Rakastaa, ei rakasta

Yksi asia, mitä en Tinderissä ymmärrä on se, että miksi miehet laittavat sinne kuvia, joissa he ovat jonkun toisen naisen kanssa? Tai monen naisen kanssa? En ikinä pistäisi sellaisille miehille sydäntä. Kuin korkeintaan vahingossa siis. Tulee sellaisista kuvista vain olo, että mies etsii Tinderistä naista hänen omaan postimerkkikokoelmaansa aina seuraavan postimerkkinaisen viereen.
Tai sitten Tinderistä löytyy niitäkin miehiä, jotka etsivät kihlasormus kädessä naista itselleen. Pahimmassa tapauksessa jopa jonkun parin hääkuva on miehen mukana päätynyt Tinderiin.
Olen itse aika huono luottamaan miehiin myönnettäkööt se. Välillä tuntuu siltä, että tässä maailmassa ei luotettavia miehiä olekaan. Toisinaan herään sellaiseen kauhuajatukseen, että entä jos en löydä ikinä miestä joka ei petä tai jätä? Miehiä on paljon, mutta mistä ihmeestä löytää sellaisen joka on pysyvää lajiketta? Sellaista lajiketta, joka ei heti kyllästyttyään pomppaa seuraavan kukan luo. Miehet on kuin mehiläisiä, pomppivat vain kukasta toiseen. Kun he ovat imeneet mehut edellisestä kukasta, he siirtyvät imemään mehut seuraavasta kukasta. Ja mitä jäljelle jää? - No mehuttomia, kuivia ja katkeroituneita kukanreppanoita.
Toisaalta en haluaisi ajatella noin kyynisesti. Ehkä tämä on vain näitä juuri kahden vuoden avoliiton purkaneen naisen katkeria kommentteja.
Joka tapauksessa niitä vahinkomätsejä on taas Tinderissä itselleni kertynyt, vaikkakin vähän jo väsähdin siihen pelaamiseen. Tinderissä kun oloni palautuu monesti siihen lapsuuden ajan leikkiin, jossa sanottiin aina vuorotellen rakastaa, ei rakasta, kun irrotettiin lehtiä yksi kerrallaan auringonkukista. Ja muutamia uusia iskureplojakin on kertynyt, niiden perinteisten "Moi" ja "Mitä kuuluu" lisäksi. Alla hieman pohdintaa taas miestenajatustenjuoksusta (tai siitä miten niiden ajatukset välillä juoksemisen sijaan hidastuvat kävelyvauhtiin) siellä Tinderlaaksossa päin:


1. GIPHY-tiedostojen lähettäminen Tinderissä - Miksi oi miksi? Ne kaikki kuvat ovat huonolla huumorilla maustettuja ja siihen, että laitat yhden kämäsen kuvan ei paljoa vaadita. Yrittäkää ees!

2. Mites paikkakunnan x kaunokainen on tänne paikkakunnalle x eksynyt? - Tämä iskurepla oli ihan jees, ehkä vähän liikaa vaan toisti itseään.

3. Hi! Can you speak English? Or French? - Tuleeko meillä kielimuuri heti vastaan? Koska en usko hetkeäkään, että sun enkkus ois yhtä hyvä ku mun ;)

4. Moro Iina! Missä hiihdät menemään? - Mä en omista suksii, en pidä hiihdosta ja kaiken lisäksi hiihto ei kuulu mun kesään.

5. Montako Pokemonia oot löytäny? - ...

6. Lähekkö mun kaa etsiin Pokemoneja? - Hmm viime aikoina näitä Pokemon viestejä on tullut ehkä VÄHÄN liikaakin, vaikka aluksi siis pidin niistä...

7. Moikka :) Haluuks jonku paskan iskureplan vai ihan normisettii? - Tää oli musta ihana! :D

Olisipa se vain niin helppoa, että jostain tupsahtaisi mies, joka sanoisi tässä minä olen ja tässä minä pysyn ja loppuelämä voidaan olla yhdessä enkä minä petä enkä jätä. Ja minä lupaisin saman. Ja ennen kaikkea ne lupaukset pysyis, koska ei sanat vaan teot.

Miten kävi melkein kreikkalaisen naimakaupan ja luuserin, johon ihastuin?

Seuraavina päivinä Kreikassa yritän vältellä Kostasia viimeiseen tappiin asti. Kuitenkin epäonnisesti onnistumatta siinä. Jokaikisellä nurkalla mihin menenkin (jopa siellä kukkapuskan takana) odottaa Kostas, joka kysyy minua milloin mihinkin. Käymme vielä kerran pelaamassa tennistä Kostasin kanssa ja sitten minulla alkaakin olla loma päätöksessä.
On viimeinen ilta Kreikassa ja teemme perheemme kanssa lähtöä. Kostas tulee vastaan kun kävelen bikinit päällä pois uima-altaalta ja hän pysäyttää minut ja pyytää saada puhellinnumeroni sekä nimeni ylöskirjoitettuna, jotta hän voisi laittaa sähköpostitse kuvat minulle takaisin muistoksi. Hän lupailee jo, kuinka tulemme näkemään vielä toisemme.
Hypättyä autoon, jolla menemme lentokentälle olo tuntuu haikealta. Pari kyynelettä myöhemmin istun jo lentokoneessa ja kohta olenkin Suomessa ikävöiden Kostasta. Odotan, että häneltä tulisi sähköposti, jossa olisi yhteiset kuvamme. Odotan viestiä häneltä. Odotan ja odotan. Koko loppukesän. Kunnes syksyllä kyllästyn odottamaan ja näen sen vaivan, että etsin hänet Facebookista, vaikka en ole varma edes, miten hänen sukunimensä kirjoitetaan. Ja onnistunkin löytämään hänet aika pian sieltä. Ja sitten katselen hänen seinäänsä. Tuhansia kavereita, suurin osa naisia. Ja hänen seinänsä: kymmeniä kuvia Kreikasta, samasta hotellista, missä minä olin, samoista paikasta ja jokaikisessä kuvassa eri naisen kanssa. Kyyneleeni loppuvat, olen vihainen ja turhautuneena suljen läppärinkannen. Hänen Facebook-seinänsä oli ihan seinästä suoraan sanottuna.

Entä miten minulle ja Simolle kävi? Tahtoisin sanoa, että meidän tapailumme loppui siihen. No niin ei kuitenkaan käynyt. Olin tyhmä, naiivi teini vielä silloin. Ja kun Simo kysyi tulisinko hänen luo katsomaan leffaa, minä tietysti menin. Ja perillä Simon luona minua odotti lipevääkin lipevämpi Simo haisevine viinapulloineen ja lipevine pusuineen. Ja leffa, jota hän minulle ehdotti katsottavaksi oli sekin täynnä jotain isotissisiä blondinaisia. Vasta siinä vaiheessa kun hän ehdotti makkarin puolelle menoa tajusin, että nyt on otettava hatkat. Ja onneksi niin tein.

