Hymy ei kuitenkaan säväytä minua sen kummemmin ja reippaasti istun rähjäiseen autoon hänen viereensä. Ja heti kun tungen perseeni penkkiin, niin hän tarttuu minua kasvoista kiinni ja antaa pari reipasta suudelmaa suulleni. Ja en mä niitä suukkoja muuten ois pistäny pahakseni, mutta hänen hengityksensä haisee rehellisesti sanottuna pahemmalle kuin voin kuvitella yhdenkään haisulin hengityksen haisevan. Joten työnnän itseäni penkillä kauemmas hänestä ja onneksi hän näyttäisi tajuavan vihjaukseni.
Ravintolaan saavuttuamme sade on loppu ja mietin, miten voisin livahtaa paikalta pois hyvän sään aikana, sillä automatkan perusteella saattoi jo päätellä, että ikäero voisi muodostua esteeksi. Miehen lempipuheenaihe kun tuntui olevan politiikka ja sienestys. Päätän kuitenkin suhtautua uuteen palomiestuttavaani positiivisesti ja viedä treffit loppuun asti kunnialla. Istahdamme ravintolan punaisille penkeille ja mies haluaa tarjota minulle kolmen ruokalajin illallisen ja mä ooon NIIIN hämmentynyt. Palomiehillä täytyy olla kovat liksat mietiskelen lukiessani kalliin oloisen ravintolan ruokalistaa. Ruuat tilattua mies utelee jo tulenko hänen luokseen katsomaan leffaa ruuan jälkeen. "Katsellaan sitten", vastaan hänelle hieman yllättyneenä hänen hätäilystään. Seuraavaksi utelen häneltä hänen palomiehen työstään: "Onkos ollut hurjia tilanteita töissä?" utelen suu pyöreänä mieheltä. "Itse asiassa pakko myöntää sulle nyt, en ole palomies..." Mies naurahtaa ja hohottaa tyytyväisenä. Siinä vaiheessa tarjoilija tuo eteeni keitetyt perunat ja mulla alkaa keittää pahemman kerran päässäni. Mies valehteli jo heti alkuun, tästä ei hyvää seuraa. Syömme ateriamme nopeasti ja miehen maksettua laskut hän vain röyhkeästi ilmoittaa vievänsä minut hänen kotiinsa ja että minun kotiini hänellä ei ole enää kyytiä tarjota. Niinpä päätän, että minähän en enää antipalomiehen mukaan lähde ja pistän tassua toisen eteen ja sanon hänelle heipat. Mies jää ihmeissään tuijottamaan perääni, kun juoksen pahan sään eli sateen taas alkaessa bussipysäkille. Todeten, että Elina oli sittenkin oikeassa... Kukaan täsjärkinen ei tuu kaupassa iskeen.
24. lokakuuta 2016
Täydellinen mies
Mä luulen tavanneeni viime yönä täydellisen miehen. Hän oli kaikki, mitä nainen voi ikinä toivoa. Hän kirjaimellisesti vei minulta varpaat alta. Tunsin itseni vapaammaksi kuin yksikään Lidlin vapaan kanan kananmuna ja oloni rakastuneemmaksi kuin yhdenkään raksamiehen kanssa. Siinä hän oli. Minun edessäni. Ainoastaan käteni olivat takanani eikä sormeni ulottuneet edes hipaisemaan häntä. Ja sen täydellisyyden skenaarion rikkoi ainoastaan se hetki aamulla, kun heräsin naapurin vessanpöntön lotinaan ja tajusin yhden asian. Se täydellinen mies oli vain mielessäni, in my head - ihan kuten Madconkin laulaa. Ja se täydellinen hetki oli vain unta - hyvää sellaista. Liian hyvää ollakseen totta.
