Treffi-ilmoitukseni

Voisinko olla sun elämäsi ensimmäinen ja viimeinen viimeinen rakkaus? Voisitko olla se kivi, joka joskus maassa seisoo jykevänä minun ja sinun nimet toisiensa viereen kirjoitettuna? Voisitko olla se mies joka sanoo mulle kerran tahdon, mutta ei kertakaan jätä tahtomatta. Voisitko olla se joka nukahtaa aina minun viereeni ja herää aamulla vierestäni lakanat rakkaudesta rytyssä kuin rusina? Voisitko olla se mies joka rakastuu minuun kerran, mutta jonka ei tarvi rakastua enää uudelleen? Voisitko olla sanomatta minulle koskaan rakastavasi minua ja ilmoittaa vasta jos asia toiseksi muuttuu? Voisitko saada minut tuntemaan itseni suuremmaksi ja vahvemmaksi kuin olenkaan? Vaikka muuttaa minut leppäkertusta gorillaksi? Voisitko olla minun IKEA-jakkarani kun en ylety maitohyllylle? Voisitko pussata minua aamulla, kun henkeni haisee mädiltä mustikoilta ja hiukseni hapsottavat kuin hanhiemolla? Voisitko olla minulle hellä, vaikka lähdetkin töihin? Voisitko olla minun aamurusko ja illanhämärä? Voisitko olla myös päivänpaiste, vaikka välillä töissä olisitkin? Lähtisitkö kanssani iltaretkelle, olisitko kanssani tekemättä mitään? Olisitko kanssani ensi uutena vuotena ja juhannuksena? Olisitko kanssani arkena? Saisinko nähdä kaverisi? Esittelisitkö minut tutuillesi ylpeänä? Haluaisitko minut muuksikin kuin koristeeksi? Rakastaisitko minua vielä vanhana ja ruttuisena? Jättäisitkö minut ryttäämättä, vaille haavoja sydämen? Rakastaisitko minua silloin kun minusta tuntuu, että en rakkauttasi ansaitse? Rakastaisitko minua, kun olen kipeä? Tai kun en jaksa aamulla meikata? Ethän rakastaisi minua rikki ja antaisithan minulle omaakin aikaa? Ethän jättäisi minua yksin kahdestaan? Olisitko mun miehinen puoli ja antaisitko minun olla nainen? Lämmittäisitkö minua kun patteri on rikki? Polvistuisitko joskus ja lupaisit ikuisesti rakastaa? Olisitko uskomattoman uskollinen aviomies? Haluaisitko pieniä lapsia kanssani, joita rakastaisit yli kaiken?  Istuttaisitko kanssani ruusupensaan talomme takapihalle? Tulisitko luokseni kun aina voisit, silloin kun et jaksakaan? Lähtisitkö kanssani maailmanääriin auringon alle loikoilemaan? Pitäisitkö kädestäni kiinni silloin kun minua pelottaa, uskaltaisit hypätä kanssani johonkin hulluun täysin tuntemattomaan? 

Jos tunnistit tästä viestistä itsesi, tiedät kehen ottaa yhteyttä ;) 

All By Myself

Jotenkin kummasti tuli näitä banskukakkuja heti ikävä...