Melkein kreikkalainen naimakauppa (jatkoa Olipa kerran Kreikassa)

Juuri kun olen saanut edellisen Ouzo-shotin nieltyä alas tarjoilija tulee takaisin pöytään mukanaan uudet shotit. Kieltäydyn kohteliaasti ja Kostas lupaa juoda shottini. ”Käytkö usein klubilla?”, Kostas kysyy shotit kulautettuaan. ”Aina silloin tällöin”, valehtelen vaikka en tietystikään ollut alaikäisenä koskaan klubille päässyt. ”Tiedän yhden hyvän tanssipaikan, jossa voisimme käydä illalla”, Kostas ehdottaa seuraavaksi. Nyökkään hänelle vastaukseksi samalla kun tarjoilija asettaa ruokalautaset kauniisti pöydälle. Kurkut on viipaloitu tomaattien kanssa kauniiseen asetelmaan ja salaatti näyttää hienolta, mutta liian terveelliseltä minun sen aikaiseen ruokamakuuni nähden. Tunnelma on lämmin, ilma suorastaan kuuma ja stereoista pauhaa kreikkalainen musiikki. Kostaksen ateria näyttää herkulliselta ja hän hotkaiseekin sen hetkessä alas. Minä puolestaan väkerrän vihersalaattini kimpussa kuin pupu ja tuntuu, etten saa mitään nielaistua alas kaiken sen jännityksen ja vatsassa polttelevan viinan vuoksi. Syömme ja juttelemme pitkään tai oikeastaan minä syön Kostaksen tuijottaessa tyhjää lautastaan. Kostas kertoo tarjoilijan tuodessa pöytäämme tuhkakupin ja kynttilän ylpeänä juuri lopettaneensa tupakoinnin. Kuuntelen kiinnostuneena. Mitä enemmän vihersalaattia suuhuni tungen, sen enemmän minua alkaa oksettamaan. Juuri kun minusta tuntuu, että yrjöän kaikki salaatinlehdet ulos, tarjoilija tulee onnekseni paikalle ja vie lautasen pois. Seuraavaksi karvainen kreikkalainen tarjoilija tuo laskun pöytään ja tarjoudun maksamaan oman osuuteni, joka oli aika hintava vihersalaatin hienouden vuoksi. Kostas näyttää järkyttyneeltä, mutta ei suinkaan hinnasta, vaan tarjouksestani. Kostas sanoo melkeinpä vihaisesti, että hän maksaa tietysti laskun. 

Kostaksen maksettua pitkän laskun poistumme ravintolasta käsi kädessä ja Kostas haluaa kokeilla hänen kätiensä voimakkuutta mittaavaa laitetta, joka on onneksi rikki. Seuraavaksi menemmekin pelaamaan biljardia erään hotellin alakertaan Kostaksen ehdotuksesta. ”Oletko koskaan pelannut biljardia Iina?” hän kysyy minulta matalalla ja hieman karhealla äänellään. ”En!”, vinkaisen kuin mikäkin epätoivoinen blondi. ”Minä voin opettaa”, Kostas kuiskaa ottaen samalla biljardimailan käteensä ja näyttää minulle mallia selänsä ja käsiensä lihaksia tiukasti kiristäen. Seuraavaksi on minun vuoroni. En muista, miten biljardimailaa pidetään kädessä, joten tietysti nappaan sen ensiksi väärinpäin käsiini. Kostas nauraa makeasti matalalla äänellään, tulee taakseni ja siirtää mailan oikeinpäin. Seuraavaksi hän asettuu minun ihoani vasten ja tunnen hänen voimakkaan miestuoksunsa hajun ihollani. Hän siirtää pehmeästi kätensä kädelleni kurottuu näyttämään, miten mailaa työnnetään, mutta samalla tarttuu minua kevyesti niskasta kiinni ja antaa minulle pusun. Ällöttävän limaisen viinalta lemahtavan kielarin. Minua oksettaa. Jos pussailu tuntuu kerran tältä, en halua sitä enää IKINÄ uudestaan. Pelaamme hetken biljardia ja sanon sen jälkeen Kostasille, että minun on löydettävä vessa. Kostas ehdottaa, että käymme hotellin aulasta etsimässä vessaa, joten siirrymme seuraavaksi sinne.

Aula on valtava. Sen katossa roikkuu kullattuja kristallikruunuja, lattiat hohkaavat puhdasta ja kiiltävää marmoria ja musiikki on sivistyneen kuuloista ja rauhoittavaa. Hotellin työntekijät tervehtivät meitä kohteliaasti ja kertovat heti, missä on vessa. Astun kauneimpaan vessaan, jonka olen ikinä nähnyt ja minusta tuntuu, että oksennan kaikki viinat ja salaatinlehtikäiset ulos. Rauhoittelen itseäni vessassa hetken ja siirryn sen jälkeen aulaan takaisin Kostasin luo. Tule mennään, tiedän yhden vielä hienomman hotellin, Kostas sanoo seuraavaksi. Nyökkään ja jatkamme matkaamme pihalle, jossa aurinko on jo laskenut, taivas tumma ja ilma hohkaa lämpöä. Kostas pysäyttää vanhan pariskunnan, joka kävelee lähellä ja pyytää heitä ottamaan kuvan meistä kahdesta. En ollut silloin vielä koskaan ottanut yhteiskuvia saatikka sitten vielä kenenkään miehen kanssa. Kostas tarttuu minua kädestä, vetää ihoaan vasten tiukasti ja kumartuu pussaamaan minua pariskunnan napatessa meistä innostuneena kuvia. "Kauanko olette olleet yhdessä?", he kyselevät huonolla englannillaan. Yritän hymyille teko-oksennushymyjäni Kostaksen pusutellessa minua ja vastaillessa pariskunnan uteluihin hieman valheellisesti. Oloni on yllättynyt, viinanhuuruinen, vähän pelästynyt ja vähän ihastunut. 

Kävelemme kuvien ottamisen jälkeen muutamisen kymmenen metriä ja sitten olemmekin jo seuraavalla hotellilla. Ulkoapäin se näyttää ihan palatsilta. Valtavan upea valkoinen rakennus täynnä upeita kupoleja, kultaa ja kaikkia hienoja koristeita. Istuudumme hotellin parvekkeelle katsomaan kaunista yötaivasta, molemmat onille korituoleilleen. Kostas pyytää minua hetken hiljaisuuden jälkeen yllättäen istumaan omalle korituolilleen ja jatkamme pussailua ja puhumista siinä tähtitaivaan loistaessa yllämme. Juttelemme pitkään ja sitten pyydämme seuraavaa pariskuntaa ottamaan meistä kuvia. Tai oikeastaan Kostas pyytää. Tällä kertaa istun kuvissa hänen sylissään. Pian huomaan kännykkäni soivan. Isä soittaa huomaan ja sammutan puhelimen nopsaa. Kolme puhelua äidiltä sitä ennen. Okei se on jo yli 11 ja minun pitää kohta mennä ennen kuin he hälyttävät kaikki Kreikan poliisit perääni.