Ihmiset haaveilevat monista asioista: toinen kultakalasta, kolmas hamsterista ja neljäs miehestä. Mä haaveilen täydellisestä miehestä. Ja viime öisen unen jälkeen mä todellakin viimein NIIN tiedän, millainen on erittäin täydellinen mies. Mä nimittäin haluaisin aidon eräjorman. Siis en nyt tarkoita sellaista, jonka kanssa kävin treffeillä tässä vastikään. Ne treffit olivat nimittäin valehtelematta katastrofi, kuten Eräjorman jäljillä -postauksessa kerroinkin. Vaan tarkoitan aitoa, luomua ja rehellistä erähenkistä kotimaista miestä. Tai okei ei sillä kotimaisuudella niin väliä (toivottavasti ette ehtineet jo rasistiksi luulla!) vaan ainoastaan, sillä että mies on aito ja rehellinen. Ja jotenkin mulle on jäänyt sellainen kuva miehistä, että varsinkin eräjormat ovat aitoja ja rehellisiä. Olisi täydellistä, jos mies olisi Muumien Reippailija-Hemulin, Tarzanin ja eksoottisen Enrique Iglesiaksen risteytys. Sellainen mies, joka ei toisi leipää kotiin, mutta sen sjaan kalastaisi mulle joka aamu jostain erämaan järvestä lohen aamupalaksi. Ja sitten hän toisi mulle sen lohikalan sängynviereen maitoon sekoitetun kaakaon kera, Siis sellaisen kaakaon, jossa on sokeria ihan hitokseen.
Ja miksi eräjorma mies olisi täydellinen mies, vaikka en itse eräile? Koska mä oon ihan varma, että Eräjormalla olis mulle ihan plenty of time aikaa, koska hän ei juurikaan käy muuta kuin kalassa eikä notku ilta myöhäseen baareissa muita naisia pokailemassa ja olutta kittaamassa kuin minä mehukattia. Eräjorma ei valehtelis, koska ei luontokaan valehtele ja eräjormat nyt vain sattuvat rakastamaan luontoa. Eräjorma tykkäis elämistä ja me voitais sen kanssa ruokkia aina kurreja meiän yhteisellä erämökin takapihalla. Jottei elämä kävis liian tylsäksi me voitais eräjorman kanssa lähteä yhteiselle eksoottiselle eräretkelle johonki villiin ja hauskaan erämaahan. Meillä olisi siis yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja yhteinen harrastus!!! Ja koska eräjorma ois kiltti, huomaavainen ja hauska, niin se hyväksyis mut just sellasena ku olen. Kun mä heräisin aamulla näyttäen peikolta, se ei vaan noteerais sitä ja jatkais muina miehinä kalastustaan. Sille ois ihan fine, jos en jaksa aina kammata mun hiuksii tai silittää mun sukkii. Tarzan piirteet tulis Eräjormassa esiin aina kuin joku vaara, kuten karhu tai boa-käärme uhkaisis mua. Se juoksis pelastaan mut vaikka vuoren huiplta ja jos se nyt ei kuuta taivaalta mulle hakis, niin ainaki sen Oltermanni -juusto paketin (koska muut juustot ei vaan oo niin hyvii). Eräjorma ei myöskään turhaa räpläisi iiphonensa, samsunniansa tai muutakaan älykästä puhelinta. Ja se ei laittais fledaansa kiloa hiusmiesgeeliä, tai kainaloihinsa mitää Axe x-tra man -voiteita. Sillä ei menis laittautumiseen ainakaan enempää aika kuin mulla. Mä oisin sen elämän number one, ihan niinku seki mun. Ainaku se ois mun kaa, niin sillä ois sellanen fiilis, että se on heittäny tikan keskelle taulua tai voittanu Lotossa jättipotin. Ja eräjorman kanssa me voitais herätä neljältä yöllä ihan vaan kattellaksemme ihanaa täyskuuta. Kun se vain istuis viereen mun, siin ois jotain nii oikeaa.
Mutta valitettavasti täydellistä miestä ei taida olla, vaan ihan kuten Corrs niin mä näen tään täydellisen eräjorman only when I sleep. Ehkä sekin riittää. Ainakin toistaiseksi.
22. lokakuuta 2016
Smell is in the air
Tuoksu kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten halusin selvittää, mitä mieltä miehet ovat oikeasti seuraavista naisten tuoksuista. Joten seuraavat mielipiteet kuvassakin esiintyvistä naisten tuoksupulleroista eivät ole omiani, vaan erään nuoren miespuolisen ystäväni rehelliset ajatukset siitä, mitä tunteita lempparituoksuni hänessä herättävät.
The Body Shop Satsuma Body Mist
Tuoksuu kivan raikkaalle ja trooppiselle. Sopii aurinkoiseen kesäpäivään hyvin.
Escada Cherry in the air
Lempeä tuoksu. Mukava ja hento. Ei ollenkaan häiritsevä.
Oriflame Delicacy Eay De Toilette
Hieno ulkoapäin. Mitenköhän aukaistaan? Tuoksu aika mitäänsanomaton - mutta ihan hyvä tuoksu kuitenkin! Hyvä yleistuoksu.