Tässä sitä nyt ollaan, Suomessa (syksyisessä ja kylmässä sellaisessa), pohtimassa onko homehtunut Becel-voipurkki syötävää vai ei. Soitin äidilleni ja hän oli sitä mieltä, että ei. Ja jälkikäteen ajateltuna niin olin minäkin. Mutta vaikka, kuinka kauan yritin itselleni uskotella, että haikea fiilis johtuu vain siitä, että joudun heittämään vasta niin hyvää ja tuoretta voita hukkaan, joudun itselleni myöntämään, ettei se vain niin ole.
En ole viimeiseen kahteen viikkoon ollut yksin. Vaan neljän ihanan, minulle hyvin hyvin rakkaiden (niin rakkaiden ettei sanat riitä) sukulaisteni kanssa. Ja tänään omaan pikkuiseen kotiini palatessani vasta tajusin, että niin minähän asun yksin omassa pienessä opiskelijakämpässäni. Yksin. Siis ypöyksin. Aivan All By Myself, vaikka don`t wanna be (eihän Celine Dionkaan halunnut, niin miksi kukaan muukaan?). Yksin kuin seinä ilman kaikua. Yksin kuin leppäkerttu ilman täpliä. Yksin kuin hattivatti ilman Watteja. Yksin kuin auto ilman bensaa. Tosin bensavertaus ei tällä kertaa toimi, sillä sain juuri ladattuani bensatankkini täyteen lomalla.
Joka tapauksessa nyt tunnen yksinäisyyden. Yksinäisyys tuli käymään luonani tänään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se tuntuu nahassa, joka on vasta saanut ruskeaa väriä hieman lisää pintaansa. Se tuntuu selkäytimessä. Se tuntuu kylmältä, vaikka uunissa paistuvat juuri karjalanpiirakat -joihin ei muuten tällä kertaa sattuneesta syystä tule voita päälle. Yksinäisyys tuntuu silmissä, kun ei ole mitään muuta liikkuvaa katsottavaa kuin kello. Se tuntuu hengityksessä, kun voi hengittää vain omaa ilmaa, ilman ketään toista jota suudella. Yksinäisyys tuntuu roskapöntössäni, kun en ole tyhjentänyt sitä moneen viikkoon ja kärpäset siellä ovat lähteneet käpyttelemään kukin omille teilleen.
Joten kaiken tämän yksinäisyyden aiheuttaman dramaattisuuden jälkeen aloin pohtimaan. Pohtimaan teinkö virheen kuin lähdin? Mutta vastaus siihen on aina kun alan tarkemmin ajattelemaan, että en. Joka kerta kun mietin, mitä kaikkea olen saanut tilalle (tällä kertaa muuta kuin miehiä) huonosta suhteesta lähdettyäni, tiedän että virhettä en tehnyt. Tänä kesänä olen nähnyt läheisiäni niin paljon enemmän, etten olisi ikinä voinut nähdä heitä yhtä paljon, jos olisin  ollut suhteessa. Olen saanut uuden ystävän, olen tutustunut sukulaisiini paremmin ja olen käynyt ihanissa tapahtumissa. Olen saanut lisää kiloja ainakin viisi, joista jokaisesta olen onnellinen. Yksi kilo symbolisoi minulle onnea ja nyt se onni on jo viisinkertaistunut. Minä syön, minä juon, minä nukun. Minulla on läheiset. Ja It`s my life, now or never. Eikä minun tarvitse elää kellekään muulle kuin itselleni enää.

Miesimmuniteetti

Tämä on erityisesti niille naisille, miksei miehillekin, jotka ihastuvat herkästi. Nykypäivän fitness-buumi on tuonut esille erään varsin tärkeän seikan: hyvä kunto vaatii hyvää vastustuskykyä. Sama pätee myös miehissä. Jos haluat hyväkuntoisen parisuhteen joskus tulevaisuudessa, on omattava riittävän korkea miesimmuniteetti sitä oikeaa miestä valkatessa. Älä siis mene kauppaan (tai baariin tai Tinderiin) sillä asenteella, että kunhan nyt vaan joku silakkapurkki mukaan tarttuisi, ettei makaroni joutuisi olemaan yksin lautasella ilman täyttävää lisuketta. Vaan satsaa, panosta ja harkitse. Tuskinpa tai ainakaan toivottavasti et kauppaankaan mennessä ostat mitään siihen etukäteen tutustumatta. Joten jätä herätemiehet sinne Tinderin nettimaailmaan tai baarin tahmaiselle tiskille. Ja koska kauppaan ei kannata mennä nälkäisenä, eikä baariin ilman pohjia, niin tulin pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, ettei miesmetsällekään tule lähteä ilman riittävän hyvää miesimmuniteettiä. Ja miten muuttua immuuniksi miehille? Vaikka siis mies olisi, kuinka superihana, erilainen ja mahtava naistenkaataja jne..? Tiedän! - Se on hankalaa, mutta alla lista välttämättömien vitamiinien mukaan, miten olla vastustuskykyinen miehille.
Ihminen tarvitsee 13 vitamiinia ja 13:sta erilaista tapaa olla immuuni miehille. eli A-, C-, D-, E-, K- ja kahdeksaa eri B-vitamiinia.