Sanon Kostasille hetken päästä, etten tänään voi mennä klubille ja että minun pitää pian lähteä. "Okei tiedän yhden kivan paikan, jossa ehdimme vielä nopeasti käydä”, Kostas vastaa. Sitten hän ottaa minut syliinsä ja kantaa minut kohti lähellä olevaa rantaa. Pienellä kävelykadulla hän pyytää jotain humalaista venäläistä turistia ottamaan meistä yhteiskuvan minun pienellä sinisellä kamerallani. Paparazzimiehellä ei tunnu minun kameran yksinkertaista yksinkertaisemman näppäimen löytäminen olevan hallussa ja menen hetkeksi Kostasin sylistä auttamaan häntä. Samalla minulta jää huomaamatta kuinka lyhyttäkin lyhyempi mekkoni kuroutuu aina vain ylemmäs ja lopulta niin ylös, että pikkarini näkyvät koko kansalle ja naapurin fetajuustotehtaalle asti. Siis ne valkoiset kamalat mummopikkarini vielä. Ja huomaan sen vasta sitten, kun venäläinen turisti on ottanut ainakin kymmenen kuvaa siitä kun pikkarini vilkkuvat ja Kostas katsoo kuvia hämmentyneenä. ”Älä kerro vanhemmillesi, tämä jää meidän väliseksi yhteiseksi pikkusalaisuudeksi”, hän kuiskaa minulle päästäen minut hetkeksi sylistään ja sitten tarttuen minua taas ruskettuneesta kädestäni.

Rannalla olevalta hotellilta kantautuu musiikkia. Muistaakseni Celine Dionin My heart will go on. Hotellilta rantaan menevä tie on kapea ja sen reunat ovet molemmin puolin täynnä palmuja. Saavumme pimeälle ja täysin tyhjälle biitsille, jossa kuuluu vain meren äänet ja hotellin musiikki etäisesti. Kostas ehdottaa, että menemmä istumaan tyhjälle aurinkotuolille. Siellä istumme hetken aikaa läheisesti ja Kostas haluaa opettaa minulle, kuinka suudella kunnolla. Kielareita siis. Limaisia ällöttäviä kielareita. Minua alkaa paleltaa ja ehdotan Kostasille, että lähdemme. Rannalta pois päästyämme olen ihan viinan huuruissa ja pusuista ja kaikesta uudesta sekaisin. Kostas pyytää saada lainaan kameraani, jolla olemme ottaneet kaikki yhteiskuvamme. Ajattelematta sen enempää annan Kostasille kamerani ja vartin päästä Kostas tulee takaisin kamerani kanssa. 

Palatessani hotellille vanhempani ovat hieman huolestuneita ja ihmeissään, miten olin noin kauan poissa. Minulla on huono olo ja menen saman tien oksentamaan. Viina, ensimmäinen alkoholiannos ja ekat treffit. Pää sekavana painan pään tyynyyn. 

Aamulla olotila tuntuu jo paljon selkeämmältä ja katson kameraani odottaen näkeväni kaikki muistot eilisillasta. Jokaikinen kuva on poissa. "Mitä ihmettä", mietin ääneen.

Olipa kerran Kreikassa

Kolme vuotta sitten eli 17-vuotiaana, istun hotellin aulassa lukemassa kirjaa. Jotain chick-lit hömppää enkuksi jälleen kerran ja unelmoin samalla siitä kirjan unelmamiehestä. Havahdun kirjaa lukiessani katsomaan, kuinka ohitseni kulkee komean näköinen, ruskettunut ja varsin lihaksikas mies. Se sama mies, jonka esityksiä olen tuijotellut joka päivä Amphi-teatterin näytöksissä, se sama mies joka heitti bokserisiltaan tulta soihduista ja se sama mies joka tanssi lavalla upeasti kuin Grease-elokuvan tähdet. Yhtäkkiä mies kääntyy ja hän katsoo minua kohti. Tunnen kuinka vatsassani lepattavat perhoset, kun hän tervehtii minua kreikkalaisella aksentillaan englanniksi. ”Mikä kirja tuo on?”, mies kysyy englanniksi tuijottaen minua tummanruskeilla suklaasilmillään. Esittelen sitten kirjaani miehelle hieman ujostuneen oloisena ja katson kuinka mies istuu vieressäni olevaan punaiseen nojatuoliin. Seuraavaksi mies kysyy jo nimeänikin ja toistaa sen ääntäen hassusti. Hän esittäytyy itse Kostasiksi ja kertoo olevansa 20-vuotias.  Kostas on oikein mukavan ja iloisen oloinen ja hänen hymynsä suorastaan hehkuu valkoisine hampaineen. Yhtäkkiä juttelumme lomassa Kostas kysyy lähtisinkö hänen kanssaan huomenna ulos. Vastaan innostuneena, että tottakai ja niin me sovimme näkevämme hotellin aulassa samassa paikkaa huomenna kello kahdeksalta. ”Voi ei, mitäköhän vanhempani tästä tuumivat”, jään miettimään vanhempien tullessa puoli tuntia myöhemmin aulaan minua vastaan.
Seuraavan yön nukun hieman huonosti. Minua jännittää. Elämäni ensimmäiset TREFFIT, superkomea esiintyjämies ja vanhempien reaktio. Päivä kuluu nopeaa ja illan koittaessa kerron vanhemmille viimein meneväni ulos erään miehen kanssa. Hieman ihmeissään uutisista vanhempani onneksi lupaavat, että saan mennä, kunhan en ole ulkona liian kauaa. Ruskettunut hahmo lähestyy pöytää, jossa istun vanhempieni kanssa. Kostas esittäytyy vanhemmilleni ja kysyy sitten luvan isältäni, saako hän viedä hänen tyttärensä ulos illalliselle.. ”Ahaa, tällaista on siis deittailu”, ajattelen hämmentyneenä. Isä näyttää vielä enemmän hämmentyneeltä kuin minä ja sanoo huonolla englannillaan, että tietysti.
Seuraavaksi kävelemme Kostasin kanssa hotellin rappuja pitkin ulos palmujen lehtien heiluessa kevyesti ilmavirrassa ja auringonlaskun näkyessä himmeästi taivaalta. On ihanan lämmin ja Kostas tarttuu minua kädetstä. ”Kävellään tuonne lähikylälle syömään”, Kostas sanoo englanniksi. Minua jännittää jo ja käteni tuntuu hikoilevan, mutta toisaalta tunnen oloni hyvin ihastuneeksi. Vastaan kylälle kävellessä tulee paljon Kostasin tuttuja ja minulla on sellainen olo kuin Kostas tuntisi jokaisen vastaantulijan. Kylältä kaikuu iloista kreikkalaista musiikkia, luonto on vehreää ja kojuissa kauppa näyttää käyvän kovaan tahtiin. ”Minulla on nälkä, mennään syömään. Tiedän yhden hyvän ruokapaikan”, Kostas sanoo.
Kävelemme vielä pienen matkan ja saavumme suloiseen pieneen ravintolaan keskiaukion kohdalla. Mies tervehtii meitä kreikaksi ja tulee heti halaamaan Kostasia ja minua. ”Is this your girlfriend?” Hän tivaa heti Kostasilta. Kostas vastaa, että ei ja mies kysyy, että miksi ei, kun Kostas on hänen mielestään komea ja minä puolestani nätti. ”Erikoiset perusteet ihmissuhteelle”, mietin ja istuudun pöytään Kostasin ensin laitettua penkin minulle. Kostas tilaa täyttävää Moussakaa ja minä pähkään kovasti, mikä olisi sellainen ruoka joka tekisi häneen vaikutuksen. ”Green salad”, minä keksin, vaikka inhosin vielä siihen aikaan salaattiruokia yli kaiken ja janosin hampurilaisia. Kostas napsauttaa sormiaan ja tilaa ruuat meille molemmille. Tarjoilija tuo meille alkupalaksi drinkit Ouzoa, voimakasta kreikkalaista viinaa. En ole koskaan ennen juonut alkoholia, koska vanhempani olivat aina aika tiukkia sen asian suhteen. Kaadan drinkin nopeaa vauhtia kurkustani alas tuntien samalla kuumaa kummaa leiskuntaa mahassani...