Marc Jacobs Daisy
Tosi hieno pullo. Mukava korkki, kukkakorkki. Tää ei oo niin hyvä. Erikoinen. Voisi sopia erikoisiin tilanteisiin. Varmaan harvoin ja harkiten käytettäväksi. Hieno. Vahva tuoksu, erittäin vahva. Hyvä juhlatuoksu. Kun haistelee pidempään alan tykätä tästä...
Vera Wang Rock Princess
Tuoksuu sääskimyrkylle. Pistävä tuoksu.
Victoria`s Secret Love Addict Fragrance Mist
Aika pehmeä tuoksu. Pehmeä, ihan kiva. Monenlaisiin tilanteisiin. Yleistuoksu.
Victoria`s Secret Passion Struck
Vahva tuoksu, kun läheltä haistaa. Tuoksuu sille mille sanotaan. Sopii johonkin kesäisempään. Yleishyvä kesätuoksu, sopii myös kevääseen. Ei juhlava juurikaan.
Britney Spears Fantasy
Tosi hieno purkki. Ihan hyvä tuoksu. Ei ollenkaan huono. Suht.mieto, ei ollenkaan pistävä. Vaikuttaisi hyvältä.
Anna Sui Sui Dreams
Aika hyvä. On hyvä! Tosi hyvä! Tulee mieleen etelänlämpö ja iltatuoksut.
Jennifer Lopez Deseo
Mieto tuoksu. Aika samanlainen kuin se kukkatuoksu (eli Marc Jacobsin Daisy :D). Ei ollenkaan huono. Kukkatuoksu kuitenkin parempi. Miedompi kuin kukkatuoksu. Tosi hieno purkki.
Nina Ricci Les Belles de Ricci Liberte Acidulee
On tämäkin hyvä. Ei ollenkaan huono. Päärynämäinen. Tuo mieleen vihreät hedelmät.
Nina Ricci Nina
Hurmaava hedelmä. Aika vahva ja tosi hyvä tuoksu. Kiihkeä, rakkaudentuoksuinen.
Oriflame Full Moon
Tulee mieleen ulkomaanlomat. Tosi hyvä tuoksu - yksi parhaista! Tosi mukava tuoksu. Tää on kyl tosi hyvä. Jotenkin tulee matkustelu mieleen tästä.
Ei hyviä tuoksuja olivat Victoria`s Secretin Passion Struck ja Vera Wangin Rock Princess.
Seksikkäin tuoksu oli Nina Riccin Nina (ompputuoksu).
Parhaimpia tuoksuja oli kaksi: Oriflamen Full Moon ja Nina Riccin Nina - molemmat yhtä hyviä!
Marc Jacobsin Daisy (kukkatuoksu) oli kolmanneksi paras. Suin Dreams neljänneksi paras. Les Belles De Ricci Liberte oli viidenneksi paras tuoksu. Escadan Cherry In The Air ei ollut niin hyvä tuoksu, Victoria`s Secretin Passion Struck ja Vera Wangin Rock Princess huonoimmat. Body Shopin tuoksu neljänneksi huonoin.
Eli tällaiset olivat miespuolisen henkilön rehelliset mielipiteet lempparituoksuistani. Täytyy myöntää, että olin yllättynyt, sillä itse olisin ajatellut tuoksujen paremmuusjärjestyksen menevän aika lailla päinvastoin. Mutta kuten meitä naisia ja miehiäkin - niin on makujakin moneksi. Seuraava laulunluikautus Spiörsin Britniltä muistuttakoot meitä naisia hajuvesien tärkeydestä: (anteeksi kaikki astmaatikot, lupaan olla ens kerralla kaatamatta koko hajuvesipulloa päälleni...)
And while I wait I put on my perfume, yeah I want it all over you
I gotta mark my territory
- Perfume, Britney Spears.
15. lokakuuta 2016
Kuinka olla ikisinkku?
Tänään mä vietän sinkkuuteni virallista puolivuotispäivää, sillä sain opiskelijakämppäni kuudennen vuokran vastikään maksettua. Pöydälle olen ostanut Fazerin Minimudcake -mutakakun, jonka päälle olen asettanut yhden rakkaudenpunaisen kynttilän. Oikeastaan puolitin kynttilän, koska tämä on vasta puolivuotispäivä ja vuoden päästä poltan kokonaisen.