Rasvaliukoiset vinkit - eli nämä vitamiinit sun on parasta varastoida elimistöösi useammaksi päiväksi

Aina kun mies yrittää koskea sinua, siirry askel taaemmas.
Derivoi, laske ja pidä koko ajan mielessä, onko miehellä liian monelle sukalleen naisia.
Epäile - mieti kaikkia miehen sanoja skeptisesti. Ole LÄHDEKRIITTINEN. Kaikkea lööppejä ja tarinoita, jotka kuulostavat liian epärealistisilta ei kannata uskoa. Esim. "Nukuin eilen kotonani, ja en ollut kaverini luona myöhään."
Kulje kaukana hypersosiaalisista miehistä, jotka koittavat heti iskeä. Yleensä ujot miehet ovat niitä parhaita paloja pastasta.

C ja B -vitamiineja elimistö ei varastoi pitkäksi aikaa elimistöön, eli unohda nää vinkit siinä vaiheessa, kun haluat oikeasti joskus rakastua.

C  Kun mies alkaa vaikuttaa liian ihastuttavalta, ala keksimään hänestä kaikki mahdolliset viat ja asiat, mitkä hänessä ei ole niin hyvää. Esim. Hänen silmänsä muistuttavat exääni tai hänellä on liikaa geeliä tai partavettä
B1 Hän sai mut nauramaan. Hän, sai mut toivomaan, hän, ja vielä enemmän. Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän. Tunnen saman ikävän, kun poissa on hän. - Jo J.Karjalainen tiesi, kuinka tuskainen on kesäkissan syksyn sävel. Mieti mahdollista Kesäkissan paikkaa tavatessasi miestä.
B2 Maailmassa on miljoonia, miljoonia miehiä, mieti, kuinka mies on vain yksi heistä.
B3 Petri Nygårdin sanoitukset ovat loistava apua miesimmuniteetin hankkimisessa, sillä ne tuovat heti mieleen kaikki miesten ällöimmät ominaisuudet.
B4 Pohdi kaikkia ällöttäviä ja iljettäviä mielikuvituksettomia iskureploja, mitä olet ikinä kuulut tai kaverillesi on sanottu. "Onks sun vanhemmat simpukoita, kun sä oot tollanen helmi?" - On esimerkiksi, so yesterday!
B5 Tilastot ovat karuja - suuri osa miehistä pettää naisiaan.
B6 Aina kun näet miehen, mene häntä piiloon. Esimerkiksi hyppää kukkapuskaan, jos mies tulee kävellessäsi sinua vastaan. Jos hän ehtii huomata sinut ennen pilloutumistasi, niin kerro esimerkiksi, että etsit lemmikkimarsuasi.
B7 Välttele paikkoja, joissa liikkuu paljon miehiä. Esimerkiksi koulua ja työpaikkaa - helpommin kirjoitettu kuin tehty siis!
B8 Ole mahdollisimman epäviehättävä. Kokeile vaikka! Laita yllesi vanhat kalsarit, jätä hampaat pesemättä ja hiukset harjaamatta - ja rauha miehiltä on taattu ;)

Tummaa ja tulista

Kun tulin tänne etelään about kaksi viikkoa sitten ajattelin viettäväni miehetöntä ja draamatonta elämää kaksi viikkoa. Välimeren rauhassa ja maaseudulla, ilman miehiä. Edes sen kaksi viikkoa, life without drama, koska kun palaan taas sunnuntaina Suomeen tiedän, että se sama draama, jonka jätin sinne tulee jatkumaan siellä. Draama= Exä + Roskisprinssi plus totta kai tulevat opiskelijabileet! Ja ai niin kuulin vielä juuri, että exäni muuttaa Roskisprinssin naapuriin (mitä tästä tuleekaan :D.)