Ihanat kamalat iskureplat

Tinderissä tulee kuultua jos jonkinlaista iskuyritystä ja sanakehitelmää. Nyt päätinkin, että jaan teille niistä omasta mielestäni parhaimmat ja huonoimmat.
Yleisin tapa miehillä aloittaa keskustelu on "Moi" tai "Mitä kuuluu?", ne ovat mielestäni ihan ok, mutta hieman tylsiä.

Huonoimmat:

1. Moi muru! Mitä kuuluu? - Muru?!?

2. Saisko neidin pyytää kahville tai oluelle? - En juo kumpaakaan

3. Moi Iina! Mitä tykkäät tehdä kesällä? - Muistuttaa liikaa ala-asteen esseekysymyksiä

4. Huomenta! - huono, koska ajankohtana kello viisi aamulla turhan erikoinen

5. Bonjour! - minun ranskan kielen taito jää siihen, että osaan tilata kinkkujuustovoileivän.

6. Heipä hei, Oliko millainen viikonloppu? - Tylsä

7. Moi, mitäs sulle kuuluu? Moi. Ja sitten kun en heti vastannut: Moi, mitäs sulle? - Liikaa itsensä toistoa!

8. Kuuma kissa siellä! - Voiko enää tätä enempää esineellistävää kommenttia olla?

9. Morjesta, Mitäpä sitä kuuluu? - Aika tylsä

10. Oot tosi kaunis - Liian lipevää aloittaa keskustelu noin

11. No hei - No edessä kuulostaa siltä, että sua jo kyllästyttää mulle jutteleminen

12. Huhhuh, tiiäks sanat ei riitä kuvaa sitä kui kaunis oot 😍 - Sarjassamme lipevistä lipevin, nou thänks!

13. Mitä opiskelet? - Vapaa-ajalla opiskeluista puhuminen, tästä ei enää aiheet tylsemmäksi mene

14. Kai sä tiiät että oot ihan uskomattoman hyvännäköinen! - Mä en ees halu tietää, kuinka monelle naiselle oot ton jo sanonu. Liukuhihnalipevyys ei kannata ainakaan mun kohalla.

15. Heii tuukko leffakamuksi? - Ei ihan ensimmäiseksi lauseeksi sopiva!

16. Mites juhannuksesta selvitty? - Kuulostaa siltä niinku mies ei muuta kuin bilettäis, nou good.

17. Mitäs kaunis neiti puuhailee näin sunnuntai-iltana? Katsoo ja kannustaa Suomen voittoon lätkässä? ;D - tyhmää olettaa heti, että olen samoista asioista kiinnostunut kuin toinen ja jälleen kerran lipevä.

18. Voikko alkaa? - EN!

19. Hellou Iina! Mitäpäs sinulle tämmösenä kauniina päivänä? :) - Liian jotain, ehkä tekopirteä!

20. Moi! Sulla on ihana hymy ja kauniit silmät! - Liikaa kehuja ensimmäiseksi lauseeksi

21. Hei onko snäppii? - Kuulostaa niiiiiii teiniltä

22. Tarviiko tuoda jotain kaupasta ennen kun tuun? - Mikä tyrkky :D

23. You look amazing - lipevä lirkku!

24. Moi Iina! Sä oot kyl hirveän söpö ;) Mut kerrohan mulle miksi oot myös fiksu ja hieno tyttö! :) - Kuulostaa ihan työhaastattelulta!

25. Mitenkäs kaunis neito viettää kaunista kesäpäivää? - Liikaa kaunista.

26. Harmittaa tehä opiskeluhommaa vähäisinä vapaapäivinä - Negatiivisuus jo aloituksessa ei vaan toimi

27. Ook sä paikassa X töissä? - Jos katot jotakin tietyn työpaikan myyjää niin se en ainakaan yrityksestä päätellen ollut mä :D

Parhaimmat:

1. Läheks mieluummin bisselle vai jahtaa pokemoneja? - En juo bisseä, mutta pokemonit 😍

2. Moikka! Miten viikko alkanu? - Yksinkertaisen hyvä

3. Moi Iina! Luulin että mulla on tuuheat hiukset, mutta olen löytänyt voittajani. - Mukavan erilainen!

4. Moro, ompa sulla upeet hiukset! - Kukapa ei kehuista tykkäis? 😀

5. Helou, it's me - Erilainen!

6. Heiip! :) - Koska emojit ja hymyt on ihania! Söpö aloitus keskustelulle

7. Iltaa Iinalle 😊 - Kohtelias ja asiallinen aloitus.

8. Kyllä yks kuvaki riittää jos on näin hyvä :D - kehut toimii aina! (Ellei oo liian lipevii)

9. Moi! Mitäs nokkelaa tähän pitäis kirjottaa että alat juttusille? 😀 - Sinäpä sen sanoit!

10. Moi! Mikä sun tarina on? :) - Ihanan omaperäinen

11. Mikä saa sut hyvälle tuulelle? - No toi kyssäri ainakin! :)

12. Joko oot päässy lomaa viettään opiskeluilta? Ja pahoittelut myöhäsestä yhteydenotosta, ei oo tullu täällä käytyä kauheesti. - Herttainen aloitus!