Jotta elämä kuitenkaan ei olisi pelkkää tylsää arkea, rommintäyteisiä bileitä ja treffailua päätin, että tänään tämän juhlan kunniaksi tekisin kaikkia niitä parhaita asioita, joita sinkkuuteen liittyy eli pesisin vessanpytyn, heittäisin puolet homeisista leivistä roskiin (koska en löydä mistään kaupasta sinkkuleipäpusseja), pesisin hampaani yksin peilin edessä ja laittaisin illalla nukkumaan yksin uninalleni viereen. Päätin myös, että vaihdan sänkyyni tänään lakanat, jotta saisin vähän luksusmaista hotellimaisuutta kämppääni. Ja koska mä rakastan tätä sinkkuelämää niin paljon, etten sanotuksi saa, päätin myös tehdä muistilistan niistä tavoista, joilla tämän sinkun statuksen saan todennäköisesti vastaisuudessa pitääkin.
1. Miss Lemonlady
And all that I can see is just a yellow lemon-tree… (Fool`s Garden)
Kuka voisi vastustaa juuri sitruunaa maistanutta Iinaa? - Niinpä, varmasti kaikki. Siksi mä päätinki, että pistän suupielet jatkossakin alaspäin, koska miehet ovat kohdelleet mua elämäni aikana NIIN huonosti ja kaltoin. Koska kaikki miehet on ihan paskoja enkä halua, että ykskään niistä ikinä lähestyy minua, etten vain tulisi loukatuksi, jätetyksi tai petetyksi pistän huuleni alaspäin. Ja otan sellasen tosi pelottavan ilmeen, pelottavamman ku yhdelläkään irvistävällä ilotytöllä. Ja ajattelen vain edessäni kasvavia sitruunapuita (okei oikeasti koivuja) miesten sijaan.
2. Miss Criteria
The tide is high but I'm holdin' on
I'm gonna be your number one
I'm not the kind-a girl who gives up just like that... (Blondie)
Ethän sä nainen haluu mitään sikaa säkissä tai ketään miestä, joka ei niin todellakaan ois sun arvoinen? Siksi kannattaakin muistaa, että miehen täytyy olla erittäin komea, omistaa jättimäinen avoauto, olla hyväpalkkaisessa lentäjän tai lääkärin työssä, siivota kaikki sunkin sotkut, muistaa jokainen parisuhteenne puolivuotispäivä, yllättää sut vähintäänkin joka viikko jollain hienolla yllätyksellä ja kustantaa sun ravintolaillallinen. Ja lisäksi miehen pitää olla luonteeltaan kärsivällinen, joustava, empaattinen, suorasanainen muttei loukkaava, kestää sun jokapäiväiset valitukset ja olla sun tukena ja turvana 24/7. Ja ulkonäkökriteereistä vielä, että tummat silmät, ei YK (siis yhteenkasvaneet kulmakarvat), ei parransänkeä, täydellinen sixpack, ryhdikäs olemus ja vaatteita niin, että hän voi vaihtaa ne joka päivä ainakin kolmesti, ettet vahingossakaan kyllästyisi.
3. Miss You so don`t deserve me
Päätä ettet lähde yksillekään treffeille tai bileisiin, koska niissä voisit tavata kaikenlaisia typeriä miehiä. Ja jos erehdytkin menemään treffeille jonkun miehen kanssa ota päällesi se tuomitseva, kriittinen ja arvosteleva katse ja etsi hänestä ekana kaikki viat. Ja jos mies erehtyy sanomaan yhdenkin väärän lauseen älä missään nimessä lähde enää uusille treffeille hänen kanssaan, koska love is a losing game.
4. Miss Numberscale
Ikä ei todellakaan ole mikään numero, vaa`an numero kertoo enemmän kuin tuhat miestä (ethän sä mitään lihavaa miestä vaan ikinä haluu) ja pankkilitin isot numerot on vaan plussaa. Juha88:kin oli ihan liian vanha, joten mitä järkeä antaa ees mahiksii?
5. Miss Enhän mä vaan näytä läskiltä täs mekos?
Because you know I'm all about that bass... (Meghan Trainor)
Mä oon niin läski, etten saa ketään miestä. Mun hiukset on niin ohuet, ettei kukaan mies mua koskaan huolisi. Mun naama on niin täynnä finnejä, et kuka musta välittäis? - Mä oon aika varma, että mä oon kuullu joskus kerran ainakin yhden totuuspohjaa sisältävän kliseen: Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Mutta jos sun sisin on niin heikolla itsetunnolla varustettu, että miehen pitää jo ekasta tapaamisesta alkaen keskittyä, vaan suhun ja sun ongelmiin, niin loppu ei välttis oo Saduillekaan kuin saduista.