Mutta back to business. Miten lomatavoitteeni ja tosielämä kohtasivat? Okei eli ensinnäkin se miehettömyys. Miehiä - niitä täällä riittää. Monen tyyppisiä: on lirkkuja, superlirkkuja ja megalirkkuja. Ja sitten niitä söpöjä ja tavallisia. Ja hieman tummia ja tulisia. Ja draamaa sitä tämä naapurusto on yhtä pullollaan kuin kämpän roskapussi tällä hetkellä (tiedän, pitäis viiä roskat ulos, mutta roskis on täynnä vihaisia kissoja). Tänään muun muassa kuulin, että sama mies, joka lirkuttelee joka naiselle rannalla ja tykkää poimia naiselle kuin naiselle kukkia sekä hymyillä hampaat irvessä sekä iskeä silmää joka toiselle naiselle, on saanut nuoren ruotsalaistypykän paksuksi. Sisäinen kukkahattutätini, jonka olemassa olostani tätä päivää ennen en tiennyt, sai pienen pääni pohtimaan, mikä saa kenenkään retkahtamaan moiseen renttuun. Mutta en tuomitse. Tai ainakin yritän olla tuomitsematta. Kaupan jonossa miehet olisivat napanneet mut toissapäivänä mukaan, kunnes tuttavani tuli toppuuttelemaan paikallisia poitsukkeleita sormea heiluttaen. Siis kirjaimellisesti heiluttaen. Ja mun nauru ei loppunu seuraavanakaan päivänä, kun mieleeni paloi tuo sormenheilutustuokio. Mutta se, että jopa kaupanjonossa uskalletaan tulla lähestymään kuvaa hyvin sitä, kuinka tässä maassa miehille ovat lipeäkalojen kasvatusaltaat turhankin tuttuja.
Tänään makoilin taas tyypilliseen tapaani altaalla rauhallisesti aurinkoa ottaen. Sivusilmällä katselin vieressäni makaavaa älyttömän hyväkroppaista suomalaista matkaopasmiestä sekä supersöpöä, mutta aivan liian ujoa tanskalaismiestä, joka on luultavasti samanikäinenkin kuin minä. Tanskalaismieheen olen koittanut saada jonkinlaista katsekontaktia loman aikana, ja moikatakkin, mutta hän on niin ujo, että tuntuu melkein säikähtävän aina kun tervehdin häntä. Mutta todella suloisen ja herttaisen oloinen kaveri, johon haluaisin tutustua kaverimielessä. Makoilin siis altaalla rauhassa ja sitten katselin ylärinteellä olevia taloja. Ja yhtäkkiä havahdun siihen, kuinka tupakkaa poltteleva mies tuijottelee minua silmä (ja ehkä jokin muukin) kovana parvekkeelta pervo ilme kasvoillaan. Koitan olla huomioimatta miekkosen vähintäänkin häiritsevää tuijotusta, sillä mies on obviously aivan liian vanha mulle ja lisäksi hän vaikuttaisi olevan varattu (pieni lapsi ja blondattu paikallinen muikkeli vieressä). Seuraavat puoli tuntia löhöän vielä altaalla chick-littiä lukien ja siinä välissä huomioni kiinnittyy ohimennen siihen, kuinka miekkonen siirtyy rinteeltä altaalle lötköttämään (yksin ilman muikkelia tai lasta). Hän tiirailee minua mustien lasiensa alta jatkaen sätkänsä polttoa. Ja koko sen ajan kun luen, hän vain polttaa ja polttaa. Ja tuijottaa. Ja minä yritän olla ärsyyntymättä ensinnäkin passiivisesta tupakoinnista alueella, jossa ei saa polttaa, mutta myös lisäksi siitä, kuinka hänen tuijotuksensa vain jatkuu. Ja yhtäkkiä hänen viereensä tulee hänen kaverinsa Mehmet. Jonka siis en tiennyt siihen mennessä olevan hänen kaverinsa. Ja nyt minua vähintäänkin alkaa oksettaa, sillä Mehmet on se ällönaapuri, josta mainitsinkin jo ohimennen Paikallinen Pikatsu -postauksessani. Seuraavaksi hieman taustatietoja Mehmetistä:

- Olen tuntenut Mehmetin about kolme vuotta nyt, en hyvin, mutta aina kun käyn täällä etelässä, joka siis ei ole kauhean usein (kerran, pari vuodessa)
- Mehmet on Lirkku, varmaan lirkuin mies, jonka olen koskaan nähnyt
- Mehmet nukkuu huhujen perusteella joka yö jonkun erin nuoren naikkosen vieressä (osa suomalaisia matkaopastyttösiä)
- Mehmetillä on mustat hiukset, jotka ovat täynnä geeliä, siis oikeasti TÄYNNÄ
- Mehmet on sutki kauppamies
-  Mehmet on  päälle neljäkymmentä!
- Mehmetillä on poika (pojan toisesta omistajasta ei tietoa, kuulemma hänkin pohjoisemmasta)
- Mehmetin kanssa ei kannata olla liian hyvissä väleissä...

Mehmet yritti siis tässä yksi ilta pokata minuakin, olenhan minä melkein hänen naapurinsa. Ja nuorikin vielä. Kun tulin illalla salilta kämpille hän tiedusteli, minulta lipevällä matalalla mukaseksyllä äänellään, miten voin. Ja olin haljeta ällötyksestä. Se mies on elävä lipeäkala. Juoksin pikkarit ja piikkarit vinkuen kämppäni seinien sisälle lukittautuen Mehmetin näköpiiristä.

Kuitenkin palatakseni tähän päivään. Kun olin tänään päivittäisen chicklittini puolen tunnin jälkeen lukenut ja altaalta poistumassa, Mehmetin ällö sikarisakari ketjupolttajakaveri tulee ja tulla töksäyttää mulle pari sikarilta haisevaa sanasta lipevästä suustaan. Ja siinä vaiheessa minä oikeasti olen pudota altaaseen säikähdyksestä, sillä seison juuri uima-altaan vieressä. Ja tulen siihen tulokseen, että lirkku mikä lirkku, minä pysyn sisällä. Huomista taas odotellessa...

Parempi pari suhdetta kuin parisuhde

Tänään pohdin, mitä kaikkea kirjoittamattomia sääntöjä parisuhde pitääkään sisällään. Jokainen parisuhde on toki omanlaisensa ja sisältää omat juttunsa, mutta muutamat faktat on tullut todettua jo omista entisistä parisuhteista sekä kavereiden suhteita seuraillessa. Jälleen kerran en vain voi olla miettimättä, kuinka omituinen lajike nuo miehet ovatkaan ja kuinka heidän aivoihinsa olisi mukava päästä käsiksi. Annettakoot heidän omituisuutensa kuitenkin anteeksi, sillä miehillä on tutkitusti putkiaivot - heillä puuttuu aivokurkiainen (tai ainakin se on kuulemma naisten aivokurkiaista pienempi). Tänään en osannut mielessäni päättää, tykkäänkö enemmän parisuhteesta olemisesta vai onko pari suhdetta sittenkin kivempi. Joten tapani mukaan päädyin listaamaan asioita ylös. Tässä siis lista asioista, jotka muistuttavat ainakin itseäni siitä, miksi ikisinkkuudessa on paljon positiivisiakin puolia.

1. "Lähden poikien kanssa parille oluelle." tai "Käyn yhdellä poikien kanssa." - Nämä lauseet on varmasti jokainen miehen kanssa ollut nainen joskus elämänsä aikana kuullut. Ja kyseenomaiset naiset tietävätkin jo, että pari, yksi tai muutama vastaa useimmiten kymmentä oluttuoppia, rommia ja kossushotteja. Ja mahdollisesti jotain muutamaa muutakin shottia tai viskiä.