13. Leikitään että saat kolme toivetta ja voit toivoa ihan mitä vaan. Mitä toivot? :)

Yhteenvetona voisin siis vielä todeta, että hieman omaperäiset aloitukset ovat niitä toimivampia ainakin omalla kohdalla ja kehut kunhan ne eivät mene ihan yli :)

Ihastuin mä luuseriin, osa 2

Elina, Simo ja minä astumme nopeasti ovesta ulos kahden kännikalan jäädessä sisälle ihmettelemään suu auki lähtöämme. Simo tarttuu minua vetelästi kädestä kiinni kävelessämme autolle ja suutelee minua intohimoisesti. Avaamme asiallisen auton oven ja tervehdimme Elinan vanhempia. Radiosta kuuluu jotain tosiasiallista ja rauhallista musiikkia, varmaankin radio Novalta jotain. Istuudumme auton takapenkille: Simo keskelle, Elina oikealle ja minä vasemmalle. Elinan vanhempien puheet käsittelevät lähinnä säätä, ilotulitusta ja uuden vuoden illallista. He ovat oikein rauhallisia ja mukavia, kuten aina.

”On se mahtavaa olla sinkku”, Simo yhtäkkiä huutaa takapenkiltä Elinan isälle, joka ajaa autoa. ”Voi ei”, ajattelen ja tunnen, kuinka poskeni alkavat hehkumaan punaisina. ”Tiedätkö, kun naiset juoksee perässä ja sä vaan juot bissee”, Simo jatkaa juttuaan sammaltavalla äänellään. Haluaisin kovasti sulkea silmäni ja häipyä paikalta, mutta ei auta kuin kestää koko matka keskustaan. ”Mitä Elinankin vanhemmat nyt minusta ajattelee, kun tämä on ensimmäinen mieheni, jonka he näkevät”, mietiskelen. Yhtäkkiä Simo hivuttautuu lähemmäs Elinaa ja samalla kun hänellä on käsi minun reidelläni hänen toinen kätensä hivuttautuu yhtäkkiä Elinan reidelle. Näen kuinka Elina säpsähtää ja siirtyy lähemmäs auton ikkunaa. Simon sinkkujutustelut sen kuin jatkuvat ja tunnelma muuttuu aina vain vaivaantunemmaksi puheiden siirtyessä Simon yhen illan juttuihin ja hänen kysellessään Elinan isältä naisasioista Elinan äidin ihmetellessä vieressä.

”Huh”, huudahdan jo ääneen päästessämme keskustaan. Elämäni kiusallisin kaksikymmentä minuuttia on nyt virallisesti ohi. ”Eikä, ilotulitukset ovat jo loppuneet!” Elina kiljahtaa pettyneenä. ”Ei hätää, mennään baarijonoon”, Simo tokaisee ja koittaa pelastaa sammaltavilla sanoillaan tilanteen samalla tarttuen minua vetelästi kädestä kiinni. Kaulailemme Simon kanssa kaupungin suosituimman baarin, jota kutsumme myös kavereiden keskuudessa nimellä Lihatiski, kilometrien pituiseen jonoon. Elinan seuraa meitä kahta ihastunutta perässä vaappuen perässä. Jonossa läheiset tunnelmamme Simon kanssa sen kuin jatkuvat ja tunnen oloni niin rakastuneeksi, että luovutan koko Freschita pullon lopun (puoli pulloa) Elinan juotavaksi. Vaihdamme Simon kanssa kielareita, sellaisia limaisia ja suolaisia viinalta haisevia. Baarin jono ylettyy ainakin korttelin nurkan taakse, joten pusutteluajasta ei ainakaan ole puutetta. Elina pyörittää silmiään ja hömpsii Freschitaa hitaaseen, mutta varmaan tahtiin. Simo pitää minua tiukemmin itseään vasten ja tunnelma on täydellisen romanttinen. Kunnes. Simo tönäisee vahingossa edessä olevaa henkilöä. ”Kuka ihmeen pelle sä oot”, sanoo mies ja kääntyy meitä kohti. Se on veljeni, selvästikin päihtyneenä (tällä kertaa jopa erotan päihtymystilan miespuolisesta  ihmisestä) ja selvästikin raivoissaan. Simo tietysti provosoituu veljeni sanoista ja siitä alkaa hirmuinen sanasotailu. Veljeni ei selvästikään pidä Simosta eikä Simo liiemmin veljestäni ja kun tunnelma on karata käsistä Elina hyppää miesten väliin. ”Huh, rauha maassa, kaikki tontut talossa”, huokaisen ja katson Elinaa kiitollisena. ”Iina hei, saanko muuten lainata sun kännyy”, veljeni kysyy käsittämättömän kännisellä äänellään minulta. ”Ai miks?” Kysyn veljeltäni, nimettäkööt hänet vaikka Juhoksi.  ”Mä hukkasin omani ja pitää soittaa Nikolle”, hän vastaa ojentaen samalla viinapullonsa mulle. ”Hyi, taas näitä veljen kotonakeitettyjä litkuja”, ajattelen ja työnnän pullon Elinalle joka jo kiljuu iloisen hiprakkaisena kuinka innoissaan hän tulevasta baari-illasta on. Nappaan pullon Elinalta ja kaadan sen menemään katua pitkin ja siitäkös veljeni puolestaan provosoituu ja nappaa kännykkäni ja katoaa Lihatiskin sisuksiin. ”Ou nou, mulle ette sitten soittele tänä iltana”, huokaisen ja katson kännikikattelevaa Elinaa.