6. Miss Paikkatietoinen
Mä en haluu löytä miestä baarista enkä missään nimestä mistään niin pinnallisesta sovelluksesta ku Tinder....
Se vaan, että kuka ns. "normaali" ujohko suomalainen mies uskaltaa lähestyä ketään naista muualla?
7. Miss Ryyppy Rohkasu
Juon, juon minä tyttö juon, minä tykkään olla kännissä...
Otanpa vähän rohkaisuryyppyjä ennen ku meen jutteleen tolle miehelle. Puol tuntia myöhemmin: "Hiihhiihhiiiiiiii, mhun nhimi on Iiiiiihna. Shaaanks mhä sun numheron jäbä? Hihhihiih". Ja mies juoksee pakoon nopeampaa, kuin yksikään gekkolisko.
8. Miss Kotikissa
Sweet home Alabama / Where the skies are so blue (Lynyrd Skynyrd)
En mä kuitenkaan löydä ketään, joten jään kotiin... - Mutta valitettavasti koti ei oo aina siellä, missä sun sydän voisi olla.
9. Miss Yleistäjä
And I`ve hurt myself... (Christina Aquilera)
Iina tapaa uuden jätkän ja möläyttää sille ekana: "En koskaan tapaa ketään mukavaa tai luotettavaa jätkää. Kaikki piehet pettävät naisiaan eikä kehenkään voi luottaa. Kaikki miehet ovat niin pinnallisia ja välinpitämättömiä. Mun exäkin joi, joten kaikki miehet juovat." - Niin Iina, miten meni noin omasta mielestä?
10. Miss Pessimisti
Pessimisti ei pety koskaan -eihän? Sillä nyt Iinalla on ihan järjettömän kipeä selkä taas. Voi vitsit nyt mulla lohkes kynsikin. Mulla on hiukset nyt niin huonosti. Ihan hiton monta esseetäki pitäis kirjottaa. Mun elämä on täyttä sontaa... Ai joko sä lähikki näiltä treffeiltä???!!!
12. lokakuuta 2016
Kauppaopiston miehet
Saksan kielessä on olemassa sana nimeltä besserwisser. Kun sen suomentaa sanasta sanaan kirjaimellisesti siitä tulee paremmintietäjä.
Mä tapasin tällä viikolla elämäni eliittikumppanin. Mutta ei, en tavannut häntä Eliittikumppanissa tai missään muussakaan nykyaikaisessa applikaatiossa. Koska rehellisesti sanottuna minua on viime aikoina alkanut väsyttää se, että Tinderissä tulee samanlainen olo kuin valkkaisi Prismasta eri juustolajeja (ei sillä et ees diggailisin juustosta). Päädyin siis taas ylläripylläri menemään treffeille, kun koululla oleva kauppismies kysyi, josko lähtisin hänen kanssaan kahvikupposelle. Ja vaikka mä vihaan kahvia, mulla on vahvat epäilykset kauppiksen bissneshaikaloja vastaan ja vaikka olin juuri vannoutunut alkaa treffilakkoon (ihan kuten siihen namulakkoonkin), niin kuinkas ollakaan huuleni sanoivat muuta kuin pääni taas vaihteeksi: "Joo, toki minä yksille kahveille voin lähteä!"
Ja tänään kellon lyödessä kuusi istun keskustassa pienen suloisen kahvilan penkillä. Odottaen. Odottaen. Ja odottaen. "Nyt se tietysti teki oharit", ehdin jo ajatella. Kunnes kahvilan ovi paukahtaa ja ovesta sisään marssii hän. Ja pakko myöntää -hyvältähän bisnesshai minusta näyttää. Ruskeat silmät, ruskea hieman sivulle kaartuva tukka ja hajuvesi (hajuvedeksi kutsun, koska partavettä laitetaan vain partaan), joka kirjaimellisesti voisi kaataa naisen kuin naisen. Sitä oli nimittäin hieman liikaa. Yksi asia, mikä minussa ei herättänyt heti alkuun kuitenkaan voimakasta ihastusta oli hänen, mitä lie miesten supermiesgeelitököttiä täynnä oleva tukkansa, joka näytti tahmaisemmalta kuin yksikään Taffelin juustonaksu (vaikka olikin muuten ihanan ruskea ja sivulle kaartuva). Toinen mikä minua hieman hänessä epäilytti oli hänen luonnottaman valkea hymynsä. Tuli heti sellainen olo, että tuo mies yrittää kyllä heti myydä mulle jotain, mutta vielä silloin en aavistanut mitä.