2. Miehen tuoksu - Aluksi se on huumaava, saa pääsi suorastaan sekaisin ja voisit haistella miehen tukkaa, sukkia ja boksereita, vaikka ikuisuuden. Useimmiten se ikuisuus tulee vastaan noin puolen vuoden jälkeen, jolloin miehen pallihiki haisee pahemmalle kuin parsakaalikukkakaalikesäkeitto ja hikisukat lemahtavat lenkkareista jo eteisestä makkariin asti.

3. "Olen salilla tunnin." - Tuntiin voit lisätä heti toisen tunnin, joten jätä kynttilät laittamatta pöydälle ja miehen odotus sikseen. Lähde vaikka lenkille tai bileisiin. Sillä jos miehellesi ovat habat yhtä tärkeitä kuin hänen autonsa niin hän ei ihan heti palaakaan salilta lemmenpesäänne.

4. "Käväisen poikien luona hetken." - Miehet ovat hyviä vähättelemään. Hetki nimittäin useimmiten vastaa viittä tuntia.

5. "Teen illaksi meille ruokaa rakas." - "Oi ihanaa, romanttinen illallinen, jonka mies vielä itse tekee ja järjestää yhteiseen lemmenpesäämme." Kun tulet kotiin takaisin treeneistä tai mistälie marttakerhosta pöydällä odottaa valmispussipasta ja lasi vettä. How romantic...

6. "Tehdään tänään kulta jotain jännittävää ja erityistä." - Odotan innolla, mitä yhteistä tekemistä mies on keksinyt meille illaksi. Kun ilta koittaa kummatkin ovat jo niin väsyneitä, että alkaakin jo nukkumaanmenoaika tai sitten hirmuinen riitely siitä, kumpi siivosi enemmän keittiötä tai kenen vuoro pestä veeseepytty.

7. "Ei mua haittaa, että käyt bileissä." - Kello viisi keskiviikkoaamuna ryömin kotiin takaisin miehen viereen. Ja eihän häntä suinkaan haitannut minun bilettäminen. Muuten vain mökötys jatkuu vielä seuraavanakin päivänä.

8. 1.Auto 2. Sali ja 3. Kaikki muu ja sitten jossain vaiheessa sinäkin pääset messiin miehen priorisointilistaan jollekin mahdolliselle varasialle eiku sijalle tai sitten ihan vaan pelkästään miehen yösialle.

9. Haluaisit lähteä romanttiselle lomamatkalle miehesi kanssa. Samaan aikaan pojat, kuitenkin järjestävät mökkireissua. Kumman mies valitsee? - Pojat eka, muija vikana.

10. "Hikesi tuoksuu kukkaiselta ja oikein hemaisevalta." - Valkoiset valheet, jotta edes jotenkin tulisitte toimeen keskenänne.

11. "Voinko tulla mukaan poikien luo?" - Änäriä, miestenjuttuja ja lätkää. Sinne ei oo naiset tervetulleita, ja se tuli itselläni opittuukin jo kantapään kautta.

12. Makaatte sängyllä romanttisesti yhdessä. On vain sinä sekä minä ja romanttinen hiljaisuus. Kumarrut pussaamaan häntä. Kaikki on täydellistä. Vain yksi asia pilaa täydellisen rakkauden täyteisen hetken. Miehen pieru.

13. Ihanaa sunnuntaiaamu ja saa nukkua niiiiiin pitkään kuin ikinä haluaa. Tai sitten ei. Miehellä herätys kello kuusi ja samalla heräät itsekin. Ja kun yrität saada unta uudestaan päässäsi pyörii vain Bailando, Hey Macarena ja kaikki smurffibiisit. 

14. Hurmasin sinut, sain sinut ja nyt asutaan yhdessä. Siispä ei kukkia, ei reissuja, ei romanttisia retkiä. Vain tämä ihana rakkaudentäyteinen arki.

Joten harkitse kerran, ehkä toisenkin ja kolmannenkin ennen kuin muutat yhteen. Sillä se rakkauskuplasta ulostautuminenkin valitettavasti joskus tapahtuu.

Korkkarit mattoon suhteessa, kattoon sinkkuna.