Puolen tunnin jonotteluodottelu päättyy ja pääsemme vihdoin sisään Lihatiskiin. Simo horjuu kuin horsma tuulessa ja häipyy lihatiskin vessaan. Minä ja Elina suuntaamme saman tien tanssimaan Lihatiskin korokkeelle ja yhtäkkiä näämme, kuinka kolme miestä tanssii ympärillämme. Yksi heistä lähestyy Elinaa kuin hai laivaa ja tarttuu häntä kädestä kiinni ja pyörittää sitten ympäri. Jokin  Juhon ala-asteaikainen luokkaveri, olikohan sen nimi Timo muistan, kun mietin, mistä hän näyttää noin tutulta. Elina jatkaa tanssia Timon kanssa, ensin vaihdettuamme kaikki kolme pari sanaa keskenämme, toisen miehen lähestyessä minua. Juuri kun olen alkamassa tanssimaan miehen kanssa, joku koputtaa olkaani. ”Simo!” Huudahdan innoissani kuin juuri uuden huulipunan ostanut teini. Simo tarttuu minua kädestä ja vetää minut nopeasti pois tanssilattialla samalla suudellen minua hitaasti ja veltosti.” Mennään tonne nurkkatilaan”, Simo huohottaa tarkottaen baarin nurkkaan tehtyä erillistä osaa, jossa vielä siihen aikaan ainakin oli säkkituoleja. Jatkamme kiivasta pussailuamme siellä. Simo tarttuu minua hiuksista ja kuiskaa, kuinka rakas ja tärkeä ihminen minä hänelle olen sammaltavalla äänellään. "Olet niin kauniskin Iina", Simo sammaltaa. Ja kaikki on hyvin, ellei täydellisesti. Kunnes. Tunnen jotain märkää, haisevaa ja kosteaa ihollani. Oksennus. Sitä on joka paikassa. Minun uudella bilemekollani, hiuksissa ja poskipäilläni. Simon suudelma oli kirjaimellisesti oksettavin pusu ikinä. Sanomatta sanaakaan häivyn paikalta etsimään Elinaa. 

Matkalla Lihatiskin piilonurkasta, törmään veljeeni joka kertoo nähneensä jonku idiootin kusipään, joka tuli jonossakin hänelle urputtaan vastaan lervaamassa vessassa. Hän tyrkkää kännykän käteeni ja juoksen itkua vääntäen takaisin tanssilattialle, jossa Elina hihittelee jo innoissaan Timon kanssa. ”Iina, missä sä olit?” Elina huudahtaa ihmeissään. ”Se lervas mun päälle!” Kiljahdan. ”Mikä ääliö, nyt kyllä jätät sen!” Elina huudahtaa takaisin ja Timo ja minä lähdemme baarista pois, koska se menee juuri kiinni. ”Timo hukkasi kaverinsa, ja asuu kans samoilla suunnilla kuin me, joten hän tulee mukaamme", Elina tiedottaa innoissaan. Elinan seura virkistää minutkin ja marssimme hänen ja Timon kanssa läheiseen Mäkkäriin odottamaan taksijonojen pienenemistä. 

Timolla ja Elinalla vaikuttaa olevan ainakin mukavaa, mietiskelen katsoessani, kuinka Timo vetää Mäkkärin nugetteja suuhunsa ja Elina hihittelee. Puhelimeni alkaa hälyttämään. Outo numero soittaa, se on varmasti Simo ajattelen ja pyydän Timoa vastaamaan puhelimeen. Timo on hänkin hieman hiprakassa ja kyselee heti puhelimeen huutaen, että mitäs Simolle joko on tullut lervattua tarpeeksi. Ääni puhelimen päässä kuulostaa vihaiselta ja huolestuneelta. "Voi hitto", mun äiti Elina hoksaa ja nappaa puhelimen Timolta. Elinan äiti ihmettelee, miksi Elina ei vastaa puhelimeen ja miksi emme vielä aamuviidenkään jälkeen ole kotona. Timo ja minä punastumme noloudesta. Vartti kuluu, ruuat syötynä hoiperramme ulos Mäkkäristä. Hoksaamme ulkona kuitenkin, että taksit eivät kulje enää tai ainakin ne ovat loppu edessä olevalta pysäkiltä. ”Mitäs nyt, kello on jo niin paljon”, Elina pähkäilee. ”Tuolla alhaalla on toinen taksipaikka”, Timo tietää. Ulkona on kylmä ja missään ei näy taksin taksia kun pääsemme seuraavalle pysäkille. Vieressä on hotelli ja menemme sen aulaan nukkumaan ja juttelemaan taksia odotellessa. Pian meidät häädetään kuitenkin pois sieltä, kovan äänemme ja kännisten juttujemme vuoksi, mutta onneksi viimein kello kuusi saamme taksinkin napattua. Viimein kuin viimein pääsemme kaikki omiin koteihimme onnellisesti nukkumaan, uuden vuoden ensimmäisen päivän lähtiessä käyntiin, Elina ja Timo vaihtavat vielä numerot keskenään ja kotiin päästyäni kello seitsemän aamulla minä hyppään sänkyyni lepäämään. Bling Bling, puhelimeni värisee juuri kun olen saamassa unen päästä kiinni. ”Oot liian kallista.” Lähettäjä: Simo. 

Ihastuin mä luuseriin

Oli uusi vuosi vähän päälle kaksi vuotta sitten. Eli olin 18 ja vähän päälle risat silloin. Menin parhaan ystäväni, olkoon hänen nimensä vaikka Elina, luo meikkaamaan ja laittautumaan tulevaa iltaa varten. Meillä ei oikeastaan ollut vielä kahdeksaan mennessä iltaa kunnollisia pläänejä ja molemmat olimme vielä silloin onnellisesti sinkkuja.

Muutama viikko ennen uuden vuoden aattoa olimme olleet Elinan kaa baarissa jälleen kerran, kuten joka viikonloppu silloin, reivaamassa baarin tanssilattialla ja tavanneet pitkän huiskean tumman, ei niin komean miekkosen, istumassa baarin pöytien äärellä. "Hei, oletko sinä Espanjasta?" Hän huutaa selvästi humalaisella äännellä minulle (jota en silloin vielä tunnistanut edes humalaiseksi). Sitten hän, nimettäkööt hänet vaikka Simoksi, kertoo innoissaan, kuinka hänellä on salaisuus housuissaan ja kaivaa keskellä baaria housujensa vetoketjujen alta valtavan kokoisen viinapullon. Olin nuori ja aivan myyty saamastani huomiosta. Siispä jatkoimme jutustelua miekkosen kanssa ja vahdoimme lopulta vielä numerot toisillemme (Mitä ihmettä Iina?!?).