Bisnesshai tulee halaamaan minua heti minut nähdessään. Ei mitään pahoitteluja myöhästymisestä: Vain halaus ja häikäisevä Pepsodent-hymy. Halaus on muuten mulle ihan fine, mutta se, että hän yrittää heti pistää kätensä vaivihkaa perseelleni ei ole ok. Työnnän itseni heti hänestä hieman kauemmas ja sitten siirrymmekin jo tilaamaan tiskille (tällä kertaa ei kuitenkaan Lihatiskille). Minä tilaan itselleni vihreää teetä miehen napatessa käsiinsä tyylikkään ice coffee latte with no sugar fat free milk or no added flavors. Mies maksaa hienon coffee latte with no sugar, fat free milk or no added flavors -juomansa isosta Bossin lompakosta kaivetullaan Visalla. Ja tietysti nykyaikaisena ja coolina businesshaina hän käyttää maksamiseensa lähimaksua. Ja samalla kun hän vilauttaa pankkikorttiaan lähimaksuominaisuudella kahvilan laitteeseen hän heilauttaa rannettaan suurieleisesti, jotta kaikki ympärillä olevat ihmiset (varsinkin naiset) näkisivät hänen suuren kultaisen Rolex kellonsa. Sen jälkeen hän menee itsevarmoin ja laahustavin askelin istumaan penkilleen, minun kopsuttaessa kaviot katossa hänen perässään Prismasta ostetuilla halppiskorkkareillani.
Istumme pöydän ääreen ja katselemme toisiamme intensiivisesti. Hänen silmänsä ovat niin suklaanruskeat ja katseensa niin intensiivinen, että olen uppotua niihin. Keskustelun aloitamme perinteisellä ja asiallisella small talkilla niin kuin jokainen itseään arvostava kauppismies keskustelunsa aloittaakin. Kun kysyn mieheltä, mitä hänelle kuuluu saan häneltä selkeän ja ytimekkään vastauksen: "Koulu ja työt huippu mallilla ja elämä hymyilee." Ja seuraavaksi bisnesshai siirtääkin keskustelun aiheen sutjakkaasti ja ovelasti hänen bisneksiinsä. Toisin sanoen hänen vanhempiensa busineksiin ja hänen monologinsa kuuluukin seuraavan vartin ajan kuta kuinkin näin: "Mun faija omistaa erään todella suuren rikkaan yrityksen. Firma tekee tuottoa noin 100 000 euroa vuodessa ja firmassa on niin ja niin monta työntekijää, Minusta tulee johtaja ja yksityisyrittäjä..." Ja joka kerta kun avaan suuni puhuakseni hän kääntää keskustelun jotenkin häneen itseensä. Ja minä vastaan hänelle, joka kerta hänen suuriin sanoihinsa "wow" ja hymyilen niin, että ei yhtä valkoiset kuin hänen hampaansa näkyvät korviin asti. Keskustelun poiketessa ohimennen minuun hän näyttää aina siltä, kuin kiviäkin kiinnostaa. Ja lisäksi kun mainitsen tykkääväni leipoa, hän tokaisee heti siihen, että mitä hemmetin hyötyä siitä on. Ja kun mä kerron, mitä mieltä oon jostakin asiasta, hän tietää heti kaiken mua paremmin. Oon muun muassa laittanut päälleni punaisen mekon ja siihen hän kommentoi heti, etten oo pukeutunu vuodenaikaan sopivasti. Ja kun hän hoksaa, ettei mantsan taidoissani oo hirveenä kehuttavaa, hän ei malta olla kertomatta koko maailmankartasto tietämystään. Ja kun hän tajuaa, että ihoni on vähän keskivertoa tummempi hän kommentoi heti, mikä helkkarin feikkirusketus mulla on.
Mutta treffien lopuksi hän kuitenkin lopulta tokaisee: "No tuliko kaupat?" Ja ennen kuin ehdin edes möläyttää, mitkä hemmetin kaupat hän ehtii jo moiskauttaa limaisen ällöttävän pusun poskelleni. Ja kämpillä mä juoksen äkkii peseen sen syljen ja liman poskestani ja kauhistun kun kännykkääni ponnahtaa viesti: "Koska otetaan uusiks? Olit aika hyvä valinta mun mätseistäni."
All in all kauppaopiston miehet te todella, ette käännä ainakaan tän tytön päätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)