Paikallinen Pikatsu

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa on clichè, jonka me Suomessa asuvat naikkoset ja miksei miekkosetkin kuulemme usein (emme suinkaan liian usein, hehheh). Kaiken lisäksi väite pitää useimmiten paikkansa. Ja onneksi!
Asun osan vuodesta ulkomailla, kuten tälläkin hetkellä. En nyt sano, missä maassa, etten ihan rasistiksi leimaudu, mutta etelässä kuitenkin. Täällä on ihanaa, rauhallista ja lämpöisää, mutta täällä olevat miehet saavat minut tuntemaan oman maan mansikalta ja muun maan mustikalta. Vielä selventääkseni edellä mainittua, pidän mansikoita paremmanmakuisina (myös kortsuissa :D).
Ja miksi suosin kotimaista laatua miehissä, vaikka ruuissa en niin tee (opiskelijana vain hinta - ei laatu eikä koko ratkaisee..). No tässä yksi esimerkki tältä päivältä.
Tänään mennessäni rannalle sain nähdä aikamoisen pullistelushow:n. Vielä fasaanienkin soidinmenoja pahemman pullistelushow:n nimittäin! Kävellä löntystelin merenrannalla olevalla laiturilla 40 asteen auringonpaahteessa suolaisen hien valuessa poskillani. Merivesi hohti loistokkaana ja suorastaan kutsui minua luokseen uimaan. Ja tyytyväisenä hymyillen kävelin laiturin nokkaan biksut päällä, mutta ennen kuin hyppäsin maidonlämpimään meriveteen bongasin superlihaksikkaan paikallismiehen laiturilta. Harmikseni myös supervanhan. Tai okei ei nyt niin vanhan, mutta oli hänellä harmaata jo hiuksissa ja joulupukin parran alkua (hieman ruskettuneempi pukki siis, joka ei minua haittaa, koska en edelleenkään ole rasisti). Ja hän halusi näyttää minulle obviously superlihaksiensa takana olevan ei-niiiin-salaisen salaisuuden ja heti ensialkuun minun tupsahtaessa laiturille, hän alkoi punnertaan itseään ylös ja alas kuin mikäkin paskahädässä oleva kenguru. Ja punnerruksille ei näyttänyt tulevan loppua, vaikka hän kuinka ähisi, vaan ne vain jatkuivat ja jatkuivat. Kunnes. Seurasi pullisteluhetki. Mies nousi ylös yhtä vauhdikkaasti kuin Pikatsu ja puristi lihaksiaan esille ja seurasi katseellaan habojaan puolelta toiselle (jotka siis oikeasti olivat VALTAVAT). Sen jälkeen hurmurimies otti käteensä mustan kamman ja geeliä sekä sliippasi tukkansa kammalla ylös yhtä tyylikkäästi kuin pienen vastasyntyneen kananpojan töyhtön. "Mitäköhän seuraavaksi", mietiskelen.
Askel, toinen ja kolmas. Ja sitten mies onkin jo siirtynyt laiturin nokassa olevan aurinkotuolin eteen. "Nyt hän varmaan levähtää..." mietiskelen. Loikka, toinen loikka, kolmas loikka. Mies vetää itseään aurinkotuoliaan vasten kuin mikäkin superkaniini. Ei takkuja, ei hikeä, ei kyyneleitä. Vaan ainoastaan Pepsodent-hymy, joka ei jäädy eikä sula missään lämpöasteissa ja silmä, joka on valppaana iskemään, milloin vain naisen kuin naisen. Silmä ja hymy, jotka eivät kuitenkaan saa isketyksi minua, oli yö tai päivä, takana kolme tai neljä kossua. Tai ihan vaikka Absinttiakin.
Superkaniinihurmurimies Namusetien luvatusta maasta siirtyy seuraavaksi juoksemaan pitkän laiturin päästä päähän. Edestakaisin. Uudestaan ja uudestaan. Ja sen juoksumaratonin lopuksi, hän kaataa vesipullon suurieleisesti päänsä päälle ja heiluttaa tummia (ja puoleksi harmaantuneita hiuksiaan) puolelta toiselle. Sitten hän sukii hiuksiaan taakse Wannabe-sexysti. Just niinku ne Loreal mainoksen naiset. Tyyppi ois machoilullaan varmasti päässy niihinkin tai ainakin vuoden tyrkky -leffan kuvauksiin.
Koko sen shown ajan hörpsin Spraittia laiturilla huvittuneena hänen machoilu-showstaan, kunnes minua alkaa ällöttämään. Järkyttyneenä katson, kuinka miekkonen siirtyy aurinkotuolille obviously leppuuttamaan jalkojaan, mutta järkytyksekseni tekemään myös jotain muutakin. Nimittäin koskettelemaan sitä jotain sieltä jalkojen välistä. Ja siinä vaiheessa mulle riittää... Askel, toinen, kolmas. Olen nopeampana kuin Pikatsumies varmasti ikinä takaisin kämpillä. "Täkäläisiä tähtiä, yäk", mietin asunnolla ja pyyhin hikeä otsaltani.
Eikä siinä vielä kaikki. Joka kerta kun menen ulos täällä miehet huutelevat perään, vislailevat ja iskevät silmää sekä milloin mitäkin. Valtaosa miehistä täällä kuvittelee vähissä vaatteissa olevien skandinaavien olevan helppoja nakkeja. Kuten vaikka naapurini (yöks). Mutta minäpä olen vaikea makkara! Huomista odotellessa...