Palatakseni uuden vuoden aattoon yhtäkkiä kännykkäni alkaa täristä ja väristä ja päästellä kaikenlaisia kummallisia ääniä. Se on hän. Simo laittaa viestiä, että hänellä on kaikkien aikojen kotibileet käynnissä. Valtavasti juomaa, valtavasti ihmisiä ja huikeaa musiikkia. En ole vielä nähnyt häntä kuin baarissa sen pari tuntia Elinan kanssa. "Pliiiis, voidaanko mennä?" Alankin ruinaamaan saman tien Elinalta. "Okei, mennään sitten", Elina lupaa ja pistämme bilemekot päälle ja lähdemme etsimään Simon asuntoa autollani. Asunto on jossain aivan syrjäkulmilla ja sitä ei ole tunnistaa, koska sieltä ei kuulu kerrassaan mitään ääntä. Pimpotamme ovikelloa varovasti ja ovi aukeaa ripeästi. Siellä on Simo hänen sylissään pieni räksyttävä koiranpentu. "Kuinka suloinen", me ihastellaan kaverini kaa ja lompsitaan sisään asuntoon. Asunnon sisällä meno vaikuttaa vaisulta, kaksi umpihumalaista ihmistä sammuneena sohville, radiosta pauhaa jokin Petri Nygårdilta etäisesti vaikuttava musiikki ja viina ja kaljatölkkejä joka kolossa. Simo tarttuu kiinni minuun saman tien ja alkaa pussaamaan. Elina alkaa etsimään korkinavaajaa pulloonsa ja minä tulen auttamaan häntä. "Simo hei, missä teillä on korkinavaaja", minä huikkaan hänelle keittiöstä. "Siellä sen jossain pitäisi olla", Simo huutaa epämääräisen epäkiinnostuneena. Seuraavat puoli tuntia etsimme Elinan kanssa siis purkinavaajaa. Joka kaappiin ja koloon kurkatessamme onnistumme kuitenkin vain löytämään lisää kaljatölkkejä. Ja lisää viinapulloja. Lopulta jo bilemekot aivan hikisinä onnistumme löytämään tölkin avaajan ja minä voin jatkaa pussailua Simon kanssa. Niitä limaisista limaisimpia suudelmia siis. Elina tuskailee kellon lähestyessä jo puolta yötä, kuinka ehtisimme katsomaan ilotulitusta. "Sama se sille ilotulitukselle, me mennään saunaan", Simo huudahtaa Elinalle hymyssä suin tarkoittaen minua ja häntä. "Ei kuule varmaan mennä", ajattelen ja otan askeleen taaemmas itseäni Simosta. Tai oikeastaan hyppään pois jakkaralta, koska en ylettynyt suutelemaan Simoa hänen pitkääkin pitemmän ruumiinrakenteensa vuoksi. 

Siitä alkaa puolen tunnin tuskainen taksijonoon soittelu ja koska on uuden vuoden aatto tietysti kukaan ei vastaa puhelimeen ja saamme jäädä näppejämme nuolemaan. "Okei, soitan vanhemmilleni, jos he voisivat viedä miedät ilotulitteita katsomaan", Elina huokaa. Elinan vanhemmat vastaavat ja lupaavat nakata meidät samalla ilotulituksia katsomaan, kun he itse menevät kotiin. Sillä aikaa ilotulitukset ovat kuitenkin ehtineet alkamaan, kaksi sammunutta kännikalaa heräilleet sohviltaan ja musiikki on vaihtunut vielä johonkin Nygårdiakin huonompaan. "Oho, mitäs pimuja täältä löytyy kännikalat huudahtavat ja alkavat heti tarjoamaan meille viinaa." Esittäydymme heille ja he kertovat olevansa aitoja elämänkoululaisia. Toinen on pelottavan ison oloinen linnakundin näköinen mies ja toinen taas täysin tavallisen kännikalan näköinen. "Ottakaahan tytöt viinaa", linnakundin näköinen mies tarjoaa yrittäen samalla pokata parasta ystävääni. "Ei kiitos", sanon jämäkästi ja mies huudahtaa sen jälkeen, että olenko raskaana kun en edes viinaa ota. Turhautuneena miehiin otamme Elinan kaa Freschita -pullomme jääkaapista juuri löydetyn korkinavaajan kera ja menemme Simon takapihalle poksauttamaan pullon uudenvuoden ilotulitteiden paukkuessa kirkkaalta taivaalta. Miehet seuraavat meitä perässä omien pullojensa kera ja kellon lyödessä 00:00 ja vuoden 2014 alkaessa he huudahtavat kuorossa "paskaa uutta vuotta!". "Okei, tästä ei ilta enää parane", huokailen itsekseni ja kuulen kuinka Elinan kännykkä soi. "Nyt olisimme täällä pihalla", Elinan isä soittaa. "Okei lähdemme nyt keskustaan!" huikkaamme pojille, jotka näyttävät vähintäänkin pettyneiltä. "Mut entäs meidän sauna", Simo kuiskaa muka seksikkäällä äänellään. "Mihis sinä beibe oot jatkamassa matkaa", linnakundin oloinen kaveri puolestaan kysyy Elinalta. "Tuota me nyt mennään, ainoastaan yksi mahtuu enää kyytiin", Elina vastaa hätäisesti. "Mä tulen!" Simo huudahtaa innostuneena ja rupeaa laittamaan takkia horjuen päällensä.

Miten hurmata mies?

Yksinkertainen, mutta varsin laaja kysymys: "Miten teen vaikutuksen mieheen?" Vastaus riippuu aika pitkälti siitä, millainen mies on kyseessä, mutta joitakin asioita on tullut todettua ja nähtyä, jotka saavat niin miehen kuin miehenkin sukat pyörimään.

1. Ulkoasu. Vaikka ihmisen fenotyyppi eli ilmiasu ei mikään suhteen hankkimisen ykköskriteeri olekaan tai ainakaan pitäisi olla, on kuitenkin ilmiselvää, että ensin kiinnitämme huomiota toisen ulkoasuun. Ulkomutoon huomiota kiinnittämisellä, en nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi pynttäytyä koko ilta treffejä varten ja liimata kaiken maailman tekoripset ja jättipushuprintsikat päälle. Ei, vaan tärkeintä on, että olet huolehtinut hygieniastasi ja siisti, mutta kuitenkin se oma itsesi. Varsinkin luonnollinen, ei liikaa, mutta hieman meikkiä tyyli, on hyväksi todettu jo useampien tutkimuksienkin perusteella. Joten meikkausohjeeksi näin yleensä ottaen voisin sanoa, että laita meikkiä huomaamattoman vähän, jätä tekoripset seuraavaa baari-iltaa varten ja tule paikalle hiukset auki heiluen kuin olisit juuri kasuaalisti tullut lihaksia treenaamasta.

2. Käyttäytyminen. Älä ole tyrkky. Äläkä heti jaa hirveästi tietoa itsestäsi. Mysteerisyys kiinnostaa miehiä ja ei ole turvallista eikä toisaalta kiinnostavaa, jos joku jakaa heti koko elämänkertansa toiselle. Kuuntele toista ja kysele miehestä paljon, koska fakta on se, että ihmiset tykkäävät puhua eniten itsestään. Ole hieman hankalasti tavoiteltava, ja älä aina vastaa miehen viesteihin tai kysymyksiin heti. Liikaa mystisyys ja hankalaksi tekeytyminen saattaa kuitenkin karkottaa miehet ympäriltä. Mutta toisaalta, mitä kauemmin mies jaksaa mystisyyttäsi, sitä kiinnostuneempi hänen täytyy sinusta olla.