Maisemat 10/10, Miehet... nojaa...

"Ajattelen, siis olen sinkku" - Lizz Winstead

Luulin että vaaleanpunaiset aurinkolasit voi löytää vain kerran elämässä. Mitä olen viime päivistä kuitenkin oppinut on se, että vaikka kuinka luulisi hukanneensa ne vaaleanpunaiset aurinkolasit ikiajoiksi ne voivat tulla uudelleenkin vastaan. No mistä sitten tunnistaa, että olet sairastunut vaaleanpunaisten lasien aiheuttamaan hurjista hurjimpaan rakkauspsykoosiin?

1. Nälkä kasvaa syödessä eli mitä enemmän häntä näät, sen enemmän haluat häntä nähdä.

2. Hän on täydellinen. Hänessä ei ole mitään vikaa. (Odotappa vain pari kuukautta, niin eiköhän hänet pienet hassunhauskat söpöläistavat, kuten nenänkaivaminen ala taas ärsyttämään...)

3. Sinulla a) ei ole nälkä b) on hirveä nälkä tai ylipäätänsä tunne siitä, että elät hapella tai tunne siitä että voisit syödä vaikka naapurinmiehen hikisukat parin kyljyksen ja lehtipihvin jälkeen.

4. Kun näet hänet, kaikki muu ympäriltäsi katoaa. - Siis oliko taivaalla revontulia? Oho miten en huomannu...

5. Kun ennen puhuit kahdesta aiheesta (miehet ja meikit) kavereillesi, niin nyt aihepiiri on valikoitunut vain yhteen vakiaiheeseen eli siihen, kuinka ihana sinun satuprinssisi onkaan.

6. Odotat hänen viestejään enemmän kuin kenenkään muun viestejä. - Bling!!! Superpikajuoksu puhelimen ääreen!

7. Musamakusi vaihtui yhtäkkiä Anssi Kelasta Juha Tapioon, koska hänkin fanittaa Tapsaa Kelaa enemmän.

8. Sinulla on häät suunniteltuna. Kuten juhlatarjoilu, kutsuvieraat ja hääpaikka.

Joten, jos haluat välttyä tältä rakkauspsykoosilta ja vajoamiselta yltiöpositiivisten tunteiden valtaan tunnista ainakin nämä edellä mainitut rakkauspsykoosin alkumerkit käytöksessäsi ja koita vältellä sitä lipevää lurjusta, joka on viemässä oikeutesi itsenäiseen ajatteluun viimeiseen asti. Älä antaudu tunteiden vietäväksi, vaan vie sinä tunteitasi sinne suuntaan, mihin parhaaksesi näet. Se on helpommin kirjoitettu kuin tehty.