3. Ole oma itsesi! Kliseistä, mutta totta. Jos et pidä kahvista, älä esitä pitäväsi, vaan myönnä se miehelle heti suoraan. Kerro hassuja juttujasi, päästä sisäinen minäsi valloilleen. Sillä esittämällä muuta kuin olet, et saavuta ennemmin tai myöhemmin kuin kyyneleitä ja ikävää oloa. Valitsen sinut täydellinen mies ;)

Tindertreffailua

Takana kolmet ensimmäiset tindertreffit. Mitä niistä jäi käteen?
Mies nro.1. Kertoo viestitellessä olevansa hyvin urheilullinen, kiinnostunut täsmälleen samoista asioista ja kaikinpuolin mukavan ja herttaisen oloinen. Tapaamme auringonpaisteen porottaessa kirkkaalta taivaalla kirjaston lähellä. En ole tunnistaa miestä. Hän istuu penkillä auringossa löhöten ja katson ihmeissäni voiko se olla hän. Hän näyttää huomattavasti nuoremmalta kuin kuvissaan. Tulen hänen eteensä ja hän ryntää saman tien halaamaan minua. Halaaminen tuntuu minusta turhankin tuttavalliselta, emmehän ole jutelleet kuin vasta muutaman päivän. Jatkamme kävelyä ja mies ehdottaa jäätelön syömistä. Jonotamme jäätelöä jonossa ja mies vaikuttaa hermostuneelta ja punastuneelta. Istumme penkeille ja juttelu jatkuu ja tunnen, kuinka jäätelö virtaa pitkin poskiani ja käsiäni. En ole mikään siistein ihminen syödessä, varsinkaan jäätelön kanssa - se kun tuppaa sulaamaan turhankin nopeaa.
Jätskien jälkeen mies ehdottaa, että kävelisimme lähellä olevalle rannalle. Siellä hän haluaisi kuulemma syödä toiset jätskit. Toivottavasti se oli vitsi. Jo puoli välissä matkaa hän huohottaa aivan hiestä märkänä ja valittaa kuinka ei jaksa enää. Ja hän kun kertoi minulle juoksevansa maratoneja. Sitten hän yrittää koko ajan tulla kävellessämme lähemmäs ja minä taas aina astun askeleen taaemmas. Ei hyvä. Päästyämme rannalle mies haluaa katsoa maisemia. Tuntuu että treffit jatkuvat loputtomiin ja töksäytän, että minulla on kiire kotiin. En osaa suunnistaa kovin hyvin rannalta kämpilleni, ja mies kertoo osaavansa parhaimman ja nopeimman reitin pois sieltä. Siispä seuraan häntä. Joudun eksyksiin ja vasta yli tunnin päästä olen päässyt kotiini. Kämpillä minulle tupsahtaa viesti, joka kuuluu: "Olit kyllä kuuma pakkaus." Okei, never again, on seuraava ajatukseni.
 Mies nro .2. Mies on samanikäinen kuin minä ja en ole sitten edellisen exäni ketään oman ikäistä miestä nähnytkään, kuin vahingossa tai ohimennen. Ne kun tuntuvat monesti olevan liian lapsellisia vielä. Halusin kuitenkin nähdä kyseenomaisen miehen vahvoista ennakkoluuloistani huolimatta, koska hän vaikutti viestitellessä niin mukavalta. Näemme eräässä kahvilassa ja kun hän näkee minut hänen suunsa loksahtaa auki. Hieman ujohkon ja pitkän oloinen mies tervehtii ystävällisesti ja menemme ottamaan kahvia. Hän kertoi olevansa oikein puhelias, mutta nyt hän vaikuttaa hieman ujolta. Kaikin puolin mukavan oloinen, mutta tuntuu toisaalta kuin olisi teinin kanssa kahveilla. Hänen puheenaiheensa koskevat lähinnä pleikalla pelaamista, materiaa ja rahaa. Okei tämä ei ole tyyppiäni ja treffit on saatava nopeaa päätökseen. "Hmm kahvila taitaa mennä kiinni", sanon vaikka olen aika varma, ettei se mene vielä kiinni. "Niinpä taitaa", mies nro 2 vastaa ja lähdemme nopeaa pois kahvilasta. Jo bussia odottaessani minulle tulee viesti mieheltä: "Oli kiva nähdä, koska nähdään uudestaan?" "Huh, onneksi ne loppuivat",  huokaisen.
Mies nro.3. En enää kolmatta kertaa aikonut ketään Tinderistä tavata, mutta kyseisen henkilön kanssa minusta tuntuu, että voisin tippua sängyltä alas, kun nauran hänen jutuilleen. Hän on kuvissa erittäin hyvännäköinen ja lihaksikkaan ja urheilullisen oloinen. Emme sovi varsinaisia treffejä, koska hän asuu melkein naapurissa. Tapaamme kaupan pihassa, kun olen hakemassa ruokaa. Olen järkyttynyt. Hän on aivan tajuttoman hyvännäköinen, vielä paremman näköinen kuin kuvissa! Ja mikä hymy. Olen aivan myyty ja tunnen oloni teinimäisen ihastuneeksi. Juttelemme hetken ja hän seuraa minua asuntoni pihaan. Pihalla sanon, että minun täytyy mennä nukkumaan, sillä kello on jo yli yhdentoista. "Hyvää yötä", sanomme toisillemme ja viestittelemme koko yön ennen kuin painan pään tyynyyni.

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Eilen pohdin, että mitä tapahtuisi, jos kaksi tämän hetken kuuminta sovellusta yhdistäisi keskenään: Pokemon Go -sovelluksen ja Tinderin. Lopputuloksenahan tästä kyseisestä miksauksesta syntyisi PokaMun -applikaatio, jonka avulla voisi löytää sen erittäin hyvän ellei täydellisen miehen ja elämänkumppanin. Aina sopivan miehen lähestyessä applikaatio ilmottaisi hänen tarkan sijaintinsa ja näin ihmiset valikoituisivat toisilleen. Valitettavasti vaarojakin tähän pikalivedeittailuun löytyisi ja en tiedä haluaisiko kukaan tehdä deittailusta näin julkista.
Koska PokaMun sovellusta ei ole tulossa ainakaan lähiaikoina ihmisten käyttöön päätin jakaa omat vinkkini siihen, miten treffailla miehiä ja ennen kaikkea miten ei kannata deittailla miehiä. Olisi myös mukavaa kuulla samalla muiden ihmisten tarinoita deittailusta ja mahdollisista vinkeistä. Tästä pokailu jatkukoon/alkakoot.